Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


32 kommenttia

Uskovien kova maailma

Jos en jo olisi uskova, niin uskaltaisinko tulla uskovaksi. Minulla on vuosikymmenien raudanluja kokemus uskovaisuudesta ja papin ammattitaito uskon maailman kanssa, mutta silti yhä törmään kylmääviin kokemuksiin. Miten ihmeessä pärjää vasta uskontielle noussut, herkkä ihminen? Sitä sietää uskovien ihan tosissaan pohtia. Kovuus pelottaa!

Kirjoitan paljon uskosta. Huomaan kuitenkin usein riittämättömyyteni. Kun kirjoitan lyhyesti jonkin korostetun pointin, niin vängällä jotain jää sanomatta, pariin lauseeseen ei pysty ymppäämään koko Raamattua. Esim.kun kirjoitan armosta, niin jo ihmetellään, mihin jäivät pyhyys, laki, tuomio.

Sanat kirkko ja pappi ovat jollekulle punainen vaate, sillä kirkkohan voi tarkoittaa rakennusta ja papit pakanatemppeleiden palvelijoita. Pitää käyttää sanoja seurakunta ja pappi-sanan kiertoilmaisuja, kuten julistaja. Jos kirjoittaa Taivaan Isää tarkoittavan isän pienellä alkukirjaimella, niin siitä tulee sanomista. Samoin hän tulisi kirjoittaa isolla hoolla,jos tarkoitetaan Jumalaa.

Apua! Koko ajan saa olla varuillaan, ettei tee virheitä ja huomaamattaan pilkkaa Jumalaa tai vääristä Raamattua. Facebook on niitä kavalimpia paikkoja astua miinakentälle johtuen juuri lyhyistä ja nopeista postauksista, jolloin tulkinnoille jää tilaa. Välillä poistankin tai korjailen kirjoitelmiani. Ahdistuneena!

Mutta se, mikä minua pelottaa ja masentaa, on se kova asennemaailma, joka löytyy kommenttien takaa. Ja jos minä, pinttynyt ammattiuskova pelkään, miten sitten juuri uskon ensiaskeleita ottava tai uskoa etsivä ihninen? Vikoilemalla ja pelottelemalla saamme arkoja käännynnäisiä, emme Jeesusta rakastavia opetuslapsia.

Armo kasvattaa, armo näkee kirjoitus- ja sanavirheittemme taakse, sydämeen asti. Armo antaa voimaa muutokseen. Armo on Jumalan luonteessa ja tulee myös Häneen uskovien luonteesen.


5 kommenttia

Miten tässä näin kävi?

- Arvon rovasti, tulin eroamaan kirkosta.
– Mutta hyvä rouva, eihän sitä tarvitse tänne virastoon asti tulla, täytätte vain netissä lomakkeen.

- ei minulle ole nettiä, ja lisäksi, varta vasten tulin tänne henkilökohtaisesti, että asia hoituu kunnolla
– no hyvä on, printtaan teille lomakkeen, täytätte sen ja annatte kanslistille, se ei kestä kauan

- ei minulla ole kiire, näin tärkeää asiaa ei hoideta hutiloiden
– aivan, aivan, voittehan ottaa lomakkeen mukaan ja täyttää sen ajan kanssa kotona, annan teille valmiin kirjekuoren, postimaksukin on jo hoidettu viran puolesta

- kuulkaas nyt rovasti, ette taida nyt olla tosissanne, ettekös te ollenkaan kysy, miksi minä aion erota kirkosta
– hyvä rouva, sehän on ihan teidän yksityisasia, emme me halua olla tungettelevia

- mutta minä haluan kertoa omat syyni…
– …niin, onhan niitä mielipiteitä ollut ilma sakeanaan ja ihan piispatasolla asti, kyllä minä teitä oikein hyvin ymärrän ja ihan rauhaa toivottaen tämän blanketin…

- …minä mitään yleisön tai piispojen mielipiteistä välitä, omat on mulla syyni
– no, käyhän se toki, eihän tässä kuulustelijaksi ja tuomariksi ruveta

- mutta kun minä haluan kertoa ne omat syyni
– tässä kaavakkeessa on kyllä kohta, johon voitte ne syyt kirjoittaa

