Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Avoin kirje Johanna Korhoselle

3 kommenttia

Toimittaja Johanna Korhonen, en ole varma, luetko tätä blogikirjettä koskaan, mutta en malta olla käyttämättä tätä palstatilaa kirjoittaakseni muutaman ajatuksen tämän päivän Kirkko ja kaupunki lehden innoittamana. Tuskin edes tunnet minua, mutta se älköön olko esteenä tälle kirjeelle.

Tyrmistyneenä luin artikkelia, jonka mukaan sinua lähestytään ällöttävillä kirjeillä, kuten itsekin toteat. En tässä blogissa edes kehtaa lainata erään mainitsemasi kirjeen sisältöä muuta kuin sanomalla: kuvottavaa!Itsekin desinfioisin käteni tuossa tilanteessa.

Olen kanssasi precis samaa mieltä siitä, että uskonnolliselle vihapuheelle on pantava rajat. Se ei palvele ketään, päinvastoin se antaa jopa kristillisyydestä vääristyneen kuvan. Minun on vaikea kuvitella Herraani Jeesusta kirjoittamassa tuollaisia viestejä. Kyllä Hän suorasukainen oli, eittämättä, mutta sitä Hän oli aikansa kovia ja armottomia jumaluusoppineita kohtaan.

Kirjeellinen tai viestinnällinen kotirauhan häiritseminen ei kuulu kristillisiin eikä humaaneihin elämänarvoihin. Voinko olla pahoillani näiden ihmisten puolesta? Voin, mutta en tiedä, mitä se hyödyttää, sillä kovuutta löytyy aina ja kaikkialla.

Ehkä minun on aika valottaa hiukan taustaani: mielipiteisiisi nähden olen konservatiivi, vaikkakaan en äärilaidalla. Joskus tulee minullekin takkiin siltä suunnalta. Olen kanssasi eri mieltä joistain asioista, mutta sitähän ei voi tulkita vihapuheeksi, koska ei minulla ole halua eikä oikeutta vihata ketään. Ja tässä oikeastaan onkin kirjeeni pointti.

Mielipiteisiin meillä on oikeus, sinulla ja minulla, mutta niillä ei lyödä, niistä keskustellaan. Veljenpoikani on julkisesti miehen kanssa naimisissa ja on kirjoittanut homouteen liityvän kirjankin; olemme ko parisuhteesta eri mieltä, mutta olemme sukulaisia, olemme eri mieltä, mutta voimme keskustella. Tiedän, että hän miehensä kanssa päivittelee vanhoillista asennettani, mutta niinhän teen minäkin heidän suhteensa. Siis tasoissa ollaan, mutta ei riidoissa.

Saanen siis pitää kantani ja jos minua pappina pyydetään siunaamaan rekisteröity parisuhde kirkollisesti, niin saanhan kauniisti kieltäytyä.

Tällä blogikirjeellä peräänkuulutan äärimmäisen avointa ja rehellistä keskusteluyhteyttä, vaikka mielipideyhteys puuttuisikin. En usko, että meillä kummallakaan on kiviä taskuissamme. On muitakin aiheita, joista voisimme jutella, kuten Pirkko Jalovaaran tapaus ja toivoisinkin, että silloin Pirkkokin olisi paikalla ja voisi tarkistaa sanomansa tai mahdollisesti jopa korjata viestiään, jos se on mennyt överiksi. Ja vielä voisimme puhua eri lähetysjärjestöjen toiminnasta, arvoista ja seurakuntien taloustuesta; se lähetysmaailma on näet erittäin värikäs, kokemusta on.

Toimittajana olet tottunut lukemaan viestintää. Haluankin luottaa siihen, että luet tämänkin ennakkoluulottomalla ja avaralla mielellä. Sydämeni huutaa jokaisen ihmisen kunnioittamista ja myös rehellisyyttä, josta viha on kitketty pois. On vain totuudellinen tila, jossa on varaa olla jotain mieltä ja luottaa, että Herrammekin suostuu mukaan keskusteluun oikomaan käsityksiämme. Minun ja sinun, Hänellä on siihen oikeus!

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

3 thoughts on “Avoin kirje Johanna Korhoselle

  1. Hyvä ja rakentava kirjoitus!

    Tykkää

  2. HYvä kirjoitus! Kiitos HHlle.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s