Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pirullinen jumala

12 kommenttia

Anteeksi, Herra, että käytän tällaista otsikkoa, mutta tarkoitukseni ei ole kuvata tällä sinua. Siksi kirjoitinkin jumala- sanan pienellä kirjaimella. Minulle sinä olet edelleen Jumala, hyvä ja rakastava Jumala, johon voin luottaa kaikissa tilanteissa.

Olen vain hämmentynyt, kun sinusta puhutaan niin monenlaista. Kun luen, mitä Jeesus, sinun olemuksesi kuva teki ja sanoi, niin ihmettelen mm sitä, että sinun väitetään sallivan pahoja asioita tässä maailmassa. Toisaalta sanotaan, että sinä vastaat rukouksiin ja annat hyvää niille, jotka sitä sinulta pyytävät. Sitten kiirehditään sanomaan, että Jumala yksin tietää, mikä on kullekin hyvää ja että ikävätkin asiat ovat ikään kuin hyviä, me emme vain ymmärrä tätä. Minä taas en ymmärrä, miten ikävät asiat, kuten onnettomuudet ja kivut olisivat hyviä.

Ettei vain olisi niin, että me olemme epäuskossamme kehitelleet tällaisen ihmeellisen teologian, jonka mukaan Jumala on tuiki tuntematon, arvaamaton ja salattu ja meidän tehtävämme on vain sokeasti uskoa, että kaikki on ihan ok ja kaikki, mitä meille tapahtuu, onkin hyvää. Tämä haiskahtaa fatalismilta. Ja pahimmillaan se antaa kuvan pirullisesta jumalasta. Joku on sanonutkin, Herra, että pirukin on sinun juoksukoirasi. No, en uskalla oikein sanoa tähän muuta, kuin hiukan epäilen.

Tuollaisen teologian varassa voi aina juosta sinun selkäsi taakse piiloon ja heittää kaikesta vastuun, myös vastuun pahoista asioista sinun hartioillesi. Me vain hurskaasti rukoilemme, että tapahtukoon sinun tahtosi, mutta emme vaivaudu katsomaan Sanastasi, mikä sinun tahtosi on.

Jos minä vaikkapa rukouspalvelussa syöttäisin tällaista teologiaa ahdistuneelle, niin hän ahdistuisi vain lisää, mutta minä pääsisin pälkähästä. Herran haltuun vaan! Sitten seuraava rukoiltava. Ihmetteletköhän sinä, Herra koskaan tätä touhua!

Jos minä luen Raamattuni ja varsinkin Jeesuksen teot hiukan tarkemmin, niin minun on pakko korjata teologiaani. Jokainen sinun luoksesi, Jeesus tullut löysi avun vaivaansa, oli se sitten henkistä, hengellistä tai fyysistä. Ja sitten sinä sanoit, että sinuun uskovat tekisivät samoja tekoja, jopa suurempiakin. Pitääkö minun, Herra ottaa tämäkin todesta?

Herra, haluan kylvää sinun rakkautesi ja armosi tuntemista tähän maailmaan. Haluan nähdä, miten apostolien teot jatkuvat tänään ihmeineen ja merkkeineen. Haluan nähdä sinun valtakuntasi murtautuvan ihmisten kipuihin ja maailman hätään. Haluan nähdä, miten sinuun uskovien joukko kasvaa, synnin valta murtuu ja sinun kunniasi peittää maan ja vielä senkin, miten sinä voit kääntää pahankin hyväksi.

Sinun uskossaan yksinkertainen lapsesi!

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

12 thoughts on “Pirullinen jumala

  1. Minä tässä mietin kärsimyksien keskellä, miksi Herra ei vastaa rukouksiini ja monien minun esirukoilijoiden rukouksiin ja ota pois tätä tuskaa. Yön hetkinä kipujen yllättäessä välillä rajustikin huudan Herran puoleen, että paranna minut!

    Mutta yö yön jälkeen kivut vain jatkuvat, niin miksi? Onko niillä kuitenkin jokin tarkoitus, jolla minua vedetään Jumalan rakkauden keskustaan? Välillä tosin tuntuu, että rukoukseni kilpistyy johonkin ja en koe yhteyttä Herraani, miksi?

    Kaiken tämänkin jälkeenkin, uskon että Jumala antaa voimaa ja voi parantaa, ottaen pois kivut. Minun seurakuntani on nyt nämä blogit ja netti, kun itse en kykene seurakuntien tilaisuuksiin ja sieltäkään ei kukaan tule tuomaan viestiä Jumalan rakkaudesta. Mutta onhan minulla Jumalan sana Raamatussa, johon saan syventyä yksinäisyydessäkin, joka lohduttaa ja rohkaisee päivästä toiseen.

    Kiitos Heikki ym. blogistit sanasta ja rohkaisuista!

    Tykkää

    • Emme ymmärrä kaikkea tässä maailmassa, mutta Sanan opetusta Jumalan rakkaudesta ja armosta en voi sivuuttaa. Miksi kysymyksiä tulee, mutta vastaus niihin ei ole arvaamaton ja salattu Jumala.
      Tiedän, että blogini herättää kysymyksiä, toivon, että se herättäisi myös uskoa Jumalan hoitavaan läsnäoloon. Tätä Herran läsnäolon siunausta sinulle, rakas veli!

