Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


16 kommenttia

Haavoittuneet suomalaiset

He kadehtivat ruotsalaisia. Juovat suruunsa. Etsivät armoa lattianraosta. Lähestyvät Jumalaansa armonkerjäläisinä. Livahtavat Taivaan portista kuin koira veräjästä. Aavan meren tuolla puolla on saavuttamaton onnela, jota kaiholla muistellaan tangon tahdissa. Kitarakuoro laulaa totisen hartaasti suuresta Jumalasta. Ja tanssi on syntiä.

Mikä vaivaa, missä riehakas ilo, miksei saa tanssia?

Liioittelenko? Ehkä hiukan, mutta perussuomalaisen luonteen pohjavire on pohjilla, vaikka yrityksiä raikkaaseen iloon on havaittavissa. Mutta silti, älä menesty, äläkä ainakaan kerro siitä, ja älä missään tapauksessa opeta sitä. Menestyneet menköön merten taa. Ja niin ne menevätkin!

Pelkäämme menestysteologiaa. Se sopii amerikkalaisille, ei meille. Ja tuosta pelosta johtuen kartamme kaikkea menestystä, niin ajallista kuin hengellistä. On niin turvallista olla kurja, se saattaa jopa tietää parempaa taivasosuutta. Ilosta tulee pitkä itku, vai miten se menikään. Katajaan putoavat kuuseen kurkottajat. Matkamiehet ovat vaivaisia matoja, kuittaa virsi surkeilun huipuksi.

Ja nyt juttuni ydin: hemmettiin kerjäily ja surkeilu, sillä sieltä se on tullutkin! Piilopirteissä elävät saavat tulla esiin, saavat olla hyviä ja saavat menestyä. Kristityt kutsutaan viemään Jumalan suosiota ja siunauksia vaikutusvaltaisille paikoille. Se ei ole keneltäkään pois. Ei todellakaan!

Surkeilun asenne estää meitä ottamasta uskossa vastaan kaikkea sitä hyvää, jota Jumalan Sana meille tarjoaa. Ja estää meitä olemasta anteliaita. Meistä tulee esteitä kehitykselle. Annamme kieroutuneen kuvan Jumalasta. Teemme Taivaan tiestä ja portista sille tielle niin kapean, ettei juuri kukaan tohdi lähteä noin mahdottomalle tielle.

Muutos alkaa, kun tajuamme Jumalan luomistyön ihmeellisyyden, armon kauneuden ja rakkauden ihanuuden. Muuttuneet ihmiset muuttavat maailmaa, hengellisesti, henkisesti ja jopa fyysisesti ja taloudellisesti.

Jumalan valtakunta on edelleen vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jumalan läsnäolossa on runsaasti iloa, ja se näkyy ja kuuluu. Synti ja syyllisyys tuhoavat tätä iloa, mutta Jeesus tulikin vapauttamaan meidät tästä haavoittuneisuudesta.


6 kommenttia

Pyhä sota

- Sota, jota käydään ihmistä vastaan, ei voi olla pyhää.

- Pyhä, jota halutaan viedä eteepäin, ei voi edetä sotimalla.

- Pyhä sota on sanayhdistelmä,joka jo itsessään riitelee ja vaatii rauhallista selitystä.

- Uskonnot ovat usein pyhässä sodassa kädet toistensa kurkussa, usko Jumalaan panee kädet toisten ylle rukoilemaan rauhaa ja siunausta.

- Pyhän sodan vastakohta on pyhä rakkaus, josta kumpuaa voima, asenne ja mielikuvitukselliset taidot rakentaa rauhaa.

- Pyhä ei ole oppi tai käsite, vaan persoona, Jumala,joka tuli lihaksi ja kaikki, mitä Hän teki, oli täynnä parantavaa ja pelastavaa pyhyyttä.

- Jos pyhä olisi käsite, se voitaisiin haudata muiden käsitteiden alle tai muuntaa, millaiseksi vain kukin haluaa. Pyhä jumalallisena, uniikkina persoonana ei ole muutettavissa, Luojan kiitos!

