Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hengellisestä loppuunpalamisesta

4 kommenttia

Hengästyttävä hengellisyys. Se ajaa minut yrittämään koko ajan lisää. Kun raamatunluku ei maistu, lisää lukemista, kyllä se siitä avautuu. Kun esirukoilijan tehtävä tuntuu rutiinilta, ei kun polvilleen, kyllä rutiini kantaa. Kun todistaminen pelottaa, mitä sitten, todistaminenhan on pyhä velvollisuus, unohda pelkosi. Kun koko hengellisyys on karrella, niin anna palaa….ups, tämä oli lipsahdus…tämä yrittäminenhän ajaa lopulta hengiltä. Hengellisesti loppuunpalaminen ei ole harvinaista.

Kyllä näitä oireita huomaa elämässään. Ne hiipivät kuin ovelat varkaat. Koet upeita hetkiä tunnemaailmassasi, leijut jo kohti Taivasta ja totisesti näitä kokemuksia tarvitaan. Mutta sitten on myös suostuttava arkeen, jolloin usko lepää pelkän Sanan ja sen lupausten varassa; hypetys jää pilviin, mutta usko kasvaa sen Jeesuksen kanssa, joka matkasta väsyneenä istahti kaivon reunalle lepäämään tai nukkui veneen perällä myrskyn ravistellessa venettä.

Huomaat osaavasi asioita, ja sinua käytetään, todistajana, rukouspalvelijana, opettajana, saarnaajana, käytännön asioiden hoitajana…kunnes koet olevasi korvaamaton. Ilman sinua mikään ei toimi, kuvittelet. Tai saatat alkaa verrata itseäsi muihin, löytyykö vierestä mahdollinen kilpailija, joka myös osaa juttuja ja sinä jäätkin varjoon. Jeesuksen sanoissa ei ole kateutta, kun hän valtuuttaa opetuslapsensa tekemään samoja tekoja kuin hän ja vielä suurempiakin (Joh.14:12).

Hengästyttävä hengellisyys on ovela, koska sillä on jumalisuuden ulkokuori; siitä vain puuttuu voima, ilo ja rauha.

Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Ei siis yrittämisessä, ryntäämisessä puhujien tai suosioitten perässä, vaan Pyhässä Hengessä, joka haluaa levätä eli asua meidän yllämme.

Usko on suhde Jumalaan, kilvoituksesta tulee tämän suhteen syvenemistä ja kasvua kolmiyhteisen Jumalan tuntemisessa. Rukous ja Raamattu saavat uuden sisällön: saa nauttia hyvästä ja hoitavasta seurasta, on kuin poikkeaisi kahveilla maailman parhaan ystävänsä luona. Ja tuo suhde alkaa vaikuttaa hyviä asioita: voimaa, vapautta, virvoitusta ja paljon muuta, yllättävääkin. Se ei voi olla näkymättä ja kuulumatta eli todistus onkin seuraus hyvästä seurasta.

Hengellisestä loppuunpalamisesta voi selvitä, kun lopettaa juoksemisen ja lepää Herraa lähellä, kunnes Pyhän Hengen herkän voimakas tuli syttyy omien kulovalkeiden tilalle.

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

4 thoughts on “Hengellisestä loppuunpalamisesta

  1. Kiitos! Tämä oli minulle tähän aamuun. Herra tietää.. Hänelle kunnia!

    Tykkää

  2. Tämä tulee kohti ja menee iholle asti, Kiitos veli!

    Tykkää

  3. Heikki sen osaa sanoa selvällä suomen kielellä. Jos olet hengästynyt, lopeta juokseminen.

    Tykkää

  4. Kun tämän tekstin lukee, tekee se hiljaiseksi. Miettii kuinka totta se on ja kuinka kipeää kun sitä käy läpi, sillä ennemmin tai myöhemmin jokainen totinen Jeesuksen seuraaja joutuu myös totemaan vanhan hengellisen laulun sanoin:” Kautta kärsimysten voittoon käynyt tie on Jeesuksen. Eikä meille muuta tietä suotu maassa varjojen”. Laulu joka oli minulle n. 40 vuotta sitten erittäin rakas. Piti minut hengissä. Mutta se on toinen juttu.

    Tänä päivänä, ja jo vuosien ajan, ovat erilaiset virtaukset pyyhkineet Suomen Siionin yli. Kaikki ei ole ollut aivan tarpeenkaan. – Mutta tuohon hengelliseen loppuunpalamiseen. Heikin kaltaiset varmaan kokevat sen tietyllä tavalla suuremmin kuin näkymättömämmät kristuksen todistajat. Kuitenkin etenkin ikääntyessä joutuu kaikenlaista kokemaan, eikä yhtään vähemmin vaikutuksin, Pyhän Hengen siunatessa ja sitten, aiheen mukaista, riisumista omasta itsestä. Siinä viimeistään käy toteen että Herran tulee kasvaa ja minun vähetä. Myös sairaudet pysäyttävät.

    Kristuksen seuraaminen ei koskaan ole pelkkää auringonpaistetta.
    On sanonta että ainainen auringonpaiste tekee autiomaan. Sadettakin tarvitaan ja myrskyä.

    JA kuitenkin myös nämä kokemukset jotka ovat vaikeita, ovat Jumalan rakkautta omiaan kohtaan! Näissä oppii luottamusta ja lepoa. Kun ei muuta voi, kun ei jaksa kun ei ole mahdollisuuksia pyörittää oman voimansa myllyä.

    Ennen puhuttiin myös ns. alatien kulkijoista ja sellaisiakin oli. Harvoin he riehakkaasti iloitsivat. Ilo ei kuitenkaan ole pelkkää naurua ja laulua, vaan todellinen ilo on myös syvyydestä kumpuavia kyyneleitä! – Kyyneleistä kiitosta siitä että pääsee lähemmäksi rakasta Jeesusta, että aina vaan paremmin oppii häntä tuntemaan.

    Se on todellista, syvää rakastumista/ rakastamista! Niin että kaikki muu menettää merkityksensä. Myöskin kärsimys. Kuitenkin aina täytyy muistaa että olemme loppuun asti ihmisiä ihmisen osassamme. Sen tähden kohtaamme toisemme, kaikessa, hiljaisella nöyryydellä ja myötäelämisellä.

    Kiitos Heikki!!
    ” Koko tien hän kanssain kulkee, mitä muuta toivoisin, epäilenkö rakkauttaan? Se on hellin lämpimin! Kun Hän sielulleni antaa Taivaan rauhan autuuden, tiedän käyköön kuinka muutoin JEESUS tekee parhaiten. Koko tien hän kanssain kulkee, ahdingoissa auttelee, ELON leivällä hän ruokkii, vaaran tullen rohkaisee. Ja jos vaivaa jano rintaa matka alkaa uuvuttaa. Kirkas lähde kalliosta sielun jälleen virvoittaa. KIRKAS LÄHDE kalliosta sielun jälleen virvoittaa”

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s