Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


12 kommenttia

Kaita tie

Tuntuu, että se kapenee ajan saatossa. Että sillä kulkeminen vaatii yhä enemmän viisautta ja malttia: ei kannata hyppiä seinille, joita ei ole, on vain monttu ja sen takana lavea tie, kummallakin puolella. Rinnallakulkijoita on niin vähän, että usein yksinäisyydessään haikaillen vilkuilee lavean tien nauravaa porukkaa. Askellusta painaa suurten asioiden pohdinta, ei niinkään selkäreppu, jota ei enää ole, Luojan kiitos…mutta se raskaiden asioiden pohdinta, se painaa välillä ihan polvilleen.

Mikä on se kaita tie?

Se kulkee välissä, keskellä:

Toisella puolella on kaiken rajoittava sekä kaikessa pahaa näkevä ja aavistava legalismi, lainalaisuus. Toisella puolella on kaiken hyväksyvä, suvaitsevainen vapaa rajattomuus. Kumpikin toimii vielä rakkauden nimissä!

Tai, toisella puolella on humanistinen uskonnollisuus, joka elää perinteistä, papereista ja paatoksesta ja jossa keskuksena häärii ihminen. Toisella puolella on tiukka, yhden totuuden uskovaisuus, jonka keskuksena on kontrolloiva johtaja. Kumpikin varoo luovuutta ja elämän prisman värikylläisyyttä.

Tai kummallakin puolella on erilaisia totuuden etsijöitä, jotka ovat pettyneet uskoviin, uskoon, jopa Jumalaan.

Mitä on se raskas pohdinta, joka pistää kaidan tien kulkijan polvilleen?

- kuinka suvaitsen ihmisiä, joiden arvomaailmaa en pysty sellaisenaan suvaitsemaan
- kuinka osoitan hyväksyvää rakkautta silloin, kun kohtaan minua vihaavan ihmisen
- kuinka pidän moraalini puhtaana, kun moraalittomuus salakuljetetaan elämääni milloin taiteen, milloin kulttuurin, milloin taas vapaan ilmaisun nimissä
- kuinka toimin moraalista puhujana olematta tulikiviä niskaan heittelevä moralisti
- kuinka puhun rakkaudesta, niin että en jätä sanomatta varoitusta pahasta
- miten elän, jotta minua seuraavat näkevät minussa sekä Jumalan tolkuttoman suuren armon että Hänen pyhyytensä ja kunniansa kirkkauden
- miten pystyn vetämään kaikenlaisia ihmisiä, langenneita, paatuneita, välinpitämättömiä, uskonnollisia, uskonnottomia, henkisiä, uskovaisia aidon avoimesti lähemmäs Jeesusta, ilman että luulen olevani heitä parempi vapaana piilossa väijyvästä omahyväisyydestä.

Luoja yksin tietää, mitä muita pohdintoja muilla kulkijoilla on. Mutta sen minäkin tiedän, että me tarvitsemme Pyhän Hengen, Lohduttajan henkilökohtaista ohjausta sekä toistemme tukea.

Tule Pyhä Henki!


9 kommenttia

Tietääkö kirkko, mikä sitä vaivaa

Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä. No, onpa latautunut nimi päivälle! Usko. Puhdistus. Muisto. Päivä. Sanat herättävät kysymyksiä:

- onko uskonpuhdistus muisto vain
- eikö puhdistus jatkukaan enää
- millainen on se alkuperäinen usko, jota on puhdistettu ja jota puhdistusta nyt muistellaan
- vai pitäisikö muistellakin sitä alkuperäistä uskoa
- onko puhdistus paluuta vanhaan vai astumista uuteen
- entä puhdistus sosiaalisena ja poliittisena terminä, puhdistetaanko ei- toivotut pois kirkosta
- mikä tarkoittaa päivä, aikaako vai valoa
- kestääkö vanha uskonpuhdistus tämän päivän valon

Tässäpä aluksi. Voit pohtia joutessasi lisää kysymyksiä.

