Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pöpöt ja virukset

5 kommenttia

Image

Sairastaminen on ikävää puuhaa. Kurkkukipu repii ja kuume tekee ihmisen veteläksi. Tuntuu kuin ajatuksetkin olisivat eilistä puuroa, joka on kuivunut kattilaan kiinni. Meillä sairastaa nyt puolet perheestä. Abiturientti on evakuoinut itsensä omaan huoneeseen ja näyttäytyy vain käydäkseen jääkaapilla. Perheen nuorimmainen sairastui ensimmäisenä ja tauti osoitautui ärhäkäksi hengitysteihin iskeväksi virukseksi, joka vie äänen ja antaa tilalle hakkaavan yskän. Ei siihen auttanut käsien desifiointi eikä mikään muukaan varotoimi, kun kutina omassa kurkussa alkoi pahetua repiväksi kivuksi ja kuume lähti nousuun. Tuntia myöhemmin vaimo totesi saman.

Sairastaminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Pikkuvirus hengitysrööreissä saa koko ihmisen pois raiteiltaan ja kuumelääkkeet tuovat vain pienen helpotuksen, sillä hiessä kylpeminenkään ei tunnu hääppöseltä. Kipeänä mikään ei tunnu hyvältä.

Sairastaminen sai minut miettimään niin uskon kuin synninkin vaikutusta ihmisen olemukseen. Pari yötä sitten kun pojan kuume oli 39  ja kurkku todella kipeä, ehdotin rukousta hänelle, johon poitsu tokaisi et iskä, mä oon jo rukoillut. Yöllä valvoessa poika oli todennut, että ainoa kuka voi auttaa, on Taivaan Isä. Jatkoimme rukousta vielä yhdessä, ensin kiittäen kaikesta mitä meillä on ja sitten pyytäen terveyttä.Aamulla pojan kova kuume oli poissa vaikka yskä jäikin jäljelle ja mies on edelleen toipilas. Pojan huoli kuitenkin katosi jo yöllä ja unikin tuli heti pikku jätski annoksen jälkeen. Jäätelö viilensi sopivasti oloa. Aito lapsen usko sai vastauksensa heti.

Ajattelin että pojan omatunto oli puhdas ja hänellä ei ollut mitään häiriötä ja estettä rukoukselle. Meillä aikuisilla lapsenuskomme on lujilla. Väkisinkin tulee elämään asioita, jotka tulevat Jumalan ja meidän väliin. Rukoukseen ei jaksa keskittyä kun monenlaiset omat asiat väsyttävät ja kuluttavat mieltä. Synti, olipa se mitä tahansa, täyttää mielen ja vie kyvyn ja halun uskoa. Haluamme paeta pois, piiloon.  Miten tärkeää onkaan elää koko ajan Jumalan kasvojen edessä tietoisena siitä että olemme vajavaisia ja siksi niin riippuvaisia Pyhästä Hengestä sillä se mahdollistaa uskon silloin kun itse ei jaksa.

Synti sairastuttaa ihmisen, se on meidän virustartuntamme johon itse emme voi lääkettä löytää. samoin kuin flunssavirus paranee ihmeellisen Jumalan luoman kehomme avulla ja joskus jopa Jumalan hengen parantamana niin syntikin paranee Jeesuksen toimesta.

Elämä Jumalan kasvojen edessä on kokonaisvaltaista elämää jolloin kaikki tekomme ja ajatuksemme ovat alisteisia Hänelle. Joudumme välillä kamppailemaan itsemme kanssa sillä virukset väijyvät meitä koko ajan. Mutta toisin kuin kehomme jonka kyky vastustaa sairauksia ja vanhenemista pikku hiljaa katoaa niin sielumme ja henkemme on kätketty Jeesuksen armon suojaan. Sinne eivät maailman pöpöt ja virukset pysty tekemään pesää. Meille jää tehtäväksi vain pysytellä Jeesuksen seurassa.

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

5 thoughts on “Pöpöt ja virukset

  1. Kaunis kuva ja niin ajankohtainen teksti 😉 . Toivottavasti tauti ei sotke abiturienttinne elämää pahemmin, eikä teidän muidenkaan! Herra siunatkoon ja varjelkoon.

    Kun Raamattuni oli niin sopivasti auki, laitanpa tähän filippiläiskirjeestä 4 luvun jakeet 6 ja 7: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

    Suloinen kohtaus tuo yöllinen rukous. Juuri niin kuin tässäkin raamtunkohdassa sanotaan! Kiitoksella ja anomisella teitte tarpeenne Jumalalle tiettäväksi, vaikka hän sen jo tiesikin. Siunatkoon teitä Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki!

    Tykkää

  2. Palasin vielä lukemaan tätä tekstiä.
    Tiedän hyvin kuinka fyysinen heikkous ja sairastaminen vie energiaa kaikelta siltä mikä arjessamme ja pyhässämme on muuten normaalia. On lohduttavaa tietää että Jeesus itse rukoilee puolestamme aina, ja Pyhä Henki sanomattomin huokauksin myös.
    Kun itse ei jaksa, ystävätkin muistaa rukouksin.

    Jeesuskin oli ihminen, väsyi ja kärsi, oli nälissään ja janoissaan ja tarvitsi Isäänsä.
    Oli kiusattukin, mutta toisin kuin me ihmiset, ei koskaan langennut. Jeesus oli synnitön meidän puolestamme, ei siis hätää, hän on syntimmekin kantanut.

    Kumpi on suurempaa, antaa syntejä anteeksi vai parantaa sairaat?
    Jos minulta kysytään on vastaus, antaa syntejä anteeksi. Niin suloista kuin sekin on että hän myös parantaa.
    Silti vain synnit anteeksi uskoen, Jeesuksen täytetyn työn tähden, on taivaskelpoinen. Tässä uskossa saa levätä rauhassa väsyneenäkin.

    Ihanaa on saada olla Jumalan lapsi. Ja ihanaa että on sellaisia vanhempia kuin tekin, jotka rukoilette lastenne kanssa ja puolesta. Toivottavasti toivutte hiljalleen.
    Lepokin on tarpeellista, sitten jaksaa taas kun on hetken levännyt.
    Jeesus kanssanne nyt ja aina!

    Tykkää

  3. Aina ei muista eikä osaa levätä, ja ihminen kun on, tarvitaan lepoaikojakin 😉 .

    Sairastaminen ei ole kivaa, teitä onkin vähän kovemmin nyt koetellut. Ei muuta kuin voimien palautumista. Eiköhän kohta ala aurinkokin näyttäytyä, sekin vähän piristää! Täälläpäin on ainakin ollut sangen tuhnuista ja harmaata ilmanalaa.

    Tykkää

  4. Hei, toivotan tämään blogisi kautta abiturientillenne, onnea ja voimia tuleviin koitoksiin! Joonashan hän taisi nimeltään olla? Jännittävää aikaa teillä 😉 ja vaativaakin varmaan. Jaksamista kaikille!

    Tykkää

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.