Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Pantattu nauru

Ei vitsejä saarnaan! Ja miksi ei? No, kun kuulijat eivät tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Oliko vitsi tarkoitettu tosissaan kevennykseksi ja sitä kautta jopa syventämään opetusta. Vai onko se symbolikieltä, jota nyt vaan ei kukaan ymmärrä. Vai peräti pilkkaamista, jolloin pitäisikin itkeä, ei nauraa. Vitsit nostaa kirkossa kysymysmerkkejä???
Meneepäs tämä vaikeaksi!

Keveys ja kirkonmenot eivät kuulu yhteen. Kirkkoon ei mennä nauramaan. Pappi ei ole standup- koomikko. Ja sitä rataa…

Hm! Uskallan olla hiukkasen…ei kun täysin eri mieltä!

Tietysti on hyviä ja on huonoja vitsejä, siis tilanteeseen sopivaa ja sopimatonta huumoria. Mutta ilo saa hymyilemään. Ilo on väkevä voima. Ilo purkautuu myös nauruna, jopa hilpeytenä. Ei se voi olla syntiä. Naurun aiheet voivat olla vääriä, jopa syntiä, mutta ei nauru, joka on luotu ilmaisemaan äärimmäisen myönteisiä ja iloisia tunteita. Nauru vapauttaa meissä sellaisia voimia, jotka hoitavat meitä. Tämä taitaa olla jopa tutkittua tietoa. Ainakin koettua todellisuutta.

Pantattu nauru etsii ulospääsyä. Melankolia voi olla kulttuurijuttu ja kirkkomelankoliassa tuo korostuu: on lupa, jopa edellytys ja vaatimus olla allapäin edes kirkossa. Sitten tulee joku, joka uskaltaa rikkoa tämän säännön. No, hiukan tässä liioittelen, mutta vain hiukan. Kunhan vain haluan korostaa sitä, että ilo, vapaus, riemu ja huumori kuuluvat elämään ja kirkkoon, että ilo Herrassa on edelleen väkevyytemme. Mitä enemmän iloa, sitä leveämpi hymy ja usein myös sitä vapautuneempi nauru ja huumorintaju.

Entäs se ns nauruherätys?
Nyt alan ymmärtää sitäkin uudesta näkökulmasta: vuosisatojen pantattu nauru vapautuu, kun Pyhä Henki saa luvan koskettaa. Syvällä sydämessä tapahtuu vallan vaihto, pimeys ja ahdistus kumotaan, Jeesus pääsee hallitsemaan. Ilo marssii elämään. Ei sitä voi kahlita, eikä kannata liiaksi hillitä.

Ilo houkuttelee puoleensa. Jeesus, yltäkylläisen elämän lupaaja, palauttaa meille sen, jonka varas on varastanut, tappanut ja tuhonnut: maljan, joka läikkyy yli ilon viiniä.


1 kommentti

Kristityt rähmällään saatanan (Saatanan) edessä

Mikä tuo saatana (Saatana) juttu on otsikossa? No, on ihmisiä, joille saatana on pelkkä pahuuden käsite. Ja sitten on niitä, joille Saatana merkitsee persoonallista pahaa. Tämä blogi ei nyt käsittele tuota aihepiiriä, vaikka minulla kyllä on tästäkin mielipiteeni. Kirjoitan nyt rähmälläänolosta pahan edessä kummastakin näkökulmasta. Pitäkää se, mikä hyvältä tuntuu. Mutta älkää olko rähmällänne!

Jumalan armo on ihmeellinen juttu. Se sekä vapauttaa syyllisyydestä että muuttaa, kasvattaa ihmistä. Armo on aktiivinen voima. Se on kuin olento, rinnallakulkija, valmentaja, opas oikeaan, harjoittaja hyvään. Sen viehäysvoima on armollisuudessa ja anteeksiantamuksessa. Se siis viehättää ja antaa voimaa. Mahtava, mittaamaton armo!

