Jostain syystä katson menneisiin ja olen hakenut muutaman pienen runoni, sieltä jostain, jotka olen aikaisemminkin julkaissut ja ”itseni likoon pannen” tuon ne luettavaksenne?!

Nimetön

Pari kaunista sanaa/ kaksi kaunista lausetta/ ja olin myrskyn silmässä. / Kuinka en ollut niitä koskaan,/ koskaan kuullut. Silmäräpäyksen hetken/ katsahdin valoon/ paratiisin häivähdykseen.

Ja sitten kaikki oli taas ennallaan/ miksi?

 

Sinisen hämärän maa

Olen taas katsellut pilviä/ ja taivasta./Päivä on lyhyt/ On kaksi sinistä hämärää/ ja pilvien kehä yötaivaalla./ Miten sen osaisin sanoa kuinka rakastan/ tätä sinisten sävyjen rauhaa/ joka huomenna on myrskyä/ ja vimmaa.

 

Laumaton

Kuulin erämaan kutsun/ laumattoman suden huikean kauniin laulun/ ”Siskoni tule”!/      Löysin sieluni          En ollut ymmärtänyt/ että matka vaatii niin paljon/ ja pitkän ajan/ Nyt tiedän.

Siskoni,/ oma sieluni erämaan laumaton susi,/ kun löysin sinut/ löysin lopulta kotiin.       Haluan lähteä matkaasi/ enkä enää koskaan palata

 

Mitä pyysin, en saanut/ Sain mitä en pyytänyt….. Kuka kertoo/mitä sain !

 

Tässäpä näitä. On vaan niin että en saa niitä normaalin runon muotoon tässä siksi nuo kauttaviivat, erottamaan rivivälejä. Ja näitähän riittää! Lisääkin saa jos löytyy kiinnostusta. Olen siis matkinut Niilo Johanssonia! Nämä ovat arkirunoja, löytyy pyhiäkin. Matalalla kynnyksellä ensin, kuin kepillä jäätä.