- Pyhä, Pyhä, Pyhä- enkelten laulu kaikuu universumissa vielä silloin, kun sotien ruumiit on haudattu ja loputkin ydinpommit ammuttu.

- Pyhä sota on jo käyty Jeesuksen ristillä: vihollisen saatanallinen valta on kukistettu, synnin valta on voitettu, vaikka taistelu pimeyden voimia vastaan vielä jatkuukin. Mutta sota on sotaa valhetta vastaan voitosta käsin, ja totuuden puolesta ihmisten hyväksi.

- ”Pyhä sota” on Jumalan rakkauden vallankumousta, Jumalan maailman viljelemistä ja sen ihmisten varjelemista kaikelta pahalta. ”Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän.”


27 kommenttia

Arkkipiispa pyysi anteeksi

Tuleekohan siihen myös anteeksianto? Ja keiltä kaikilta? Kansalta, yhteiskunnalta, medialta, kirkolta, asianosaisilta eli homoilta, niiltä, joita on vainottu ja kiusattu?

Itselleni tulee risti ja riitainen olo.

Risti julistaa armoa kaikille erotuksetta eli kukin saa vastaanottaa sovinnon Jumalan kanssa. Ketään ei saa pukata pois tästä armosta, ketään ei saa myöskään vainota mielipiteen vuoksi. Sukupuolinen suuntautuneisuus ei saa olla syy hirttotuomioon, vainoon tai vankilaan, kuten joissain maissa. Suomessa näin rajua vainoa ei onneksi ole, ei edes kirkossa, jonka arkkipiispa juuri tänään pyysi anteeksi kirkon käyttäytymistä homoseksuaaleja kohtaan. Armo sitten kyllä kasvattaa ja muuttaa ihmistä omalla armollisella tavallaan.

Niinpä hiukan pohdin, onko tässä käytetty aika dramaattisia ilmaisuja ja olisiko anteeksipyynnnön kohteita vähän muuallakin!

Mutta ennen muuta pohdin, että mitä kirkkomme kirkolliskokous vielä asiasta sanoo ja mitä kirkkomme uskon peruskirja Raamattu opettaa. Onko arkkipiispamme nyt edellä aikaansa, luvatta ja valtuuksitta! On kuitenkin kyse kristillisen kirkon eettisestä kysymyksestä, joka selvästi on ilmoitettu Raamatussa miehen ja naisen välisenä liittona, symbolina Jumalan ja seurakunnan välillä. Onkohan arkkipiispamme mennyt myös Raamattumme edelle!

Se ei ole vainoamista, jos kirkko ei siunaa homoavioliittoja tai jos kirkko sanoo eriävän mielipiteensä asiasta. Ihmiset ihmisinä ja asiat asioina. Vaikka en hyväksykään homosuhteen rekisteröimistä, en minä ketään kivillä heittele, enkä haasta riitaa.

Edelleen olen sitä mieltä, että hoitakoon yhteiskunta avioliitot ja kirkoille jätetään evankeliumin julistaminen.

Ja jotain rotia näihin keskusteluihin!

kyse


12 kommenttia

Tanssien Taivaaseen

Onko pakko hyppiä, jos on karismaattinen? Ei!
Onko pakko olla karismaattinen, jos haluaa hyppiä? Ei!
Saako olla hyppimättä, vaikka on karismaattinen? Saa!

Mutta saako ihan tanssia, jos on kristitty? Tanssihan on ihan muuta kuin pelkkää hyppelyä. New wine Himoksen jälkitunnelmissa pohdin tätä muutaman rivin verran:

Lantioni keinuvat, jalat liikkuvat rytmissä, kädet huitovat kohti taivaita, välillä taputtavat. Se riittää minulle miehelle. Se myös riittää sydämen tahdistimelle toistaiseksi. (Pitäisiköhän tarkistaa lääkäriltä?) Vieressäni hyvä ystäväni, hyppii villisti, koko hänen olemuksensa ylistää Herraa. Haluaisin itsekin hyppiä, edes muutaman sentin lattiasta. Antautua ylistyksen imuun kroppaani myöten. Ns rovastin arvo ei ole esteenä, ei ikäkään. Tahdistin vain muistuttaa sydämen tilasta, joka huutaa halusta parantua.