- johan minä sanoin, että haluan ne kasvokkain kirkon edustajan kanssa kakistaa ulos, jaksatteko te kuunnella vai ette
– toki, toki, mennään tuonne seurakuntasalin puolelle, siellä on vielä kahvia ja pullaa jäljellä, jutellaan, eihän tässä nyt minullakaan niin kiire ole ja kahvikin maistuu

- jaa, että salin puolelle, ja pullakahvitkin vielä, mikä ettei, kyllä minullekin kahvi nyt maistuu
– tätä tietä, hyvä rouva

Ja he menivät, nauttivat pitkän tovin kahvista ja keskustelivat seurakunnasta, sen toiminnasta, Jumalastakin ja Hänen toiminnastaan. Rapia tunti siinä vierähti. Sitten rouva katsoi kelloon ja sanoi: herttainen, tulipa tuosta pullasta mieleen, että minun piti tänään leipoa illan kotiseuroihin, meillä näet kokoontuu sellainen kristillinen solu. Voisihan rovastikin siellä joskus poiketa vaikka puhumassa. Tässä puhelinnumeroni. Kiitos vielä ja näkemiin.

Johon rovasti: kiitos, kiitos…tässä olisi vielä tämä lom…

Mutta hyvä rouva oli jo kovaa kyytiä menossa ulos. Kadulla vasta hän huomasi, että se kirkostaeroamisen lomake jäi ottamatta. Mutta toisaalta, hän ajatteli, miksi pitäisi erota kirkosta, se pappikin oli kuitenkin niin mukava, kahvit ja kaikki, ja sitähän voisi ruveta vaikuttamaan kirkossa, onhan solun jäsenistä suurin osa luterilaisia, täytyy varmaan pistää ajatukset uuteen uskoon, miten tässä näin pääsikään käymään!


12 kommenttia

Kaita tie

Tuntuu, että se kapenee ajan saatossa. Että sillä kulkeminen vaatii yhä enemmän viisautta ja malttia: ei kannata hyppiä seinille, joita ei ole, on vain monttu ja sen takana lavea tie, kummallakin puolella. Rinnallakulkijoita on niin vähän, että usein yksinäisyydessään haikaillen vilkuilee lavean tien nauravaa porukkaa. Askellusta painaa suurten asioiden pohdinta, ei niinkään selkäreppu, jota ei enää ole, Luojan kiitos…mutta se raskaiden asioiden pohdinta, se painaa välillä ihan polvilleen.

Mikä on se kaita tie?

Se kulkee välissä, keskellä:

Toisella puolella on kaiken rajoittava sekä kaikessa pahaa näkevä ja aavistava legalismi, lainalaisuus. Toisella puolella on kaiken hyväksyvä, suvaitsevainen vapaa rajattomuus. Kumpikin toimii vielä rakkauden nimissä!

Tai, toisella puolella on humanistinen uskonnollisuus, joka elää perinteistä, papereista ja paatoksesta ja jossa keskuksena häärii ihminen. Toisella puolella on tiukka, yhden totuuden uskovaisuus, jonka keskuksena on kontrolloiva johtaja. Kumpikin varoo luovuutta ja elämän prisman värikylläisyyttä.

Tai kummallakin puolella on erilaisia totuuden etsijöitä, jotka ovat pettyneet uskoviin, uskoon, jopa Jumalaan.

Mitä on se raskas pohdinta, joka pistää kaidan tien kulkijan polvilleen?

- kuinka suvaitsen ihmisiä, joiden arvomaailmaa en pysty sellaisenaan suvaitsemaan
– kuinka osoitan hyväksyvää rakkautta silloin, kun kohtaan minua vihaavan ihmisen
– kuinka pidän moraalini puhtaana, kun moraalittomuus salakuljetetaan elämääni milloin taiteen, milloin kulttuurin, milloin taas vapaan ilmaisun nimissä
– kuinka toimin moraalista puhujana olematta tulikiviä niskaan heittelevä moralisti
– kuinka puhun rakkaudesta, niin että en jätä sanomatta varoitusta pahasta
– miten elän, jotta minua seuraavat näkevät minussa sekä Jumalan tolkuttoman suuren armon että Hänen pyhyytensä ja kunniansa kirkkauden
– miten pystyn vetämään kaikenlaisia ihmisiä, langenneita, paatuneita, välinpitämättömiä, uskonnollisia, uskonnottomia, henkisiä, uskovaisia aidon avoimesti lähemmäs Jeesusta, ilman että luulen olevani heitä parempi vapaana piilossa väijyvästä omahyväisyydestä.