      Tykkää

  2. Kiitos Heikki armon sanoista, taas.
    Jumalan lupausten varassa on meidän oltava. Julistettava, mitä Jumala sanoo. Rukoiltava itsemme ja toisten puolesta vedoten Sanan lupauksiin. Jes 53 on minun turvani:”Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi….hänen haavainsa kautta meidät on parannettu”. Näin se on jo tehty. Mikä on Jumalan aika meidän sairautemme parantumisessa, on Hänen tiedossaan. Vai onko Jumala jo valmistamassa meitä ”täydelliseen parantumiseen”. Päivämme ovat hänen tiedossaan. Rukoilkaa ystävät minunkin puolestani. Minulla ei ole kipuja, mutta sairautta kyllä.

    Tykkää

    • Voimia ja terveyttä sinulle. Tuo Jesajan kohta ja monet muut Raamatun kohdat rohkaisevat tarttumaan armoon kiinni, armosta olemme pelastetut ja parannetut.

      Tykkää

  3. En voi tähän yhtyä ja tätä jakaa, koska tämä ei nyt anna ollenkaan vastausta kärsimyksen ongelmaan. Tämä kirjoitus jättää minut nyt yksin kärsimyksieni kanssa. En ole saanut, vaikka olen rukoillut ja puolestani on rukoiltu, lopullista vapautusta kärsimyksistä. Ehkä case Mooses Egyptissä opettaa jotakin https://www.evernote.com/shard/s154//sh/90768282-4efe-48ea-9075-1af08a92a3c7/b3d8b92e0fa1bc02b8c6f21a6689fd62

    Tykkää

    • Kanssani saa olla eri mieltä, kokemuksemme ja elämäntilanteemme ovat erilaiset; minun vain on vaikea uskoa Jumalaan, joka lyö ja parantaa samalla kädellä.
      Voimia sinulle kaiken keskellä. Herra on kanssasi!

      Tykkää

  4. Martti! Olen ”kohtalotoverisi” niin kauhealta kuin tuo sana kuulostakin eivätkä kaikki hyväksy sitä. Jos kuitenkin on hyväksyttävä vaikea elämäntilanne jolle ei inhimillisesti kukaan voi mitään eikä sille näy loppua, eivätkä rukouksetkaan ole muutosta tuoneet, niin mitäpä voit?!
    Et muuta kuin turvata Herraan, luottaa Hänen rakkauteensa ja yrittää jaksaa. Ei tarvitse enempää, eikä ainakaan lisää kuormaa sillä että ihmisten arvostelut ja arvelut yms. tuntuvat armottomilta. On vaan annettava anteeksi itselleen, lähimmäisilleen ja jopa Jumalalle, ja olla välittämättä. Kantaa kuormansa sovussa itsensä ja Kaikkivaltiaan Luojansa kanssa.

    Minua on lohduttanut mm. se että emme ole todistuksena ainoastaan tälle maailmalle vaan myö sille näkymättömälle.
    Muista Jobia!
    Miten kaikki alkoi hänen kohdallaan ja mistä siinä kaikessa oli kysymys. Muista Jeesusta ja hänen kärsimystään – jos jaksat.
    Tahdon sinua siunata, veljeni Herrassa, kaikella sillä siunauksella minkä Jumala voi ja tahtoo kärsimyksiesi keskellä sinulle antaa.

    Anteeksi Heikki, tämä on sinun blogisi, mutta nyt oli pakko!!!!

    Tykkää

    • Tuulikki, ei tarvitse pyytää anteeksi, täällä on lupa kommentoida toisillekin ja rohkaista, kuten upeasti teitkin.
      Kysymysmerkkien kanssa tääkkä taistelemme, mutta on hyvä muistaa myösa Jobin viimeinen luku. Jumalalla on viimeinen sana sanottavana ja se on armon sana: tervetuloa kotiin!

      Tykkää

  5. Kiitos rohkaisuista Tuulikki ym, kun niitä tarviin, sillä sydänleikkaus tuo myös masennuksen aikoja. Onneksi meillä on rakastava Jumala, joka ei anna kuormaa enempää kuin jaksamme kantaa. Kiitän rakastavasta puolisosta, joka jaksaa luoda uskoa tulevaisuuteen, silloin kuin itsellä on aallonpohja menossa. Kun leikkaus vei kunnon nollille, niin selkälihaksetkin veltostui ja selkäsäryt aktivoitui rajuiksi, niin on kahdenlainen kipu kyseessä. Mutta katsomme huomiseen toivorikkaina ja luotamme Herraamme kaikessa, eikö niin?

    Ei Herra sittenkään ole meitä hylännyt eikä unohtanut kipuihimme yksin kärsimään, vaan on lupauksensa mukaan aina kanssamme. Siunausta eloonne!

    Tykkää

  6. Kiitos Heikki. Kauneinta mitä tiedän onkin tuo ”Tervetuloa kotiin” ! Ja Jobin tunnustus että Hän tietää Lunastajansa elävän.
    Eikö Raamatussa myös sanota että ihmisessä kauneinta on hänen laupeutensa?

    Tykkää

  7. Paitsi Psalmien ja Valitusvirsien lukemista olen saanut lohtua ja konkreettista apua seuraavista kirjoista, joita lämpimästi suosittelen: Viktor E. Frankl; Tarkoituksellinen elämä; Kiergegaard, Sören, Kärsimyksen evankeliumi ja C.S.Lewis; Kärsimyksen ongelma.Keskimmäinen kirja on jo vuodelta 1948, joten en tiedä, löytyykö sitä enää mistään, mutta on hakemisen arvoinen( suomentanut Niilo Syvänne)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s