Mutta tanssia!

Siihen ei minusta taida olla. Tai sitten pitäisi kehitellä miehelle sopivia askeleita. En silti koe olevani vanhanaikainen. Katson muiden, lähinnä naisten tanssivaa ylistystä. Kaunista, herkän voimakasta, jopa rajua kiitosta Herralle. Voisihan tuossa niitten jaloissa pyörähtää miehisesti kompuroiden. Voisikohan!?

Mutta sydämeni tanssii, nauttii yhteydestä Jumalan ja Hänen perheväkensä kanssa. Taivas on tässä ja nyt. Taivas ihmeineen on todellisuutta jo nyt, Jeesusta rakastavien elämässä, arjessakin. Välillä vain pistetään jalalla koreasti, kukin tyylillään. Ei ihme, että entiset kirkkoisät puhuivat Kolminaisuuden yhteydestä ihanana tanssina.

Taidanpa laittaa ylistysmusaa päälle ja lukea vähän Sanaa, koko ihmiselle ravinnoksi. Taivas tanssii elämääni kauneudellaan ja voimallaan.


25 kommenttia

Stubb, Herzog ja minä

Kaksi megastaraa ja yksi tavis. Tavis, jota ottaa päähän ainakin yhden blogin verran se kielenkäyttö, jota jotkut uskovaiset käyttävät noista miehistä. Alexanderista ja Davidista. Ikään kuin itse pahan kätyrit olisivat rantautumassa viattomaan Suomeen johtamaan ihmisiä pimeyteen. Toinen poliittisesti. Toinen hengellisesti. Saatte arvata, kumpi kumpaa.

Moikkasin Stubbia eurovaalien aikaan Elielin aukiolla ja sanoin rehellisesti, että vaikka en häntä äänestänyt, niin pidän hänestä ja taisinpa toivottaa vielä siunaustakin. Tuon äänestämättömyyden olisin kyllä voinut jättää sanomattakin, vähän harmittaa. Mutta Alex hymyili leveästi ja pyysi munkkikahveille. Hän on nyt pääministerimme ja tarvitsee siunauksemme ja esirukouksemme. Ei tarvitse olla samaa mieltä hänen kanssaan, mutta ei tarvitse myöskään mollata häntä julkisesti antaen näin kummallisen kuvan kristillisyydestä ja samalla Jumalasta. Meidät on kutsuttu siunaamaan, eli toivottamaan hyvää…jopa julistamaan uuden pääministerin toimille menestystä. Se on koko kansalle parhaaksi.

Ja sitten se David Herzog, jota pelätään sielunvihollisen ja itse Antikristuksen voimien välittäjänä. Onkohan minulla huono kuulo, kun kuulen hänen julistuksessaan kehotuksen seurata Jeesusta ja palvoa Häntä. Alttarikutsunkin lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta hän antaa kokouksissaan. Mies on täysillä pro Kristus! En ymmärrä, miten sielunvihollisen edustaja voisi kutsua ihmisiä Jeesuksen seuraan ja vielä kehottaa ihmisiä ylistämään Jeesusta täysin palkein. En minä joka asiassa ajattele täysin samoin kuin David, mutta ei se tee hänestä harhaoppista. Voinhan minäkin olla väärässä ja halki elämän saan itse tutkia teologiaani; on siellä vielä poisoppimisen kohtia. Itse kullakin on. Stadionille aion ja Davidia siunaan.

Jotain rotia ja tolkkua näihin keskusteluihin! Elämmekö me pelon alla ja ennakkoluulojen vankeina?