Luoja yksin tietää, mitä muita pohdintoja muilla kulkijoilla on. Mutta sen minäkin tiedän, että me tarvitsemme Pyhän Hengen, Lohduttajan henkilökohtaista ohjausta sekä toistemme tukea.

Tule Pyhä Henki!


9 kommenttia

Tietääkö kirkko, mikä sitä vaivaa

Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä. No, onpa latautunut nimi päivälle! Usko. Puhdistus. Muisto. Päivä. Sanat herättävät kysymyksiä:

- onko uskonpuhdistus muisto vain
– eikö puhdistus jatkukaan enää
– millainen on se alkuperäinen usko, jota on puhdistettu ja jota puhdistusta nyt muistellaan
– vai pitäisikö muistellakin sitä alkuperäistä uskoa
– onko puhdistus paluuta vanhaan vai astumista uuteen
– entä puhdistus sosiaalisena ja poliittisena terminä, puhdistetaanko ei- toivotut pois kirkosta
– mikä tarkoittaa päivä, aikaako vai valoa
– kestääkö vanha uskonpuhdistus tämän päivän valon

Tässäpä aluksi. Voit pohtia joutessasi lisää kysymyksiä.

Tämän päivän Suomen ev.lut.kirkosta väki hupenee. Kirkko on huolissaan. Vapaa-ajattelijat kysyvät, onko kirkko ollenkaan tietoinen, mikä sitä vaivaa. Juuri tämä kysymys on tarpeen. Onko kirkko tietoinen?

Elävä usko elää ajan mukana. Se ei mielestäni tarkoita sitä, että se sopeuttaa uskonsa ja oppinsa aikansa virtauksiin, vaan sen tulee sopeuttaa uskonsa esiintuomisen ja markkinoinnin aikansa kieliasuun ja ajatusmalleihin. Jos kirkko luopuu sen alkuperäisestä sanomasta ja arvomaailmasta, ei sille jää etityissanomaa ollenkaan. Jeesus syntiemme sovittajana ja tienä Jumalan yhteyteen on SE ilosanoma, jota ei vain muistella, vaan jota julistetaan. Julistustavat ja musiikkigenret muuttuvat. Niiden on muututtava eli uudistuttava ajan mukana.

Uskonpuhdistus on siis aina paluuta alkuun, Jeesuksen sanomaan ja tekoihin. Ihmeet ja merkit edelleen seuraavat niitä, jotka uskovat. Se uskonnollinen krääsä, joka on tullut toimivan uskon päälle, pitää aika ajoin perata pois, niin kuin tuhkat pesästä, pöly piirongin päältä ja roskat matoilta. Samalla on mietittävä, millä keinoilla pelastava sanoma Jeesuksesta ja Raamatun ilmaisema arvomaailma pidetään esillä kirkoissa, kaduilla, politiikassa, taiteessa, kouluissa, kodeissa…eli koko yhteiskunnassa.

Muistopäivät juhlallisine seppeleenlaskuineen kyllä tuovat juhlatunnelmaa. Nyt tarvitaan kuitenkin muutakin kuin tunnelmaa. Pyhä Henki tuntee myös tämän ajan hyvin tarkkaan ja Hänellä on muutamia luovia ideoita. Siellä, missä Pyhä Henki on tervetullut ideoimaan, siellä on toivoa. Ja uskoa. Ja puhdistusta. Ja eletään päivää.


