Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Uskon 10 käskyyn

11 kommenttia

Lain alla on selkeitä käskyjä, vähintään ne 10 käskyä. Mitä siitä, vaikkei ihan kokonaan niitä täytäkään, kunhan tekee parhaansa. Jumalakin pitää siitä hartaasta yrittämisestä ja katsoo kyllä läpi sormiensa, jos tekee virheitä. Ja hyvänen aika sentään, eihän kukaan ole täydellinen. Yrittänyttä ei laiteta. Ei kai Jumalakaan.

Ja tulee niin hyvä olla, kun huomaa, että on onnistunut jopa 50 prosenttisesti ainakin muutaman käskyn täyttämään. Eiköhän se riitä. Naapuri tuskin pääsee sille tasolle, siltä se vähän näyttää: ei käy kirkossa, tuskin lukee Raamattuakaan, myötäänsä juhlivat…ja kakarat…no olkoon, mitä se minulle kuuluu, vaikka rummutus ja riitely kuuluukin ja kauas.

Mukava istua sunnuntai- iltana keinussa ja kuunnella hartaita säveliä, juoda kuppi teetä ja lukaista joku tuttu psalmi, hyvänä iltana kaksikin. Sitten hyvää yötä ja lyhyt huokaus ylöspäin. Mitenkähän ne naapuri parat, taitaa viini maistua. Lain alla on niin selkää ja turvallista. Eikä siinä tarvitse niin sillä rakkaudella tunteilla. Paras on pitää Jumalaan sellaiset selkeät pelisäännöt, kullakin on omat kiireensä ja pääsärkynsä. Sopiva etäisyys yläkerran Herran kanssa on hyväksi, ei tule liian uskovaiseksi, eihän sitä kukaan jaksa sellaista. Minä uskon 10 käskyyn ja yrittämiseen.

Ai se armo! Se on kyllä aika heppoista. Ei mitään rimoja, eikä rajoja. Mistä sen tietää, että on tehnyt tarpeeksi tai edes tehnyt voitavansa Taivasosuutensa eteen. Kai siellä ikuisuuden portilla jotain kysytään, että miten olet elänyt ja oletko parhaasi yrittänyt ja muuta sen kaltaista. Ei tässä uskalla ottaa sitä riskiä, että jonkin kuvitteellisen armon varassa perille yrittäisi. Tai voihan sitä kaiken varalta ajatella niin, että ensin tekee oman osuutensa ja sitten loput kattaa se armo, vähän niin kuin hyvä kauppa tai sellainen herrasmiessopimus. Ja kumpikin osapuoli on sitten tyytyväinen. Vai?

Meinaan vaan, että riittähän tämä? Jos rimaa hipoen pääsee Taivaan portille asti, niin hyvä, eikö? Ja jos rima nyt tipahtaa, niin eihän se Jumala voi olla niin pikkumainen, että ei päästä sisälle? Eihän?

No voivoi sentään, pitääkö tässä koko elämä elää epävarmuudessa?

Kyllä joskus käväisee mielessä, että sen lain kouraisun allakaan ei ole niin mukavaa. Uskaltaisiko sitä sittenkin heittäytyä sen armon varaan?

Armon julistajat, nyt on teidän markkinat! Mutta, löytyykö niitä? Pelko armon heppoisuudesta on turha, sillä Jumalan armo kasvattaa ja on samalla voimanlähde syntiä vastaan, rakastavan Jumala- suhteen ylläpitäjä. Se, joka uskaltaa heittäytyä sen varaan, kokee ihmeen: myrskyävän meren päällä pystyy kävelemään. Armo on varmuutta ja lepoa Herrassa.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

11 thoughts on “Uskon 10 käskyyn

  1. En tiedä, kuka etsii pelastusta tai paremmuuttaan lain käskyjä noudattamalla. En ole sellaisiin täällä enkä monessa muussakaan paikassa pahemmin törmännyt. Yhden henkilön tiedän edustavan jotakin tämänsuuntausta.

    Meille luterilaisille lain tärkein tehtävä ei ole tuota. Tärkeintä on ihmisen ajaminen Kristuksen luo eli lain toinen käyttö, osoittaa että ihminen teologisessa ja hengellisessä mielessä on syntinen.

    Onko se paha asia, että ihmisen omat turvarakenteet puretaan ja näin ahdistetaan Kristuksen luokse armoa saamaan?

