Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Pakolaiset ja osuuskaupan leipähylly

Siis leipähyllyt! Eihän nuo rieskat yhteen hyllyyn mahdu. Ei edes yhteen nurkkaan. Tuotteiden tuoksussa onkin mukava lukea, mitä kaikkea leivässä on ja onko tarpeeksi paljon kuituja ja tarpeeksi vähän suolaa. Tovi siinä menee, kun opiskelee ravintojen määriä ja terveysvaikutuksia.

On siinä pakolaisilla ja maahanmuuttajilla opettelemista! Siinä vaiheessa, kun uskaltautuvat suomalaiseen yhteisöön peremmälle. Matkalla on monta rimaa ylitettävänä. Suurin rima taitaa olla ihmiset ja heidän asenteensa. Kylmyys ja vastahakoisuus vaistotaan, vaikka ei kieltä osaisikaan. Kaupan kynnykset eivät ole niin korkealla.

Mutta blogini pointti ei nyt olekaan siinä, oppiiko Suomeen lopultakin päässyt tai päätynyt ulkomaalainen lukemaan kaupassa tai selviämään kovassa asennemaailmassamme. He ovat joutuneet selviämään maailman poluilla hankalia olosuhteita paetessaan.

Pointtini: tajuammeko me, millä tasolla me elämme? Osuuskaupan leipähylly kavaltaa elintasomme. Ruokien hukkamäärät samoin. Valittavat asiakkaat myös. No, onhan meillä omat leipäjonomme! Myönnän! Ja jonot pitenevät. Mutta myös kauppojen leipähyllyt pitenevät ja valikoimat kasvavat. Lapsuuteni kaupoissa tuoksui kyllä tuore leipä, mutta aikaa ei kulunut leivän valintaan. No, en vertaa tämän enempää menneisiin.

Mutta kysynpä:

– Voiko elintasomme pudota? Voi!
– Olemmeko valmiit siihen? Eppäilen!

Ja tärkein kysymykseni:
– Haluammeko tasata niiden kanssa, joilla on vähemmän?

Jos olemme valmiit tasaamaan, voi maailmalla olla toivoa. Ja ei ole kyse pelkästään leivästä. Voimmeko tasata vaatteitamme, asumistamme, matkustamistamme? Mahdummeko kimppakyytiin, samaan saunaan, sylikkäin metrossa? Entä samaan kirkkoon, jossa veisuu sujuu useiden kielten harmoniassa? Tätä tasaamisen ajatusketjua voit jatkaa itse lisää.

Voi olla, että kohta meidän on pakko tasata. Mutta jos meillä olisi ennakkoluulotonta seikkailumieltä, ei se olisikaan pakko, vaan kiehtova elämäntyyli, jossa kaikki olemme saamapuolella. Aattele, kaikki ovat saamapuolella!


2 kommenttia

Mitä jos

Aina välillä joku urheilija yllättää meidät tunnustamalla uskoaan Jumalaan tai Yläkertaan. Mitä, jos uskovaisten tulisikin
– pyrkiä huipputuloksiin urheilussa, eikä vain istua kirkon penkissä
– olla huippumuusikoita, jopa uusien genrejen kehittäjiä, ei vain urkukonserttien suurkuluttajia
– olla tunnettuja poliittisesti rakentavasta viisaudesta, ei vain kaiken vastustamisesta
– kehittää monipuolista ja luotettavaa tiedonvälitystä ja uutistoimintaa, ei vain mellastaa facebook:ssa uhkakuvillaan
– toimia tieteen eri alojen kehittäjinä ja innovaattoreina, ei vain keskittyä kirkkohistoriaan
– heittäytyä päästämään luomisvoimansa valloilleen taiteiden eri muodoissa ja väreissä, ei vain kritisoimaan taidetta,jota eivät ymmärrä
– näkyä talouselämän kehittäjinä, ei vain nappien antajina kolehtihaaviin
– rakentaa rauhaa, ei vain puhua rauhasta

Tiedän, tiedän…etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan! Mutta siinähän se juttu onkin! Kun olemme löytäneet Jeesuksen Kristuksen ja tulleet Hänessä vanhurskaiksi, niin sittenhän me alamme elää Pyhän Hengen opettamina ja saamme viisautta ja taidollisuutta, mitä jakaa toisillekin. Alamme viljellä ja varjella maailmaa, joka on vastuullamme ja jossa vihollinen on mellastanut jo ihan tarpeeksi saaden tämän maailman umpisolmuun.

Muista Joosefia ja Danielia!

Uskonelämä ei ole vain uskonnollista puuhastelua, vaan hyvän todistuksen antamista Jumalan monipuolisesta viisaudesta ja hyvyydestä kaikilla elämän alueilla. Hän on rikas antaja ja Hänen rikkauksiaan me jaamme eteenpäin.