Suomessa on jo uusia ja raikkaita Hengen tuulia puhaltamassa. Näen ja kuulen kohinaa. Iloitsen näkemästäni. Ilolla olen siinä mukana. Jumalan antaa kirkkautta, jossa näemme entistä selvemmin Jeesuksen ihanuutta. Kolmiyhteinen Jumala luo keskuuteemme yhteyden ja ykseyden riemullista ja pyhää tanssia.


7 kommenttia

Suvivirren jälkeen

Rauha palautuu Suomeen. Suvivirsikirja suljetaan. Puolen vuoden päästä kisaillaan Enkeli Taivaasta. Kotimaan uskonnollinen keskustelu käy vilkkaana puolen vuoden välein. Että silleen…

Hei, ei se näin mene. Ei saa mennä. Jeesuksen perässä aikoinaan juostiin ja väkeä riitti tungokseen asti. Helluntaikielistä kohahti koko Jerusalem. Ateenan filosofit ja Rooman johtajat kuulivat sanan Jeesuksesta. Etiopiaankin viesti kantautui.

Kristitty on vaikuttaja. Jumalan kuninkuus ja läsnäolo on niin suuria juttuja, että kyllä niiden pitää näkyä ja kuulua yhteiskunnassa kaiken aikaa. Jos ei näy, jokin mättää…tai joku mättää, kristityt ovat paenneet kammioihinsa. Ehkä ne rukoilee siellä. Tai sitten pitävät keskenään kimppakivaa. 

Ulos uskovat! Vaikuttamaan. Muuttamaan. Olemaan läsnä, valona, suolana, tuoksuna, muutosvoimana. Suvivirret ja enkelitaivaat ovat pieni osa sitä suurta vaikutusvaltaa, mikä pikku- Kristuksilla eli krisityillä tulee olla maailmassa, jotta Jumalan kunnia täyttäisi maan, niin kuin vedet täyttävät meren. Maailmassa on ihan liikaa tuskaa ja kipua, pelkoa ja pimeyttä. Toivottomuutta ilman Jumalan rakkautta ja tulevaisuutta. Kristuksen kirkolla on jaettavana tulevaisuus ja toivo. On väärin piilottaa se kaapujen alle ja rakennusten varjoihin. Sanoma kuuluu kaduille ja toreille, ihmisen arkeen ja juhlaan.

Jeesus näytti meille mallin ja antaa meille voiman todistajan tehtävään. Hän kutsuu seuraamaan itseään. Ja siinä sitä mennään Hänen perässään välillä tungokseen, ihmisten ilmoille, välillä rauhaisaan paikkaan lepäämään. Ihmiset tarvitsevat enemmän kuin vain suvivirren, he tarvitsevat Jumalan jokapäiväisen läsnäolon. 


13 kommenttia

Kirje Hessulle

Jätkä, älä anna periksi yliminäsi uhittelulle. Etkö ole jo oppinut, miten se yrittää tuhota ilon ja minuutesi vapauden olla aidosti oma itsesi. Huomaatko, miten se saa sinut ylireagoimaan muiden mielipiteisiin: hipiäsi herkistyy, niin että olet näppylöillä pienistäkin vastaväitteistä ja varpaasi kasvavat, niin että niiden päällä on muiden helppo tanssia. Ja kuka voittaa? Sinä luimistelet varjoihin, piiloudut masennuksen kaappiin, sulkeudet suhteista ja annat pirulliselle itsesäälillä avaimet hallita minuuttasi. Sinä siis itse häviät. 

Tule aurinkoon. Tule sateeseen. Tule myrskyihin. Tule ulos uudella rohkeudella olla se, jollaiseksi Jumala on sinut luonut. Satoi tai paistoi, sinä olet. Taivaallisen Isäsi nimi on ”Minä Olen”. Hänen omanaan sinullakin on oikeus olla olemassa. No, onhan Hän toki suurempi ”minä olen” kuin sinä, mutta siinähän se juttu onkin: sinua suurempi on kanssasi ja varustaa sinutkin olemaan. Yliminäsi ajaa sinut yrittämään yli voimien ja sitä tietä pikakonkurssiin. Yliminäsi tilalle pitää saada armo. Armo tuo armollisuutta niin itseäsi kuin muitakin kohtaan. Se myös kasvattaa omalla viisaan lempeällä ja lujalla – ei kovalla- tavallaan. Armo on oikeastaan henkilö, ystävä, edelläkulkija, tien näyttäjä, vapaaksi tekevän totuuden antaja ja yltäkylläisen elämän jakaja, Jeesus Kristus.