Tämän päivän Suomen ev.lut.kirkosta väki hupenee. Kirkko on huolissaan. Vapaa-ajattelijat kysyvät, onko kirkko ollenkaan tietoinen, mikä sitä vaivaa. Juuri tämä kysymys on tarpeen. Onko kirkko tietoinen?

Elävä usko elää ajan mukana. Se ei mielestäni tarkoita sitä, että se sopeuttaa uskonsa ja oppinsa aikansa virtauksiin, vaan sen tulee sopeuttaa uskonsa esiintuomisen ja markkinoinnin aikansa kieliasuun ja ajatusmalleihin. Jos kirkko luopuu sen alkuperäisestä sanomasta ja arvomaailmasta, ei sille jää etityissanomaa ollenkaan. Jeesus syntiemme sovittajana ja tienä Jumalan yhteyteen on SE ilosanoma, jota ei vain muistella, vaan jota julistetaan. Julistustavat ja musiikkigenret muuttuvat. Niiden on muututtava eli uudistuttava ajan mukana.

Uskonpuhdistus on siis aina paluuta alkuun, Jeesuksen sanomaan ja tekoihin. Ihmeet ja merkit edelleen seuraavat niitä, jotka uskovat. Se uskonnollinen krääsä, joka on tullut toimivan uskon päälle, pitää aika ajoin perata pois, niin kuin tuhkat pesästä, pöly piirongin päältä ja roskat matoilta. Samalla on mietittävä, millä keinoilla pelastava sanoma Jeesuksesta ja Raamatun ilmaisema arvomaailma pidetään esillä kirkoissa, kaduilla, politiikassa, taiteessa, kouluissa, kodeissa…eli koko yhteiskunnassa.

Muistopäivät juhlallisine seppeleenlaskuineen kyllä tuovat juhlatunnelmaa. Nyt tarvitaan kuitenkin muutakin kuin tunnelmaa. Pyhä Henki tuntee myös tämän ajan hyvin tarkkaan ja Hänellä on muutamia luovia ideoita. Siellä, missä Pyhä Henki on tervetullut ideoimaan, siellä on toivoa. Ja uskoa. Ja puhdistusta. Ja eletään päivää.


4 kommenttia

Lähde sellaisena kuin tulit

Ei sitä noin sanota, vaan ’tule sellaisena kuin olet’ sanoi kappalainen. Hän alkoi jo hermostua vanhan rovastin tempauksiin. Salaa toivoikin, että se älyäisi jäädä eläkkeelle ja antaisi tilaa nuoremmille, mutta ei, roikkui mukana ja kehitteli milloin mitäkin outoa. Niin kuin nyt tuokin iskulause kirkkolehdessä; mitä järkeä oli ilmoittaa ’lähde sellaisena kuin tulit’, ainahan on toivotettu ihmiset kirkkoon juuri sellaisina, kuin ovat. Ja ihmisiä on tullut. Siis muutamia. Vanhoja tuttuja enimmäkseen. Ovat tulleet arkikiireistään lepäämään pieneksi toviksi kirkkoon. Ei vaatimuksia. Ei seinillehyppimisiä. Tuttu saarna. Oma tuttu paikka penkissä. Hyvät kahvit messun jälkeen tutussa seurassa. Ja sitten kotiin hyvillä mielin. Sai tulla sellaisenaan ja sitten sai palata kotiin huojentuneena. Ei muutospaineita. Sai siis lähteä kotiin juuri sellaisena kuin tuli….

Sai siis lähteä sellaisena kuin…
…hei, rovasti, minulla olisi sinulle asiaa!

Mutta rovasti oli jo rivakasti häipynyt keksimään uusia iskulauseita.


1 kommentti

Elä ihmisiksi

1. Miehisty/ naisistu
2. Kun aikuistut, älä unohda olla lapsi
3. Naura usein
4. Käy kylässä
5. Tervehdi- hymyillen.
6. Katso ihmisiä silmiin
7. Älä juorua, tarkista tietolähteesi
8. Älä mollaa, äläkä nollaa ketään
9. Hemmottele itseäsi
10. Muista Jumalaasi

Noilla voisi pärjätä aluksi. Ja jokainen voi kehitellä lisää ns käskyjä eli kehotuksia. Ilokseen ja muille hyödyksi.