Tuolta pohjalta voi sanoa, että armo antaa uuden itsetunnon, vahvuuden nauttia itsestään Jumalan luomana upeutena. Virheistä huolimatta. Eli, virheiden edessä ei ajaudu epätoivoiseen ja voimattomaan rähmälläänoloon. Terve itsetunto antaa voimia nousta puolustamaan sorrettuja ja vastustamaan pahaa sen eri muodoissaan. Minun ei tarvitse suostua hyväksymään kaikkea sitä pahaa, mitä maailmassa tapahtuu. En suostu olemaan rähmälläni saatanallisten, ihmisyyttä tuhoavien voimien edessä. Armo vahvistaa taistelemaan lähimmäisten puolesta. Armo luo oikeamielistä elämäntyyliä, asennetta ja mielenmuutosta. Mitä enemmän armoa, sitä enemmän muutosta. Armo on raju voima.

Oma blogi tarvittaisiin Saatanasta, siis persoonallisesta pahasta. Mutta se ei ole sen arvoinen. Sen valta on Jeesuksen ristillä kukistettu ja meidät on valtuutettu toimimaan Jeesuksen nimessä, Hänen voitostaan käsin. Varas on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän. Tässä tietoisuudessa,ylös, rähmällään olo loppuu nyt!


2 kommenttia

Hanki sisäsiisti kristillisyys

– Se ei elämöi, vaan pitää tunteet kurissa ja käyttäytyy hillitysti, jopa arvokkaasti. – Se on opetettu hyville tavoille, ei korota ääntään ja pysyy sopivasti omissa oloissaan.
– Sen voi turvallisesti ottaa syliinsä ja sitä voi esitellä vieraillekin ilman pelkoa, että se kävisi kenenkään kimppuun tai häiritsisi keskustelua.
– Ulkotiloissa se käyttäytyy käskyjesi mukaan ja on oppinut kulkemaan hihnassa, joten sen kanssa voi hyvin käyskennellä ihmisten ilmoilla, kuten puistoissa,jopa hautausmaalla.
– Se tottelee muutenkin isäntänsä ääntä, on jopa voittanut tottelevaisuuskilpailuissa.
– Ja mikä parasta, se ei silti ole liikkumaton patsas, vaan elää ja ilahduttaa silittäjäänsä heiluttamalla häntäänsä.
– Miten on, laitetaanko yksi sellainen? Ja minkähän rotuinen saisi olla? Meillä on täällä aitoja Lähi-idän rotuja ja sitten on kehittyneempiä malleja eri kulttuureista.
Näyttelyissä kaikki ovat pärjänneet oikein hyvin. Ja taatusti niin sisä- kuin ulkosiistejä. Takuukin on ja vaihto- oikeus. Kaupan päälle vielä panta, jossa signaalin lähettävä seurantalaite siltä varalta, että lemmikkinne pääsee karkuun ja alkaakin mahdollisesti toteuttaa omia juttujaan.


Jätä kommentti

Jumalan lapsi

– kuulun siis perheeseen
– olen Jumalan sukulainen
– olen tullut Isääni
– minun ei tarvitsen näytellä kilttiä, saan olla oma itseni
– saan kasvaa ja kehittyä vanhempani rakkauden ilmapiirissä
– saan oppia ja tulla Isäni työtoveriksi perheyrityksessä
– Isä, siis pomoni, antaa minulle koko ajan lisää vastuuta
– olen suurperheen jäsen
– saan mennä jääkaapille
– minun ei tarvitse kerjätä
– minusta pidetään hyvää huolta
– voin olla ylpeä Isästäni ja kertoa, miten mahtava Hän on
– Isäni omistaa koko universumin, ihan totta, koko universumin
– meillä juhlitaan usein ja kunnolla
– joskus eksyn omille teilleni, mutta tiedän, Isä odottaa kotona
– minulla on aina paikka Isän sydämellä
– oikeastaan, minulla on hurjan kiva koti
– kiitos, Jeesus, näytit, millainen Isä on ja olet eksyneille tie kotiin!


