Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Vaivainen mato- kilpailu siitä, kuka meistä on matomaisin

11 kommenttia

Kuulostaa hurskaalta laulaa, minä vaivainen oon mato matkamies maan. Sopii kotimaiseen melankoliaan. Rimaa ei ole, alemmas ei pääse, siispä sopii kaikille. Armonkin saattaa parhaiten löytää juuri lattian rakoja nuohoava matonen.

Pari kysymystä juolahtaa mieleeni:
– haluanko todella olla mato
– tuntuuko se mukavalta ja itsetuntoa kohottavalta
– olenko koskaan kateellinen vaikkapa perhosille tai kotkille
– mitä,jos olen lyhyempi mato kuin muut, onko se vielä parempi
– (o)saako mato nauraa
– kelpaanko edes kalalle syötiksi
– millaisen halleluja- esityksen matojen kuoro saa aikaan
– onko houkuttelevaa kutsua ihmisiä kirkkoon, joka on täynnä matoja
– onko Taivaassakin matoja

Jos yhdenkään kysymyksen kohdalla joudun empimään vastausta, kannattaa minun miettiä tuo mato- vertaus uudelleen. Mitä mato todella tuo mieleen: nöyristelevää luikertelua, mitättömyyttä, muiden syötiksi joutumista, vastenmielisyyttä, niljakkuutta, multaa, likaa…

Yritän ymmärtää tämän kuvaavan ihmisen nöyrää asennetta Jumalan edessä. Mutta entäs, jos siitä tuleekin kilpailu: kuka on kaikkein eniten mato, matomaisin!

Raamatun ihmiskuva on hiukan toinen: lähes jumalolento! Kristitty on Jumalan lapsi, Jeesuksen ystävä, Pyhän Hengen työtoveri, Kristuksen morsian, kuninkaallista papistoa…Synnin turmelus ja ihmisen mahdottomuus Jumalan edessä ei tee meistä matoja, vaan rakkauden kohteita, joiden puolesta Jeesus nousi ristille.

Ettei vain yleinen syyttäjä taas olisi asialla!

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

11 thoughts on “Vaivainen mato- kilpailu siitä, kuka meistä on matomaisin

  1. SIIS Heikki, kun nyt osuin tänne, niin saako hyvmyillä, naurahtaa, vai itkeä?
    Jotenkin ei nyt enää tiedä misää mennään, mitä saa sanoa, mitä tuntea, mitä ajatella ja varsinkaan mitä mieltä olla?! :-)

    Tykkää

    • Hyvä Tuulikki, saa tehdä kaikkea: itkeä ja nauraa sekä hymyilläkin välillä, jos suu kestää. Ilkalla ja minulla taitaa olla tapana kirjoittaa vakavista asioista lievällä huumorilla, että sanoma menisi perille.

      Tykkää

  2. Aivan madottoman hyvä ajatus, Heikki!

    Tykkää

    • luit juuri madon luvut pöytään. Muuten: luin aamulla sen Nasaret jutun uudelleen: se on täynnä iloa, joka siunaa, ei mitään matokamaa, kiitos vielä kerran!

      Tykkää

  3. No, eihän tässä mitään muuta voi kuin seurata tilanteita, huokaus. Mutta ensin tuli kyllä hymy. Ja tyylejä sanoa asiat on monia. Ilkkaa on opittava lukemaan. Niin kuin varmaan – ja ehkä minuakin?

    Edellisen kommenttini aikana soi puhelin ja siksi tuli kiire ja useampi kirjoitusvirhekin, mutta elämä on, – ja soittaja oli lääkäri. Ei mitään kovin hyviä uutisia, mutta näillä mennään! Voisitko Heikki kuitenkin joskus muistaa raihnaista ruumistanikin ;-) . Jospa Jumala…. Kiitos.

    Tykkää

  4. Minua on puhutellut Ps 57:2 ” Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.” Tästä siipien suojasta puhuu moni Raamatun kohta. Siinä on hyvä olla! Terveenä ja sairaana, uskoen kuitenkin Jeesuksen täydelliseen työhön , myös sairauksien kantamiseen /parantamiseen.
    (On siinä mato virressä myös taivasnäkymiäkin ja iloa.)
    En kyllä ole mitenkään ihastunut tuohon matokuuriin.

    Tykkää

  5. Alotin eilen Roseniuksen kirjan Tie Rauhaa, joka koko ajan kirkastuu enemmän sen, kuinka mato on tosi rakas mato:)..sellainen toukka, josta Jeesuksen vaikutuspiirissä voi kehittyä salassa kuin metamorfoosin kotilovaiheessa perhonen, joka valossa kulkee ja tuo iloa.

    Tykkää

  6. Onneksi on näitä lintuperspektiivinkin lauluja:

    1. Pikkulintu riemuissaan aina laulaa onneaan. / Ei se jouda kaipaamaan eikä suremaan. / Ei se, ei se jouda suremaan.

    2. Kun se herää aamulla, alkaa kohta laulunsa. / Vaikkei tiedä ruuastaan, laulaa riemuissaan. / Laulaa, laulaa, laulaa riemuissaan.

    3. Kuule linnun laulua, katso kohti taivasta! / Pilvet kulkee kulkuaan, laula sinä vaan. / Laula, laula, laula sinä vaan.

    4. Kiitä Herraa päivittäin armoansa ylistäin. / Vaikka täällä kärsitkin, kiitä silloinkin. / Kiitä, kiitä, kiitä silloinkin.

    5. Jos on synkkä polkusi, Herran silmä seuraapi. / Kohta kotiin saapunet, aina laulelet. / Aina, aina, aina laulelet.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s