Kannattiko nyt ihan blogia kirjoittaa noin yksinkertaisesta aiheesta?

No, elämä on usein kiinni hyvin yksinkertaisista asioista. Esim. tuo 5.käsky: tervehdi- hymyillen. Siis, ensinnäkin, tervehdi vaikkapa kaupan kassaa, metrossa vieressäsi istuvaa, naapurin nuorisoa, maahanmuuttajaa…ketä tahansa. Ja hymyile, älä irvistä.

Ja maailma ympärilläsi muuttuu noillakin käskyillä, puhumattakaan niistä 10 virallisemmasta käskystä.


7 kommenttia

Jeesus ja Heka erotiikkamessuilla

Keskustelu Jeesuksen ja Hekan välillä:
- Lähde nyt vaan, Heka, mennään yhdessä.
- Minähän en sellaisiin juttuihin lähde, eikä sinunkaan pitäisi, olet sentään Jeesus.

- mitä siinä jeesustelet, minunhan pitää olla siellä, missä ihmiset ovat
- mutta tiedäthän ne tyypit ja mitä ne edustaa

- tietty tiedän, mutta juuri ne tyypit tarvitsevat minua, älä ole niin ennakkoluuloinen, onhan siellä kirkkosikin edustajia,kysellään, miten niillä menee
- mene sinä, kyllähän sinä pärjäät ilman minuakin, en ymmärrä, mitä voisin erotiikkamessuilla tehdä

- Heka, tämä olisi elämäsi tilaisuus nähdä jotain järisyttävää, saisit aiheen kirjoittaa vaikka blogin tai ottaa selfien Lotharin kanssa
- älä vedä tuosta narusta, tiedäthän, miten saat minut innostumaan

Tässä vaiheessa Jeesus hymyili itsekseen: arvasinhan minä, Heka on hulluna someen, joten kohta varmaan ollaan menossa suorinta tietä messuille.

- no, Jeesus,joko sitä lähdetään
- minne?

- messuille tietysti, erotiikkamessuille, itsehän halusit ja vedät minutkin mukaan
- minne sinä, sinne minäkin, aina valmiina

- oota, haen muutaman traktaatin mukaan
- ja miksi ihneessä?

- voidaan jakaa sanomaa sinusta, Jeesus, elämästä ja puhtaudesta
- Heka, tänään me ollaan se sanoma

Jeesus ja Heka suunnistivat kohti messuja. Tungoksessa oli helppo olla. Jeesus totesikin, että täällähän on väkeä kuin joulukirkossa. Meno vaan on hiukan rennompaa ja vaatteita on ihmisillä vähemmän päällä.

Mulla on idea, sanoi Jeesus, poiketaan stagen takana takahuoneessa ja jutellaan esiintyjien kanssa, kyllä ne päästää sisään, kun sanotaan olevamme kirkon edustajia ja ainakin minun kohdallani se pitää paikkansa.

Ja niin kävi. Pian oltiin messujen ja samalla asian ytimessä. Moi, miten menee, aloitti Jeesus, me ollaan kirkosta ja vähän kysellään jaksamisia, ihan ohimennen.

Muutama esiintyjä tuijotti tulijoita epäuskoisina, joku livahti karkuun, joku tervehti: moikka, siitä onkin aikaa, kun joku kirkosta tulee tänne, kuulinkin, että ollaan tulossa, mutta en aatellut, että edes pääsette tänne stagen taakse…no, tervetuloa…muuten, sä oot jotenkin tutun näköinen, ollaanko me tavattu jossain?