Armon kanssa on helpompaa. Saat olla, koska armo nostaa ylös, kantaa ja välillä myös tanssii kanssasi. Armo rohkaisee tekemättä röyhkeäksi. Armo antaa takaisin ihmisarvon, tekemättä pöykeäksi. Armo luo yhteyttä jopa niiden kanssa, jotka ovat eri aaltopituudella kanssasi. Armo eheyttää. Armo on kaverisi, jonka kanssa saat jakaa leivän ja viinin, välillä pidoissa, välillä autiomaan keitaalla.

Rakkaudella, sinua arvostaen!

Heikki


13 kommenttia

Saako hautuumaalla juosta?

Ei siellä yleensä juosta, vaan kuljetaan arvokkaasti ja puhutaan hiljaa. Kunnioitetaan! Muistoa kunnioitetaan, eiväthän vainajat näe, eivätkä kuule.

Jeesuksen hautuumaalla juostiin. Ainakin Magdalan Maria, Pietari ja Johannes juoksivat. Mutta hautahan olikin tyhjä. Siis ei ollut enää hautuumaata, oli vain tyhjä luola. Sai juosta. Muistoa ja traditiota ei tarvinnut liikoja kunnioittaa, koska ne alkoivat mennä uusiksi.

Jeesus sai aikaan elämää, minne tahansa Hän menikin, mitä tahansa Hän koskettikin. Seuraajansa Hän lähetti jatkamaan elämän kosketusta maalliseen arkeen. Uskonnollisilla perinteillä on toki merkityksensä historian faktojen muistuttajana, mutta niiden ohella tarvitaan Elämän radikaalia, rajat murtavaa kosketusta. Tanssi yli hautojen voi kuulostaa kornilta, mutta jos sitä ajattelee Jeesuksen tyhjän hautaluolan edessä, niin ei tuo ajatus olekaan enää niin villi. Kuolema, viimeinen vihollinen on voitettu.

Pääsiäisen tekstin ääressä löytyy toinenkin minua puhutteleva kohta. Joh.20:7: ”Jeesuksen  kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä, vaan erillään, omana käärönään.” Joku oli herkästi ottanut kasvoliinan pois Vapahtajan kasvoilta, hellästi ja rakkaasti laittanut sen erilleen. Elämä on herkkää rakkautta. Siinä on sen voima!

Pääsiäisiloa v. 2014!


14 kommenttia

Helppoheikki

Heikkinä on joskus niin helppoheikkimäinen olo. Vähän niin kuin olisi pihalla, tai siis torilla myymässä käytettyjä makkaroita. Mitä pitäisi tehdä? Voisin vaihtaa nimeni eli ottaa käyttöön kakkosnimeni, Hannu. Näistä nimistä muuten koostuu lyhenne hhh, lausutaan hoohoohoo. Että silleen! Tuo vaihtoehto on kyllä hankala. Paperisota ja kaikki. Uusi tutustuminen ihmisiin. Tulisiko myös uusi identiteetti, radikaalimpi, nuorekkaampi, lennokkaampi kenties! Pitäisikö sittenkin harkita?

Toinen vaihtoehto on tarttua nimeä sarvista, hyödyntää siihen assosioidut jutukkeet. Helppoheikki! Hm…Heikki, jonka kanssa on helppo olla, vaihtaa mielipiteitä, rupatella, jonka kanssa aika kuluu helposti, jonka tekemät jutut ovat helposti sulatettavia, joka luo elämään helpotusta ja helpottavaa ilmapiiriä, jonka saarnatkin on helposti ymmärrettäviä. Joka siis on kaiken kaikkiaan helppo jätkä. Täähän on wow- juttu.