    Tykkää

    • Tuo lain tehtv ajaa meidt Kristuksen luo turvaan, on juuri se oikea, mutta moni saattaa jd yllpitmn sek lakia ett armoa yhtaikaa ja se sotkee kuvion. Heikki

      11. maaliskuuta 2013 15.36 Blogitaivas.fi

      Tykkää

      • Onhan tämä selvää, että evankelinen vapaus ei kosketa yhteiskunnallista elämää. Eräs kirkkopyhän aihe ”Taivaan ja maailman kansalaisena” kertoo oleellisimman. Kristitty on samaan aikaan lain valtakunnassa sekä armon valtakunnassa. Kristitty ei ole vain Jumalan käskyjen alainen ruumiinsa suhteen, mutta myös maallisten lakien, sääntöjen, käyttäytymistapoje, työsopimusten, liikennesääntöjen ym. Älkäämme sotkeko asioita! Käsille ja jaloille ei julisteta evankelimia, vaan syyllisyyttä kokevalle omalletunnolle. En ole vielä kuullut kenenkään opettavan, että työtä ei tarvitse enää tehdä, kun evankeliumi on kuultu. Kristillinen vapaus on sisäistä vapautta lain kirouksesta, Jumalan vihasta, syyllisyydestä, kuolemasta, kadotuksesta, perkeleen vallanalaisuudesta, ei ulkonaista vapautta yhteiskunnassa.

        ”Opetelkaamme siis varsin huolellisesti näiden kahden vanhurskauden toisistaan erottamisen taitoa, tietääksemme, missä määrin meidän pitää totella lakia. Vastahan pääsimme sanomasta, ettei laki saa kristityssä ylittää rajojaan, vaan että se saa ainoastaan hallita lihaa, jonka pitää olla sen alaiseksi alistettuna ja jäädä sen alaisuuteen. Mikäli näin käy, laki pysyy sille kuuluvissa rajoissaan. Mutta jos se pyrkii valtaamaan omaatuntoa ja siinä hallitsemaan, niin pidähän varasi: ole taitava päätelmöitsijä, suorita oikea jako, älä luovuta laille enempää kuin sille on luovutettava ja sano: Laki, sinä pyrit tunkeutumaan omantunnon valtapiiriin ja siellä valtaa pitämään, syyttämään omaatuntoa synnistä, riistämään minulta sen sydämeni ilon, joka minulla on uskosta Kristukseen, ja ajamaan minut epätoivoon hukkumaan. Näin teet vastoin virkaasi. Pysy rajoissasi ja pidä valtaasi lihassa, mutta älä koske omaantuntooni; minähän olen kastettu ja evankeliumilla kutsuttu vanhurskauden ja iankaikkisen elämän yhteyteen, Kristuksen valtakuntaan; siinä omatuntoni lepää, ja siinä valtakunnassa ei ole mitään lakia, vaan sulaa syntien anteeksiantamusta, rauhaa, lepoa, iloa, autuutta ja iankaikkista elämää!”

        Luther Galatalaiskirjeen selitys s. 25

        Tykkää

      • ”Ne tuomitsevat myös ne, jotka opettavat, ettei kristillinen täydellisyys ole jumalanpelkoa ja uskoa, vaan yhteiskunnallisten velvollisuuksien hylkäämistä; evankeliumihan opettaa iankaikkista sydämen vanhurskautta. Se ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee (Ap. t. 5:29) totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Ap. t. 5).”

        Augsburgin tunnustus – Yhteiskunnallinen elämä s. 56-57

        Tykkää

  2. Jumalalle Kristuksen veri on niin arvokasta,että se pesee meidät puhtaaksi Isän edessä. Synnitöntö minusta ei tule, mutta puhdas ja Jumalan lapsi tulee ja siinä on kaikki.
    Ihminen, joka oikeasti kaipaa armahdusta, on jo Jeesuksen jalkojen juuressa,eikä halua Jeesuksen armoa väärinkäyttää.Kuten kirjoititkin,alkaa armollisen Jeesuksen läsnäolossa halu kasvaa siten,että lain pykälistä tulee elämälle turvallisuutta osoittavia ohjeita : Jumala tahtoo olla minun ainoa Jumala, Jumala tahtoo,että saan vedota vain Hänen nimeensä ja kunnioittaa sitä, Jumalan tahto on,että saan levätä, kunnoittaa vanhempiani jne.

    Tykkää

  3. Piti pohtia pitkään mitä kukin tarkoittaa enkä ole vieläkään ihan varma, Heikin sanoman ymmärsin niin että moni elää puolittain ikäänkuin Jumalan valtakunnan portailla, sisään ei uskalleta tulla koska heittäytyminen kokonaan Jumalan johdatukseen pelottaa. ja on hyvä elää hieman varmuuden vuoksi uskoen. Sana jää ulkokohtaiseksi ja ihminen jää elämään lain tuomion alle tuomitessaan toiset. Maallisen lain noudattamiseen viittaavaa en löytänyt. Oma kotini on on Evankelinen ja kotona korostettiin aina sitä että Jumala rakastaa ihmistä ja armo on riemullinen ja vapauttava asia. Sillä on ollut mieletön vaikutus elämän asenteeseeni. Luther lähti vastustamaan syystäkin antinomismia sillä lain saarnamaat jättäminen olisi johtanut uskonpuhdistuksen saavutukset perikatoon.. Virpi puhuu suoraan sydämelleni, saan vaihtaa täyden velkatilini Jeesuksen maksettuun ja puhtaseen tiliin!

