Jos en olisi pohjalais-keskisuomalais- turkulaista sukujuurta voisin hyvin kuvitella itseni kannonnokkaan istuskelemaan, kuten Konsta Pylkkänen, nauttimaan luonnosta ja filoseeraamaan omiani. Sellaista on elämä ollut ja sellainen lienen, aika syvästi, yhdeltä olemukseltani. Olen aina ollut paljon yksin ja nykyään enenevästi. Se ei ole ollenkaan minua ole haitannut, koska muuten en olisi voinut toteuttaa itseäni luovana. Kuitenkin olisin, ehkä, voinut viettää tyyliltään aivan päinvastaisenkin elämän, – jos olisin voinut. Meissä ihmisissä on monta moneksi. Samassa persoonassa täysin päinvastaisiakin piirteitä ja tarpeita. Itse olen suhteellisen ristiriitainen persoona, luova mutta en boheemi, eristäytyvä mutta seurassakin oikein hyvin viihtyvä. Impulsiivinen ja kuitenkin rauhallisen harkitseva. Olen joutunut ”julkisuuteen” joka kuitenkin on minulle täysin vastoin sisintäni olemustani. Kaikkein mieluiten, kun olen joutunut puhumaan yleisöille, olisin tehnyt sen verhon takaa. En ulkonäköni takia vaan siksi ettei ihminen minussa olisi esillä/tulisi esille, vaan asia.

Ilkka Sinähän olet psykologi, joten Ilkka, suhtaudu Sinä armeliaasti näihin kotikutoisuuksiin. Kiitos :)!

Oletan ikäjakautumamme täällä ”taivaallamme” olevan suurin piirtein sellainen että blogisteista olisin nyt vanhin kun Valma muutti muualle. Varma en voi olla, mutta suurin osa muista taitaa olla 50 ikävuoden molemmin puolin. Olen miettinyt tuota 50 ikää.  Kun luen tekstejänne, minusta näyttää siltä että saman minkä itse koin tuossa iässä, kokevat jollain omalla tavallaan myös moni muu. Jokin kriisinpoikanen iskee päälle ja on pakko lähteä uudella tavalla kysymään itseltään kuka olen, mitä tahdon ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Usea ehkä yrittää vielä tehdä kaikkea niin kuin ennen täysissä voimissaan ja pettyy kun se ei onnistukaan. Ihmissuhteisiin saattaa tulla muutoksia jne. Eniten, ehkä, ihmisenä joutuu katsomaan todellakin itsensä sisään, niin kuin sanotaan, peiliin. Koska oletan olevani ”vanha äiti” teksteissäni saattaa olla sellaista iän ja kokemuksen tuomaa jota en itse huomaa 🙂 eli älkää katsoko pahalla ja antakaa anteeksi.

Olen myös miettinyt millaista olisi jos tapaisimme toisemme todellisesti, mitä tapahtuisi? Muuttuisivatko tapamme kirjoittaa, muuttuisiko suhde jonka uskoo olevan jonkun kanssa läheinen tms. ? Yksi erikoisimmista asioista ihmisissä on ruumiin kieli ja äänen painot. Jokainen meistä on myös eletyn elämänsä vaikutusten alainen ja sen kuva. Kuinka selkeästi se meistä tulisi julki, enemmänkö vai vähemmän kuin kirjoittaessa? Minua oikeastaan välillä askarruttaakin se mitä itsestäni täällä paljastan. Sekin, mitä olen ymmärtävinäni teistä toisista. Kirjoittaessani olen impulsiivinen, teen ennen kuin ajattelen. Bloginikin syntyvät hetken tunteesta tai nopeasta ajatuksesta ja ellen sitä heti pääse kirjoittamaan se useimmiten jääkin. Joskus kirjoitan aiheen otsikon ylös, muistaakseni mitä piti kirjoittaa. Saattaa kuitenkin olla että aika tulee väliin ja itsekin ihmettelen mitä pitikään sisällään tämäkin? Nämä ovat tätä arjen ihmisen elämää, ajatuksia, pohdintoja ja kokemuksia. On eri asia kun saa olla hengellisissä. Silloin on taivas auki, eikä mikään muu ole enää tärkeää. Se on ihmeellinen olotila.

Me olemme niin erilaisia täällä ”taivaallakin”! On ihme että mahdumme kaikki tänne suuremmin kiistelemättä. Jumala suokoon että niin on jatkossakin! Itselleni on helppo ymmärtää kahdenkin leirin ajattelua koska se perustuu omakohtaisten kokemusteni piiriin. Perusluterilaisuus ja herätyskristillisyys. Uskonnollisuus/Kansankirkko ja helluntailaisuus/henkilökohtainen usko. Kirkonmenot –  ja vapaus Pyhässä Hengessä. Itku ja ilo, murhe ja ylistys. Kaikki kaikessa, ylimpänä ja kalleimpana aarteenani Rakas Vapahtajamme Jeesus Kristus! Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Kuinka kuollut ilman tätä rakkautta ja armoa olisinkaan, kuinka tyhjää elämäni sen sijaan että se kaikessa käsittämättömyydessäänkin on niin rikasta ja taivaalta tuoksuvaa! Kaikissa toivottomuuksissaankin toivoa täynnä, kaikissa epäilyksissä ja heikkouksissakin uskon lahjaa. Kaikessa inhimillisyydessäkin Jumalallista. Sinä, Herra, olet meidät luonut ja Sinun me olemme! Ole kiitetty ja ylistetty iankaikkisesti!

virsi 525 jälleen kerran. Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä.