Olen tiettyyn pisteeseen asti touhun poika, mutta näin kevään tullessa meinaa joskus kamelinselkä katketa. Ei fyysisesti, ei myöskään henkisesti vaan hengellisesti. Usko on koetteella kun talven Majataloillat alkavat olla pian ohi ja puheet pidetty. Oman hengllisen elämän hoitaminen on jäänyt lukemisen ja bloggaamisen varaan. Raamattu- ja rukouspiirin perustaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Keskiviikkoisin olen sentään joskus ollut Majatalokuoron treeneissä kuunteluoppilaana ja juttelemassa ihmisten kanssa.

Seurakunnan kehittäminen onkin yksilön kannalta tärkeää. On löydyttävä mielekäitä tapoja hoitaa omaa uskonelämäänsä. Mutta väkisinkin herää kysymys että miksi minä sitä hoidan. Ketä varten. Minulla ei ole epäilystä armon riittävyydestä omalla kohdallani. Eikö olisi helpompaa vain olla ja elää elämää niinkuin toisetkin ihmiset. Itse asiassa minulle on sanottu joskus seurakunnan työntekijän suulla että elä rasita itseäsi näillä jutuilla liikaa.

Mutta minulle on annettu näky ja lupaus siitä että kannattaa rasittaa itseään ja touhuta. Näky ei nouse tällä kertaa mistään tunnekuohuista ja kokemuksista vaan raamatun lupauksista. Jeesuksen käskystä viedä evankeliumia eteenpäin. Pietarin ja muiden apostoleiden esimerkistä ja Paavalin opastuksesta. Mutta myös ajatus siitä että Jumalaa miellyttää se mitä teen kun noudatan hänen käskyjään. Onhan se omistuista jos lapsi ei noudata Isän käskyjä.

Suomi on liukumassa takaisin pimeään, hitaasti ja varmasti, se pimeys ei ole ateistien tai vapaa-ajattelijoiden pimeyttä sillä siellä suunnassa on enemmänkin tyhjyyttä. Pimeys on laskeutumassa niiden ihmisten päälle jotka eivät kiireiltään, väsymykseltään ja sairauksiltaan jaksa hakeutua Jumalan kasvojen eteen. He eivät tunne hyvää Jumalaa. Parhaimillaankin he tuntevat joulupukkimaisen pilvenreunalla istuvan ukon jolla on ristillä riippuva melko epämiellyttävässä kunnossa oleva poika, jonka isästä ei sitten kuitenkaan ole varmuutta eli höpöä koko juttu.Tuollaisen feikin rakkaus ei ole luotettavaa.  Mielenkiinto sammuu kun ne kirkon ihmiset jotka suurimpaan ääneen huutavat, eivät usko itsekkään koko juttuun tai siltä se ainakin vaikuttaa.Tai sitten he huutavat omaa agendaansa opistaan. Ihmiset ovat jääneet pimentoon kun periaatteelliset oppiriidat tuodaan pöydälle leivän ja viinin sijaan.

Mutta ihmiset eivät jää pimeydessä paikalleen vaan vanhat tutut harhat marssivat uusissa asuissa paikalle. Newage, enkelihoidot,wiggat, intiaaniuskomukset ja jopa satanismi vetää ihmisiä puoleensa. Niille on on jostain syystä vapaa-ajattelijoiden helppo kohauttaa olkapäitään ja ohittaa. Puita on helppo halata, sillä ne eivät kiihkoile!

Näin maallikon näkökulmasta en voi sanoa muutakuin hävetkää kaikenmaailman ry:t ja säätiöt, konsikset ja liberaalit. Hävetkää Piispat ja papit. Hävetkää herätysliikkeet. Te kaikki unohdatte sen että tavallinen ihminen tarvitsee toivoa. Ihminen tarvitsee tietää millainen on todellinen rakastava ja Kaikkivaltias Jumala. Toivo laskeutuu paikalle kun toinen ihminen sanoo toiselle että saanko minä rukoilla sinun puolestasi, Minä voin olla tässä ja kuunnella luottaen siihen että Kaikkivaltias Jumala jatkaa työtä siitä eteenpäin. Minusta tuntuu että me kaikki unohdamme että Jumala on Suuri.

Kaikkivaltias! Mieti sitä sanaa, kun avaat raamattusi! Minä ryhdyn nyt suunnittemaan Majatalokuorolaisten muksuille   pyhäkoulua jota meidän seurakunnassa ei ole ollut vuosiin. Se jos mikä on Hengellisen elämän hoitoa kun hyppää ihan uuteen maailmaan 🙂