Että maailma saisi avun ja uskoisi!


3 kommenttia

Kun Jumala koskettaa musiikin kautta

Ja taas se yllätti. Se kauneuden ja herkkyyden väkevyys. Kuin silkillä sydäntä hieroen. Kuin havuntuoksuista balsamia parranajon jälkeen. Lähteet puhkeavat jossain silmien takana. Tajuton kauneus valtaa olemuksen ja
– Taivas koskettaa
– Jumala tulee lähelle
– Luojan luovuus ihmisessä hoitaa

Sitten herkkä laulu muuttuu rytmeiksi. Pato murtuu. Ilo läikkyy ylitse maljan. Kroppa heiluu tahdissa. Koko ihminen on täynnä fyysistä ja henkistä riemua. Ei, mennään vieläkin syvemmälle, henki hyppää kyytiin ja ihmisen hengellinen elämä on kuin lohi koskessa, täynnä elinvoimaa ylöspäin, vastavirtaan.

Kun Jumalan luovuus vaikkapa musiikissa koskettaa, silloin koko ihminen saa hoitoa. Jännä, miten vahva voi tämä kokemus olla. Ihmisen muisti palaa luomisen hetkeen, jolloin kaikki oli vielä hyvin ja paratiisin kauneus oli todellista.

Varas pääsi varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Mutta tuli muuan, joka teki tyhjäksi Perkeleen työt ja toi yltäkylläisen elämän. Tuli Jeesus. Hänen ristinsä kauheus avaa oven täydelliseen kauneuteen, jota luova taide heijastaa.


1 kommentti

Pantattu nauru

Ei vitsejä saarnaan! Ja miksi ei? No, kun kuulijat eivät tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Oliko vitsi tarkoitettu tosissaan kevennykseksi ja sitä kautta jopa syventämään opetusta. Vai onko se symbolikieltä, jota nyt vaan ei kukaan ymmärrä. Vai peräti pilkkaamista, jolloin pitäisikin itkeä, ei nauraa. Vitsit nostaa kirkossa kysymysmerkkejä???
Meneepäs tämä vaikeaksi!

Keveys ja kirkonmenot eivät kuulu yhteen. Kirkkoon ei mennä nauramaan. Pappi ei ole standup- koomikko. Ja sitä rataa…

Hm! Uskallan olla hiukkasen…ei kun täysin eri mieltä!

Tietysti on hyviä ja on huonoja vitsejä, siis tilanteeseen sopivaa ja sopimatonta huumoria. Mutta ilo saa hymyilemään. Ilo on väkevä voima. Ilo purkautuu myös nauruna, jopa hilpeytenä. Ei se voi olla syntiä. Naurun aiheet voivat olla vääriä, jopa syntiä, mutta ei nauru, joka on luotu ilmaisemaan äärimmäisen myönteisiä ja iloisia tunteita. Nauru vapauttaa meissä sellaisia voimia, jotka hoitavat meitä. Tämä taitaa olla jopa tutkittua tietoa. Ainakin koettua todellisuutta.

Pantattu nauru etsii ulospääsyä. Melankolia voi olla kulttuurijuttu ja kirkkomelankoliassa tuo korostuu: on lupa, jopa edellytys ja vaatimus olla allapäin edes kirkossa. Sitten tulee joku, joka uskaltaa rikkoa tämän säännön. No, hiukan tässä liioittelen, mutta vain hiukan. Kunhan vain haluan korostaa sitä, että ilo, vapaus, riemu ja huumori kuuluvat elämään ja kirkkoon, että ilo Herrassa on edelleen väkevyytemme. Mitä enemmän iloa, sitä leveämpi hymy ja usein myös sitä vapautuneempi nauru ja huumorintaju.

Entäs se ns nauruherätys?
Nyt alan ymmärtää sitäkin uudesta näkökulmasta: vuosisatojen pantattu nauru vapautuu, kun Pyhä Henki saa luvan koskettaa. Syvällä sydämessä tapahtuu vallan vaihto, pimeys ja ahdistus kumotaan, Jeesus pääsee hallitsemaan. Ilo marssii elämään. Ei sitä voi kahlita, eikä kannata liiaksi hillitä.

Ilo houkuttelee puoleensa. Jeesus, yltäkylläisen elämän lupaaja, palauttaa meille sen, jonka varas on varastanut, tappanut ja tuhonnut: maljan, joka läikkyy yli ilon viiniä.


1 kommentti

Kristityt rähmällään saatanan (Saatanan) edessä

Mikä tuo saatana (Saatana) juttu on otsikossa? No, on ihmisiä, joille saatana on pelkkä pahuuden käsite. Ja sitten on niitä, joille Saatana merkitsee persoonallista pahaa. Tämä blogi ei nyt käsittele tuota aihepiiriä, vaikka minulla kyllä on tästäkin mielipiteeni. Kirjoitan nyt rähmälläänolosta pahan edessä kummastakin näkökulmasta. Pitäkää se, mikä hyvältä tuntuu. Mutta älkää olko rähmällänne!