6 kommenttia

Kirkko, tule ulos haudasta!

Kristuksen kirkolla on maailman huikein sanoma: sen Herra nousi haudastaan ja elää! Kuolema, vihollisemme on voitettu. Luulisi tällä olevan markkinarakoa juuri nyt, kun maailma kulkee kriisistä toiseen, kuolemanvarjon laaksosta toiseen pimeään laaksoon.

Jumala välittää luomastaan maailmasta. Jopa rakastaa sitä, vaikka sitä on joskus vaikea uskoa. Miten Hän voi rakastaa ihmisiä, jotka tappelevat keskenään ja aiheuttavat vain tuskaa toisilleen? Missä tuo rakkaus näkyy käytännössä? Onko se vain huulten haihtuvaa höpinää, messun liturgista kauneutta, joka jää kirkon alttarille, kun väki painuu ulos arjen kylmyyteen ja pimeyteen?

Kirkko voi jumiutua sisätiloihin, sisäpiireihin, sisäiseen uskonnolliseen viestintään, tai seurata ylösnoussutta Kristustaan ulos ihmisten ilmoille. Ihmisten ilmoilla tarvitaan nyt sanomaa Jumalan rakkaudesta, joka murskaa pahan vallan, murtaa ihmisen kovuuden ja muuttaa maailman.

Paavali sanoo tämän Rooman seurakunnalle seuraavin sanoin:”Jumala on kutsunut minut Kristuksen Jeesuksen palvelijaksi kansojen keskuuteen, toimittamaan Jumalan evankeliumin pyhää pappispalvelua, jotta maailman kansoista tulisi Jumalalle mieluinen, Pyhän Hengen pyhittämä uhri…saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi, puheiden ja tekojen, tunnustöiden ja ihmeiden avulla, Jumalan Hengen voimalla.”
(Room.15:16-18)

Paavali ei puhu vaatimattomasti, vähätellen ja nöyristellen. Tavoite on sama kuin Jeesuksen lähetyskäskyssä: koko maailma! Voimana Jeesuksen lupaus: Pyhän Hengen täyteys! Toimintamuotoina se, mitä Jeesuskin teki: puheet, teot, ihmeet ja merkit,jotka seuraavat niitä, jotka uskovat.

Tämä on kirkon ylösnousemus!

Huikea sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta kuuluu niin kirkkojen sisälle kuin kaduille ja toreille ja aina taistelukentille, jopa terroristien leireille asti. Pyhä Henki kutsuu kirkkoaan ulos haudasta, elämään, toimimaan ja vaikuttamaan ihmisten keskellä, tuoksuna, valona ja suolana.

Kristuksen kirkko, hyvää Pääsiäistä ylösnousseen seurassa, mihin tahansa Hän sitten kirkkoaan kuljettaakaan!


4 kommenttia

Vanha kunnon itkuherätys

Ootko huomannut, miten keveäksi on uskovaisten meno mennyt?
– Juu, mutta niiden sydämissä on raju palo Jeesuksen puoleen!

Siellä ne hyppii musiikin tahdissa kuin viimeistä päivää, kun pitäisi parkua syntejä anteeksi, niin kuin tämä todella olisi viimeinen armon päivä.
– Mutta ne rakastaa Jeesusta!

Saarnaajat on koomikoita, yhtä vitsiä koko porukka.
– Niillä on niin mahtavat fiilikset Herransa läsnäolossa.

Ja niitä soittimia on lava täynnänsä, ei kuulu enää urkuharmoonin rauhoittava ääni.
– No, kaikki pelit on otettu käyttöön, kun ylistetään universumin Kuningasta.