Eipä tässä Hannuksi muututakaan. Sitä paitsi hanhena oleminenhan on kuin olisi matkalla kynittäväksi ja pataan, ellei sitten omista Hannustakin sen onnekkaan ominaisuuden.

Mitä siis tämä lyhyt blogini opettaa? Iloitse nimestäsi, jolla sinut tunnetaan. Iloitse siitä, että et ole pelkkä sotu- numero, tilastokappale. Löydä nimestäsi ja samalla itsestäsi se kaunis, komea, ihana, upea ja luova persoonallisuus, jollaiseksi Jumala on sinut luonut. Jeesus kutsuu meitä nimeltä, ja se kutsu on täynnä lämpöä ja ihastusta. Hänen seurassaan nimemme tunnetaan myös Taivaassa.


5 kommenttia

Olen realisti, olen positiivinen

Kukkuluuruu! Realistilla on silmät ja korvat auki ja se avaa suunsakin sanomaan totuuden, miten maa makaa ja kansa kuorsaa. Ja kun asiat ovat huonosti, pitää se sanoa julki. Totuuden torvet pitävät maan pystyssä.

Jasså!

Haluaisin vähäksi aikaa vaientaa nuo torvet, nehän tukkivat korvat, niin ettei keväisten muuttolintujen laulua kuule. Kuuluu vain kielteistä uhittelua ja uhkakuvien veisuuta. Ja kun aikansa niitä veisailee, tulee niistä itsetoteutuvia profetioita: sanoinhan minä!

Kielteinen ajatusmaailma tuottaa kielteisiä siemeniä ja mitä enemmän niitä kylvää, sitä enemmän ne rikkaruohoina kukoistavat. Kielteisyys myrkyttää ihmissuhteiden ilmaa ja kasvattaa pelkoa tulevaisuuden suhteen. Tämä kaikki sitoo energiaa, jota tarvittaisiin työhön ja menestymiseen.

Myönteisyys on luova, innovatiivinen ja dynaaminen voima. Se rakentaa, se näkee huomisessa hyviä asioita ja ihmisissä piilevät lahjakkuudet. Se luo ympärilleen iloa, vapautta ja toivoa, mitkä taas vapauttavat lisäenergiaa. Myönteisten ihmisten lähellä ja työtoverina on hyvä olla. Siinä on riittävästi happea, mitä hengittää ja liikkumatilaa, jossa pyöriä ja vaikka tanssia. Myös myönteisyyden ennustukset herkästi käyvät toteen, sillä ne kasvattavat hyvää satoa.

Positiivista ajatteluako?

Ei, vaan realismia, joka ottaa huomioon Jumalan todellisuuden. Kun Hän on kuvioissa mukana, alkaa tapahtua hyviä, jopa yltäkylläisiä asioita. Hänen oma sanansa eli Raamattu on täynnä positiivisia ajatuksia ja lupauksia. Mutta eikös siellä puhuta synnistä ja tuomiosta? Kyllä vaan, ja puhutaankin lujia sanoja. Mutta armosta puhutaan vielä lujempaa. Armo näet kasvattaa ihmistä ja Jumalan hyvyys vetää mielenmuutokseen eli parannukseen. Jumala on universumin myönteisin voima ja Hänen Pyhä Henkensä puhaltaa maailmaan myönteisyyden tuulia. Tämä on kielteisyyttä suurempaa realismia. Tämä saa aikaan muutoksen, johon suuret negatiivisuuden sanat eivät pysty. Ja tämän muutosvoiman käyttöön ottoon meidät kutsutaan. Täytetään maailma Jumalan kunnialla, kirkkaudella ja hyvyydellä. Jeesus, Herramme ja Vapahtajamme antoi hyvän mallin. 

Olen realisti, uskon ihmeisiin!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 359 muun seuraajan joukkoon