Jumalan armo on ihmeellinen juttu. Se sekä vapauttaa syyllisyydestä että muuttaa, kasvattaa ihmistä. Armo on aktiivinen voima. Se on kuin olento, rinnallakulkija, valmentaja, opas oikeaan, harjoittaja hyvään. Sen viehäysvoima on armollisuudessa ja anteeksiantamuksessa. Se siis viehättää ja antaa voimaa. Mahtava, mittaamaton armo!

Tuolta pohjalta voi sanoa, että armo antaa uuden itsetunnon, vahvuuden nauttia itsestään Jumalan luomana upeutena. Virheistä huolimatta. Eli, virheiden edessä ei ajaudu epätoivoiseen ja voimattomaan rähmälläänoloon. Terve itsetunto antaa voimia nousta puolustamaan sorrettuja ja vastustamaan pahaa sen eri muodoissaan. Minun ei tarvitse suostua hyväksymään kaikkea sitä pahaa, mitä maailmassa tapahtuu. En suostu olemaan rähmälläni saatanallisten, ihmisyyttä tuhoavien voimien edessä. Armo vahvistaa taistelemaan lähimmäisten puolesta. Armo luo oikeamielistä elämäntyyliä, asennetta ja mielenmuutosta. Mitä enemmän armoa, sitä enemmän muutosta. Armo on raju voima.

Oma blogi tarvittaisiin Saatanasta, siis persoonallisesta pahasta. Mutta se ei ole sen arvoinen. Sen valta on Jeesuksen ristillä kukistettu ja meidät on valtuutettu toimimaan Jeesuksen nimessä, Hänen voitostaan käsin. Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän. Tässä tietoisuudessa,ylös, rähmällään olo loppuu nyt!


2 kommenttia

Hanki sisäsiisti kristillisyys

– Se ei elämöi, vaan pitää tunteet kurissa ja käyttäytyy hillitysti, jopa arvokkaasti. – Se on opetettu hyville tavoille, ei korota ääntään ja pysyy sopivasti omissa oloissaan.
– Sen voi turvallisesti ottaa syliinsä ja sitä voi esitellä vieraillekin ilman pelkoa, että se kävisi kenenkään kimppuun tai häiritsisi keskustelua.
– Ulkotiloissa se käyttäytyy käskyjesi mukaan ja on oppinut kulkemaan hihnassa, joten sen kanssa voi hyvin käyskennellä ihmisten ilmoilla, kuten puistoissa,jopa hautausmaalla.
– Se tottelee muutenkin isäntänsä ääntä, on jopa voittanut tottelevaisuuskilpailuissa.
– Ja mikä parasta, se ei silti ole liikkumaton patsas, vaan elää ja ilahduttaa silittäjäänsä heiluttamalla häntäänsä.
– Miten on, laitetaanko yksi sellainen? Ja minkähän rotuinen saisi olla? Meillä on täällä aitoja Lähi-idän rotuja ja sitten on kehittyneempiä malleja eri kulttuureista.
Näyttelyissä kaikki ovat pärjänneet oikein hyvin. Ja taatusti niin sisä- kuin ulkosiistejä. Takuukin on ja vaihto- oikeus. Kaupan päälle vielä panta, jossa signaalin lähettävä seurantalaite siltä varalta, että lemmikkinne pääsee karkuun ja alkaakin mahdollisesti toteuttaa omia juttujaan.


Jätä kommentti

Jumalan lapsi

– kuulun siis perheeseen
– olen Jumalan sukulainen
– olen tullut Isääni
– minun ei tarvitsen näytellä kilttiä, saan olla oma itseni
– saan kasvaa ja kehittyä vanhempani rakkauden ilmapiirissä
– saan oppia ja tulla Isäni työtoveriksi perheyrityksessä
– Isä, siis pomoni, antaa minulle koko ajan lisää vastuuta
– olen suurperheen jäsen
– saan mennä jääkaapille
– minun ei tarvitse kerjätä
– minusta pidetään hyvää huolta
– voin olla ylpeä Isästäni ja kertoa, miten mahtava Hän on
– Isäni omistaa koko universumin, ihan totta, koko universumin
– meillä juhlitaan usein ja kunnolla
– joskus eksyn omille teilleni, mutta tiedän, Isä odottaa kotona
– minulla on aina paikka Isän sydämellä
– oikeastaan, minulla on hurjan kiva koti
– kiitos, Jeesus, näytit, millainen Isä on ja olet eksyneille tie kotiin!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 2 247 muun seuraajan joukkoon