Jeesus: kyllä, vuosia sitten, rippikoulussa ja sinun nimesi on Maiju, muistan sinut hyvin, mitä sinulle kuuluu tänään, silloin rippikoulussa olit niin iloinen…

Maiju:…ei voi olla totta, oletko sinä Jeesus…enhän minä sinua silloinkaan nähnyt, koin vain läsnäolosi ja jotenkin tuo tunne juuri nyt on ihan sama, herkkä ja kaunis, puhdas, välitön…apua, mulla loppuu jo sanat. Silloin todella uskoin sinuun ja kaikki alkoi hyvin, kävin kirkossa, nuorten menoissa, kunnes joku alkoi arvostella mun meikkaamistani, ei kuulemma sovi uskovalle. Siitä alkoi vähitellen vieraantuminen kirkosta ja uskosta ja…sinusta. Sitten kaikki meni päin helvettiä, sorry, siis pieleen. Tuli poikaystäviä, yksinäisyyttä, uusia miehiä,hylkäämisiä lisää. Huomasin olevani unohdettu. Koin, että ihmiset katsoivat minua kuin katunaista, jollaiseksi vähitellen päädyinkin. Vittu, sorry, että mua petettiin ja kohdeltiin kuin halpaa lihaa. Silloin päätin, että mä nousen vielä stagelle ja näytän, miten houkutteleva, arvostettu ja puoleensavetävä mä oon. Ja nyt oon täällä, mulla on kohta melkoinen erotiikkashow edessä. Eihän se oikeastaan mua tyydytä enää, haluaisin oman perheen,joka rakastaa mua aidosti. Mutta tästä maksetaan hyvin ja usein saan lisätuloa shown jälkeen…no tiedät, mistä.

Jeesus: lähde seuraamaan minua, minä annan sinulle uuden elämän, jossa on rakkautta, hyväksyntää, arvostusta, kunnioitusta, ei enää hylkäämistä, ei enää humalaisia örheltäjiä sinun kimpussasi, ei halventavia katseita, ei tuomiota, minä en ole tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan.

Maiju hiljeni, katsoi kelloa, sitten Jeesusta, sitten näyttämön ovea, nousi hitaasti, käveli Jeesuksen luo, kuiskasi jotain hänen korvaansa…ja meni näyttämölle.

Jeesus sanoi Hekalle, lähdetään, hommamme on hoidettu, meitä ei enää täällä tarvita.
Heka: …mutta, entä Maiju…mitä hän kuiskasi sinulle…?

Jeesus: se on Maijun ja minun välinen salaisuus, sielunhoitosalaisuus. Häntä varten tulin tänne. Hän tietää nyt, että yhä rakastan häntä ja odotan…Tule mennään pois täältä. Rukoillaan, että rikkinäiset löytäisivät sylin, joka ei satuta ja käytä hyväksi, vaan vapauttaa iloon ja ihmisarvoon.


8 kommenttia

Mitä Jeesus ei sanonut

Hän ei sanonut sairaalle
- sorry, nyt on kiire Jerusalemiin, tule ensi viikolla uudelleen
- vähän on liian vaikea tapaus tämä Lasarus
- spitaalihan tarttuu, pysy nyt hyvä mies hiukan kauempana
- anoppiko kuumeessa? älä huoli Pietari, flunssa paranee viikossa, vähän oliiveja ja kuumaa vettä, kyllä se siitä
- hei, miehet, jättäkää se katto rauhaan, odottakaa kiltisti vuoroanne pihalla
- kuka uskalsi koskea minuun, tässä tungoksessahan jää vaivaisten jalkoihin
- vieläkö sitä väkeä on siellä pihalla, eikö ne jo mee kotiinsa

Hän ei sanonut Pietarille, älä ihmeessä nouse veneestä, etkö tajua mies, täällähän myrskyää.

Hän ei sanonut Sakkeukselle, hoi pätkä, tuuleeko siellä ylhäällä.

Hän ei sanonut pikku pojalle, eihän nuo sinun evääsi riitä kuin nälkäiselle Jaakobille, kipitähän nyt tiehesi, me tässä miehissä funtsitaan.

Hän ei sanonut samarialaiselle naiselle, ole vaiti senkin avionrikkoja, minullehan ei naiset puhu.

Hän ei sanonut Nikodemokselle, mitä täällä pimeän turvin hiippailet, pelkuri, tule kukonlaulun jälkeen julkisesti.