4 kommenttia

Lähde sellaisena kuin tulit

Ei sitä noin sanota, vaan ’tule sellaisena kuin olet’ sanoi kappalainen. Hän alkoi jo hermostua vanhan rovastin tempauksiin. Salaa toivoikin, että se älyäisi jäädä eläkkeelle ja antaisi tilaa nuoremmille, mutta ei, roikkui mukana ja kehitteli milloin mitäkin outoa. Niin kuin nyt tuokin iskulause kirkkolehdessä; mitä järkeä oli ilmoittaa ’lähde sellaisena kuin tulit’, ainahan on toivotettu ihmiset kirkkoon juuri sellaisina, kuin ovat. Ja ihmisiä on tullut. Siis muutamia. Vanhoja tuttuja enimmäkseen. Ovat tulleet arkikiireistään lepäämään pieneksi toviksi kirkkoon. Ei vaatimuksia. Ei seinillehyppimisiä. Tuttu saarna. Oma tuttu paikka penkissä. Hyvät kahvit messun jälkeen tutussa seurassa. Ja sitten kotiin hyvillä mielin. Sai tulla sellaisenaan ja sitten sai palata kotiin huojentuneena. Ei muutospaineita. Sai siis lähteä kotiin juuri sellaisena kuin tuli….

Sai siis lähteä sellaisena kuin…
…hei, rovasti, minulla olisi sinulle asiaa!

Mutta rovasti oli jo rivakasti häipynyt keksimään uusia iskulauseita.


1 kommentti

Elä ihmisiksi

1. Miehisty/ naisistu
2. Kun aikuistut, älä unohda olla lapsi
3. Naura usein
4. Käy kylässä
5. Tervehdi- hymyillen.
6. Katso ihmisiä silmiin
7. Älä juorua, tarkista tietolähteesi
8. Älä mollaa, äläkä nollaa ketään
9. Hemmottele itseäsi
10. Muista Jumalaasi

Noilla voisi pärjätä aluksi. Ja jokainen voi kehitellä lisää ns käskyjä eli kehotuksia. Ilokseen ja muille hyödyksi.

Kannattiko nyt ihan blogia kirjoittaa noin yksinkertaisesta aiheesta?

No, elämä on usein kiinni hyvin yksinkertaisista asioista. Esim. tuo 5.käsky: tervehdi- hymyillen. Siis, ensinnäkin, tervehdi vaikkapa kaupan kassaa, metrossa vieressäsi istuvaa, naapurin nuorisoa, maahanmuuttajaa…ketä tahansa. Ja hymyile, älä irvistä.

Ja maailma ympärilläsi muuttuu noillakin käskyillä, puhumattakaan niistä 10 virallisemmasta käskystä.


7 kommenttia

Jeesus ja Heka erotiikkamessuilla

Keskustelu Jeesuksen ja Hekan välillä:
– Lähde nyt vaan, Heka, mennään yhdessä.
– Minähän en sellaisiin juttuihin lähde, eikä sinunkaan pitäisi, olet sentään Jeesus.

- mitä siinä jeesustelet, minunhan pitää olla siellä, missä ihmiset ovat
– mutta tiedäthän ne tyypit ja mitä ne edustaa

- tietty tiedän, mutta juuri ne tyypit tarvitsevat minua, älä ole niin ennakkoluuloinen, onhan siellä kirkkosikin edustajia,kysellään, miten niillä menee
– mene sinä, kyllähän sinä pärjäät ilman minuakin, en ymmärrä, mitä voisin erotiikkamessuilla tehdä

- Heka, tämä olisi elämäsi tilaisuus nähdä jotain järisyttävää, saisit aiheen kirjoittaa vaikka blogin tai ottaa selfien Lotharin kanssa
– älä vedä tuosta narusta, tiedäthän, miten saat minut innostumaan

Tässä vaiheessa Jeesus hymyili itsekseen: arvasinhan minä, Heka on hulluna someen, joten kohta varmaan ollaan menossa suorinta tietä messuille.

- no, Jeesus,joko sitä lähdetään
– minne?

- messuille tietysti, erotiikkamessuille, itsehän halusit ja vedät minutkin mukaan
– minne sinä, sinne minäkin, aina valmiina

- oota, haen muutaman traktaatin mukaan
– ja miksi ihneessä?

