Valloita ja luo uutta, emme ole vain Kristuksen potilaita vaan myös sotilaita.
-Kalevi Lehtistä mukaellen-
Suomalainen kristillisyys, seurakunnat ja kirkkot ovat saaneet kasvaa ja vahvistua vuosisatojen saatossa kuninkaiden ja valtaapitävien suojissa. Kristinusko on lakiemme ja oikeudentajumme pohja. Ihmisyys ja inhimillisyys on tuonut oman leimansa ja perinteensä uskontoon mutta pohja on edelleen sama. Se on Jeesus. Mutta hengittääkö se vielä Pyhää. Vieläkö siitä tunnistaa sen radikaalin tuulen ja tuoksun, joka kulki kolmikymppisen Jeesuksen ja opetuslasten mukana.
On aika ravistella Kristillisyytemme rakenteita ja perinteitä. Niitä perinteitä, joita olemme rakentaneet uskomme ympärille tehden siitä uskonnollisuutta ja tapoja. Tulemme erilaisista taustoista, herätysliikkeistä ja kirkkoista. Ne ovat hengellisiä kotejamme, joista olemme imeneet sanaa, kuin vastasyntyneet maitoa. Ne ovat koteja, eivät linnoituksia tai vankiloita, joita ympäröivät periteiden muurit. Linnoitukset ovat taistelua ja puolustusta varten. Niissä on käytössä miekat ja aseet, joita käytetään toisia ihmisiä vastaan. Koti on erilainen paikka, Kodissa kasvetaan ja kohdataan toisia ihmisiä, kylvetään ja niitetään. Miekat ovat taipuneet auroiksi. Kodeissa käy vieraita, jotka toivotetaan tervetulleeksi. Heille ojennetaan käsi ja heidän kanssaan käydään yhteiseen pöytään aterialle.
Olemme uuden alussa. Kristuksen seuraaminen arjessa rukoillen ja luottaen muuttaa kristillisyyden laadun. Pyhän Hengen vaikutus tuo rohkeuden ja ilon julistaa Jumalan rakkautta. Rakkauden, joka hehkuu ja näkyy meistä ulos. Sen mukana tulee luottamus ja ilo elämään, jota emme halua vaihtaa ikinä pois vaan olemme kuin mies, joka myi kaiken saadakseen pellon jossa oli aarre.
Miekan saamme käteemme silloin kun avaamme suumme rukoukseen yhdessä muiden Jeesuksen omien kanssa. Meistä tulee sotilaita ja käymme taisteluun pahaa vastaan ihmisten puolesta. Pyhä tuli takoo sanoistamme miekan, jota mikään paha ei kykene vastustamaan.
Jos et löydä pahaa olet sokea, sillä se paha on sitä kaikkea hyvää mitä me ihmiset jätämme tekemättä toisillemme ja samalla Jeesukselle.
01/01/2013 23:32
Kiitos Tapio. Potilaista sotilaiksi, mutta miekalla ei koskaan ihmistä vastaan. Hassua, että juuri samaan aikaan ajattelin Kalevi Lehtistä.
TykkääTykkää
02/01/2013 09:41
”Miekan saamme käteemme silloin kun avaamme suumme rukoukseen yhdessä muiden Jeesuksen omien kanssa. Meistä tulee sotilaita ja käymme taisteluun pahaa vastaan ihmisten puolesta. Pyhä tuli takoo sanoistamme miekan, jota mikään paha ei kykene vastustamaan.”
Näin mieluummin sotilas kuin potilas. Mieluummin kuollut sankari kuin kurja karkuri. Rinnastus ehkä ihmetyttää, mutta se tuli tämän aamun pohdinnoissa, joissa olen jo niin pitkällä kuin ”Jeesus Getsemanessa”. Siellä opetuslapseus oli jo karkuruutta ”niinkuin on kirjoitettu kukon laulettua kolme kertaa”.
Jeesus oli Getsemanessa valmistautumassa suureen tehtäväänsä, mutta oli myös ihminen, jota runoni psalmiosuudessa kuvaan: ”Tuskat tulena/ päivät savuna/ yksin lintuna/ kyynelissään”.
Kiitos, Tapio, laadusta. Se viritti uusia ajatuksia.
TykkääTykkää
02/01/2013 09:47
Vielä toisaalta tuo ”kuollut sankari” Stefanus ”Kruistuksen todistajista” evankeliumisäkeistössään: ”Herran nimi/ loppuun asti,/ Sana Hengen/ korkeimmaksi”.
TykkääTykkää
03/01/2013 08:44
Taisteluun rakkauden asein ihmisten puolesta! Kirjoitit hyvän ” sotahuudon”. Kiitos.
TykkääTykkää