Ja on paljon muutakin, mitä Hän ei sanonut. Jos se kaikki laitettaisiin kirjoihin, niin luulen, että koko maailmaan ei mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.


2 kommenttia

Ei ole pyhiä jäännöksiä

Maailma on pullollaan pyhäinjäännöksiä, reliikkejä. Mutta ne ovat jäännöksiä, muistoesineitä,  luunsiruja, puunpalasia…Mitä pyhää niissä on? Pyhä on sellaista, mitä palvotaan ja totisesti, en aio ruveta palvomaan jäännöksiä, vaikka voinkin ihan vain mielenkiinosta käydä niitä katsomassa.

Sitten on ns pyhää musiikkia, pyhää taidetta, pyhiä rakennuksia, pyhävaatteet, pyhät ihmiset ja hyvät hyssykät.

Onko urkumusiikki pyhempää kuin rummutus? Onko kirkko pyhempi kuin koti? Entäs, jos ei ole varaa ostaa pyhävaatteita, on vain samat kuteet arkena ja sunnuntaina? Kuka on kaikkein pyhin ihminen, paaviko? Mikä tekee taiteesta pyhän, enkelikuvako, vai seimenlapsi, vai runo paimenista kedolla?

Minulle pyhää on Kolmiyhteinen Jumala. Hän on ainoa ikuisen palvonnan kohde. Kaikki muu asettuu oikealle kohdalleen vasta, kun tunnustaudun tuon yhden Pyhän palvojaksi.

Hän ei ole rajoitettu, eikä rajoittunut. Hänen luovuutensa jälkiä näen mm kauneudessa, kuten taiteen eri muodoissa, siis muuallakin kuin urkukonsertissa. Jokin taulu saattaa yhtäkkiä pysähdyttää muistamaan, että Jumala on olemassa. Samoin jokin laulu, runo, kirja…Tieteen uudet keksinnöt palauttavat tajuamaan, kuinka paljon universumiin onkaan kätketty vielä löytämättömiä aarteita. Kaikki ei ole vielä tässä. Ihmisten ja ihmisluonteiden erilaisuus heijastaa Jumalan luovuuden rikkautta.

Tämä kaikki on tuttua juttua. Kunhan kertasin. Mutta blogini pointti: emme saa jämähtää ns pyhiin jäännöksiin ja haikailla menneitä ”hyviä aikoja”. Voimme panostaa elämään tässä ja nyt. Taivaan luovuus, ihanuus ja kauneus voi murtautua nyt jo meidän kauttamme tähän maailmaan. Tätä teki Jeesus, tätä Hän opetti rukoilemaan.

Jos me haluamme ihmisten oppivan tuntemaan Jeesuksen, niin meidän on syytä maastoutua ihmisten sekaan Jumalan luovuudella ja viedä mukanamme kaikkialle Jumalan arvo- ja armomaailmaa. Taiteet, tieteet, politiikka, kasvatus, media, you name it, ovat paikkoja, joissa voimme vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Tekemällä kaikesta uskonnollista, joka muuttuu vuodessa pyhäksi jäämistöksi, sitäkö tarkoitan? Ei, vaan että kaikkialla mukanamme kulkisi ainoan Pyhän, Jumalan siunaus, joka on monipuolista, ihmisen elämää parantavaa ja maailman ilmapiiriä eheyttävää apua kaikessa monimuotoisuudessaan.

No, myönnän, ateistin tai uskonnottoman korvissa tämä kuulostaa uskonnon salakuljetukselta. Jonkun uskovan korvissa taas humanistiselta humpuukilta. Mutta haluan edes hiukan repiä raja-aitoja alas, niin että uskon maailmasta ei tule ghettoa, johon on vaikea päästä sisälle.

Jumala on pyhä ja se, mihin Hän pääsee koskettamaan, muuttuu pyhäksi, eläväksi pyhäksi, ei reliikiksi katedraalin holviin. Pyhän rinnalla on iloa ja vapautta! Pyhä on elämää!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 228 muun seuraajan joukkoon