Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Olisikohan minusta…

4 kommenttia

…ei minusta taida sittenkään olla. Tuttua venkoilua mielen maailmassa! Ja jos minusta joskus olisikin johonkin, niin paras olla hiljaa, etteivät luule ylpeäksi. Tätä latua sitten hiihdetään, vaikka silmät välillä tähyävät muille hangille.

Vaihda hyvä ihminen latua ajoissa. Hyppää vaikka umpiseen. Lyki tuntemattomille urille. Älä suostu olemaan ” ei minusta ole”-sauvoja. Meille on annettu erilaisia lahjoja ja usein ne huutavat sydämemme komeroissa ulospääsyä, mutta jokin estää. Tai joku, joka on joskus antanut meistä väärän kuvan: ei sinusta ole mihinkään. Tuohan on silkkaa valhetta, mutta moni uskoo siihen kuin Jumalan Sanaan.

Kuin Jumalan Sanaan?

Katsotaan, mihin meidän olisi siis lupa uskoa:

Pietarille Jeesus sanoi: sinä olet kallio.
Natanaelille: oikea israelilainen, mies vailla vilppiä.
Pienen pojan vähäiset eväät riittivät tuhansille, kun Jeesus ne siunasi.
Monen uskoa Jeesus sanoi suureksi.
Opetuslapsilleen Jeesus antoi mahdottomalta näyttävän tehtävän: menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Siis kaikkialle ja kaikille!

Herramme oli ja on rohkaisija. Hän myös varustaa ja vahvistaa. Jumalan kuvaksi luotu ihminen saa Jeesuksen sovituksessa takaisin menettämänsä aseman: hänestä tulee sekä Jumalan lapsi että työtoveri. Hänen itsetuntonsa eheytyy, kun hän oppii tuntemaan Jumalan. Jeesuksen seurassa myös ihmisen itsetunto vapautuu kasvuun paisumatta silti ylpeydeksi.

Yksi käsittämättömän suuri lupaus löytyy Jeesuksen sanoissa ( Joh.14:12): joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.

Kannattaa katsoa, kenen perässä hiihtää.

Peittäköön meidät Rabbimme suksista nouseva lumipilvi! ( tämä on vapaa väännös vanhasta juutalaisesta siunauksesta: may you be covered by the dust of your Rabbi; eli siunaus on siinä, että ollaan lähellä Opettajaa, niin lähellä, että ollaan hänen askeltensa nostattamassa pölypilvessä)

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

4 thoughts on “Olisikohan minusta…

  1. Tuohon umpihangessa uuden uran aukomiseen ja samalla Jeesuksen perässä hiihtämiseen sisältyy mielenkiintoinen jännite. Joku voisi sanoa, että ristiriita. Mutta uskon, että monen uutta uraa uurtavan kokemus on juuri tämä: tie on tuntematon mutta kuitenkin edeltä valmistettu. Juuri silloin, kun näkyvyys on huonoin, olet kaikkein lähimpänä edellä hiihtäjää.

    Tykkää

  2. Ilkka, hyvin sanoitit tuon ristiriidan, kiitos. Umpihanki voi kuvata myös turvallisuusvyöhykkeen ulkopuolelle uskaltautumista.

    Tykkää

  3. Pyhä arkuus on hyvä lähtökohta Herran työssä. Jos muistelee Jeremian kutsua, Jesajan kutsua tai kenen vaan Raamatun henkilöistä, näyttäisi heillä olleen kaikilla itsestään jossain määrin negatiivinen käsitys. Toisaalta sitten fariseukset ym. mahtihenkilöt ajattelivat olevansa hyviä sanan viejiä, mutta heistä Jumala antoi negatiivisen todistuksen: ”He tosin juoksevat, mutta en MINÄ ole heitä lähettänyt”. Jumala näyttää valitsevan ”aseikseen heikot alhaiset” niin että se voima mikä heissä on, ei näyttäisi olevan heistä vaan Jumalasta.

    Tykkää

  4. Kiitos, Valma. kommenttisi tuo tasapainoa blogiin. Vilpitöntä nöyryyttä todella tarvitaan ja siinä ollaan silti valmiit lähtemään, kun Herra kutsuu. Väärä nöyryys johtaa tekosyihin: minusta ei ole= minun ei tarvitse tai en halua.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s