    Tykkää

  4. Pyydän anteeksi jos olen ollut liian kovasanainen aikaisemmin. Lainaan tähän Öivind Andersen kirjasta Uskosta Uskoon 1, joka on Roomalaiskirjeen selitystä ja erittäin ajankohtaista:
    http://www.luther-kirjat.fi. Kirjoja on kaksi, ensimmäinen osa käsittelee luvut 1-8 ja seuraava 9-

    Synti tuo mukanaan aina syyllisyyden. Meidän nykyajan ihmisten on kiinnitettävä huomiota erityisesti tähän. Yksi aikamme suurimmista vaaroista hengelliseltä kannalta on syntikäsitteen hylkääminen. Moderni psykologia työskentelee määrätietoisesti poistaakseen syntikäsityksen tajunnastamme. Voimme olla tietoisia synnistä ilman, että samalla olemme tietoisia synnistä johtuvasta syyllisyydestä Jumalan edessä. Tämä hengellinen sokeus ja synnintunnon puuttuminen kuuluvat luonnollisen ihmisen olemukseen.
    Synnintunnon puuttuminen on perussyy siihen, että monet ihmiset ovat aikanamme joutuneet tuuliajolle. He eivät ole saaneet henkilökohtaista kokemusta pelastuksesta Kristuksessa. Tällaista tuuliajolla olemista ihminen kutsuu mielellään sanalla ”vapautettu”.

    Tästä voimme päätellä, että synnintunnosta nouseva syyllisyys ja armon sanoman vastaanottaminen kuuluvat vastustamattomasti yhteen.

    Esimerkiksi monet todella rankkaa elämää eläneet kuten, Lauri ’late’ Johansson(NBK-ryhmän perustaja), voivat kokea armon evankeliumisanoman paljon voimakkaampana, suloisempana ja lohduttavampana kuin me ns. ”siivosyntiset”. Näiden elämänmuutos on myös silminnähden havaittavissa ja usein näyttäisikin heidän intonsa Herran työhön olevan paljon voimakkaampaa kuin omani.

    Kiitos tästä sivustosta ja kaikista kirjoittajista täällä. Yksi armosta pelastettu.

    p.s. lopettelin juuri Corrie Ten Boom: kätköpaikka -kirjan. Suosittelen.

    Tykkää

    • Kiitos, Marko

      Olen kanssasi tysin samaa mielt, synti ei saa sivuuttaa, lakia ei unohtaa. Blogini haluaa sanoa sen, ett uskovan elmss lakia ja armoa ei saa sekoittaa keskenn, muuten koko leili menee rikki ja viini valuu maahan. Meill on taistelu synti vastaan ja armo antaa siihen voimaa.

      Heikki

      Tykkää

  5. Itse taas olen törmännyt enemmän siihen ajatteluun, että ’Jumala armahtaa, saa elää kuin pellossa’… Karmeinta tämä on silloin, kun vahinkoa ja surua aiheutetaan lähimmäisille, ilman halua ottaa vastuuta omista teoista. Kun kerran armo kantaa, niin… Armo kyllä kantaa, mutta antaako se oikeuden rajattomaan itsekkyyteen?

    Raamattu ei välinpitämättömyyttä opeta, vaan nimenomaan käskee kohdella lähimmäistä niin, ”ettei kukaan aiheuta veljelleen missään vahinkoa”…
    UT on täynnä muistutuksia, siitä, että ”jokaisen pitää ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen edessä”, tehdä tiliä elämästään. Ilmestyskirjan seurakunnat saivat aika suorasanaisia varoituksia, kuinka käy, jos eivät ota Jeesuksen sanoja todesta. En ainakaan minä voi niitä varoituksia unohtaa. Mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä vähemmän tekee mieli pelleillä elämällään … Lakihenkistä? Jos tosiasiat ovat lakia, niin kyllä kiitos :)

    Tykkää

    • Väärin ymmärrettynä armo vie pellolle, oikein ymmärrettynä se johtaa syvenevään suhteeseen Jeesuksen kanssa ja samalla kilvoitukseen. Ymmärrän pelkosi. Heikki

      Lähetetty iPhonesta

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s