- voidaan jakaa sanomaa sinusta, Jeesus, elämästä ja puhtaudesta
– Heka, tänään me ollaan se sanoma

Jeesus ja Heka suunnistivat kohti messuja. Tungoksessa oli helppo olla. Jeesus totesikin, että täällähän on väkeä kuin joulukirkossa. Meno vaan on hiukan rennompaa ja vaatteita on ihmisillä vähemmän päällä.

Mulla on idea, sanoi Jeesus, poiketaan stagen takana takahuoneessa ja jutellaan esiintyjien kanssa, kyllä ne päästää sisään, kun sanotaan olevamme kirkon edustajia ja ainakin minun kohdallani se pitää paikkansa.

Ja niin kävi. Pian oltiin messujen ja samalla asian ytimessä. Moi, miten menee, aloitti Jeesus, me ollaan kirkosta ja vähän kysellään jaksamisia, ihan ohimennen.

Muutama esiintyjä tuijotti tulijoita epäuskoisina, joku livahti karkuun, joku tervehti: moikka, siitä onkin aikaa, kun joku kirkosta tulee tänne, kuulinkin, että ollaan tulossa, mutta en aatellut, että edes pääsette tänne stagen taakse…no, tervetuloa…muuten, sä oot jotenkin tutun näköinen, ollaanko me tavattu jossain?

Jeesus: kyllä, vuosia sitten, rippikoulussa ja sinun nimesi on Maiju, muistan sinut hyvin, mitä sinulle kuuluu tänään, silloin rippikoulussa olit niin iloinen…

Maiju:…ei voi olla totta, oletko sinä Jeesus…enhän minä sinua silloinkaan nähnyt, koin vain läsnäolosi ja jotenkin tuo tunne juuri nyt on ihan sama, herkkä ja kaunis, puhdas, välitön…apua, mulla loppuu jo sanat. Silloin todella uskoin sinuun ja kaikki alkoi hyvin, kävin kirkossa, nuorten menoissa, kunnes joku alkoi arvostella mun meikkaamistani, ei kuulemma sovi uskovalle. Siitä alkoi vähitellen vieraantuminen kirkosta ja uskosta ja…sinusta. Sitten kaikki meni päin helvettiä, sorry, siis pieleen. Tuli poikaystäviä, yksinäisyyttä, uusia miehiä,hylkäämisiä lisää. Huomasin olevani unohdettu. Koin, että ihmiset katsoivat minua kuin katunaista, jollaiseksi vähitellen päädyinkin. Vittu, sorry, että mua petettiin ja kohdeltiin kuin halpaa lihaa. Silloin päätin, että mä nousen vielä stagelle ja näytän, miten houkutteleva, arvostettu ja puoleensavetävä mä oon. Ja nyt oon täällä, mulla on kohta melkoinen erotiikkashow edessä. Eihän se oikeastaan mua tyydytä enää, haluaisin oman perheen,joka rakastaa mua aidosti. Mutta tästä maksetaan hyvin ja usein saan lisätuloa shown jälkeen…no tiedät, mistä.

Jeesus: lähde seuraamaan minua, minä annan sinulle uuden elämän, jossa on rakkautta, hyväksyntää, arvostusta, kunnioitusta, ei enää hylkäämistä, ei enää humalaisia örheltäjiä sinun kimpussasi, ei halventavia katseita, ei tuomiota, minä en ole tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan.

Maiju hiljeni, katsoi kelloa, sitten Jeesusta, sitten näyttämön ovea, nousi hitaasti, käveli Jeesuksen luo, kuiskasi jotain hänen korvaansa…ja meni näyttämölle.

Jeesus sanoi Hekalle, lähdetään, hommamme on hoidettu, meitä ei enää täällä tarvita.
Heka: …mutta, entä Maiju…mitä hän kuiskasi sinulle…?

Jeesus: se on Maijun ja minun välinen salaisuus, sielunhoitosalaisuus. Häntä varten tulin tänne. Hän tietää nyt, että yhä rakastan häntä ja odotan…Tule mennään pois täältä. Rukoillaan, että rikkinäiset löytäisivät sylin, joka ei satuta ja käytä hyväksi, vaan vapauttaa iloon ja ihmisarvoon.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 1 280 muun seuraajan joukkoon