Ei sitä ennen rummuilla ollut asiaa alttarille, eikä haitarilla, eikä joikaamisella.
– Mikä näitä pidättää, kun halutaan antaa koko musiikin ja elämän kirjo Herran käyttöön.

Ja sitten kaatuillaan ja nauretaankin, ei taida olla tervettä touhua?
– Kun Pyhä koskettaa, niin vuosien jäässä olleet tunteet sulavat.

Missä on se vanha, kunnon itkuherätys, synnintunto ja parannus, missä?
– Niin, kyllähän se Pietari lankesi polvilleen, kun sai valtaisan kalansaaliin ja itkikin silloin katkerasti, kun tajusi kieltäneensä Jeesuksen. Natanael tunnusti Jeesuksen Messiaaksi, kun Jeesus antoi hänelle profeetallisen viestin. Monet uskoivat Jeesukseen saatuaan lahjaksi terveyden…oli niin monta tapaa, mutta yhteistä oli vakaumus siitä, että Jeesus oli Messias, jota kannatti seurata. He olivat innoissaan Jeesuksesta. Yksikin kiipeili puussa ja kutsui sitten Jeesuksen kotiinsa aterialle ja sen seurauksena hänen elämänsä muuttui.

Mihin nyt oikein pyrit? Ei itkua, ei Taivasta!
– Juu, juu, kyllä sitä välillä itketäänkin, mutta välillä taas nauretaan,iloitaan ja jopa hypitään. Ja kun oikein käsittää Jumalan hyvyyden, niin silloin laittaa itsensä ja tunteensa kokonaan likoon, eikä siinä kysele, mitä muut aattelee. Sitä minä vain, että ei ole yhtä tapaa tulla uskoon, olemme me niin erilaisia. Mutta Jeesuksen seurassa ovat kaikki tunteet sallittuja ja Hänen kanssaan päästään perille. Siellä sitä pauhua sitten riittääkin. Ai niin, ja itkut on pyyhitty pois.


8 kommenttia

Lähdeihminen (leipäpyhän lyhyt psalmisaarna)

Hauskaa tämä suomenkieli. Kiinankielessä sentään asiayhteydestä arvaa, mitä sana tarkoittaa…ja viimeistään kirjoitetusta sanamerkistä. Mutta se ei toimi suomessa.

Kuten tuo lähdeihminen. Onko se ihminen, joka on aina lähdössä jonnekin? Vai onko se sellainen otus, joka on kuin vesilähde? Ja onko se lähde lätäkkö vai hete? Pulppuaako se mahdollisesti?

Otanpa avukseni Raamatun. Tälle pyhälle merkitty psalmiteksti on Psalmi 84:6-10. Jae 7 sanoo:”Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde.” Vanha Biblia sanoo saman Psaltarissa:”Jotka käyvät itkun laakson lävitse, ja tekevät siellä kaivoja.”

On siis ihmisiä, jotka saavat aikaan virvoittavia lähteitä ja kaivoja vedettömiin itkun laaksoihin. He ovat niitä lähdeihmisiä, raikasta ja virvoittavaa lähdevettä pulputtavia harvinaisuuksia, joita nyt tarvitaan kipeästi kipeään maailmaan. Mistähän näitä harvinaisuuksia löytyisi? Samainen Psalmi puhuu ihmisistä, jotka saavat voimansa Jumalalta ja kaipaavat pyhälle matkalle. Juuri heistä tukee noita lähdeihmisiä. He ovat lähellä Jumalaa ja tuossa läheisyydessä ihminen muuttuu; seura tekee kaltaisekseen.

Lähdeihmiset ovat myös lähdeihmisiä: he ovat lähteneet Jumalan perään, etsimään Elämän Leipää ja Elävää vettä, siis ravintoa, joka virvoittaa virvoittamaan muita.

Tämä suomenkieli onkin aika kätevää: ole lähdeihminen!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 921 muun seuraajan joukkoon