Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pirullisen kova rakkaus

20 kommenttia

Koska Jumala rakastaa sinua, niin Hän sallii sinulle hankaluuksia, joiden avulla kasvat nöyräksi ja paremmaksi kristityksi.

Koska Jumala rakastaa maailmaa, niin Hän näyttää pyhän vihansa syytämällä tuomion tulen syntisten maitten ja kaupunkien päälle.

Koska Jumala on rakkaus, niin Hän kyllä tietää, mikä on sinulle hyväksi, joten älä valita, vaan tyydy kohtaloosi.

Rakkauden Jumala sallii urheilijan loukkaantua onnettomuudessa, jotta hän lopettaisi urheilun ja löytäisi Taivasten valtakunnan.

Jumalan rakkaus vetää sinua elämän kolhujen kautta sisäiseen iloon.

Rakkaudesta Jumalaan hän kieltäytyi Jumalan luomasta maailmasta.

Kun mietin edellä olevia jopa hurskaalta kuulostavia lauseita, niin tulee mieleen, että onkohan alettu lukea Sanaa niin kuin piru Raamattua: Jumalan rakkaudesta on tehty kovaa ja vaativaa ja siitä on karkotettu elämisen maku. Jumalan hyvyys on kyseenalaistettu, ikään kuin Hänellä ei olisi muita kuin kovia keinoja vetää ihmistä puoleensa. Kova ja tuomiohenkinen rakkaus on liberaaliteologiaa pirullisempaa, koska siinä paha on pukeutunut hurskaaseen kaapuun harhauttaakseen ihmiset kauas pelottavasta Jumalasta, joka kuitenkin sanoo antavansa elämän ja yltäkylläisyyden.

Jeesus, joka on yhtä Jumalan kanssa ja on Hänen kirkkautensa ja rakkautensa täydellinen kuva puhuu meille toisenlaista Jumalasta. Pyhä Jumala kyllä vihaa syntiä, joka erottaa ihmisen Hänestä, mutta Hän rakastaa syntistä ihmistä ja vetää Häntä puoleensa rakkauden köysin. Tästä kertoo tämä kärsimysviikko. Jeesus kärsi, Hänen ruumiinsa piinattiin, Hänet naulittiin hirvittävään tuskaan ja kuolemaan, Hän koki Jumalan hylkäämisen, että meillä rauha olisi ja Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

20 thoughts on “Pirullisen kova rakkaus

  1. Minä kuulin nuorena uskovana aivan liikaa todistuksia, joissa joku oli esimerkiksi rukoillut pääsevänsä Jumalaa paljon lähemmäksi tai halunnut antautua aivan täysin Jumalan työhön, ja Jumala oli sitten vastannut joko syövällä, auto-onnettomuudealla tai jollakin katastrofilla. Tällaisia todistusia oli oikeasti ja paljon. Tai että Jumala oli käskenyt tuhoamaan kaikki nuotit, levyt, tai kirjat ennen kuin voisi käyttää tätä henkilöä. Enkä nyt puhu joistakin erityisin syntisistä teoksista, vaan esimerkiksi kokonaisesta klassisen musiikin tai kirjallisuuden kokoelmasta.

    Tällaista opetusta ei ole helppo täysin unohtaa – etenkin, kun se on aikanaan juurtunut syvälle. Eivät nämä todistajat varmasti ole tarkoitaneet mitään pahaa. Mutta tällaiset pelot ovat tehokkaasti estäneet itseäni koskaan rukoilemasta tällaisia täydellisen antautumisen, ”tee mitä tahdot” -rukouksia. Ei kiitos, en ehdoin tahdoin kaipaa onnettomuuksia, enkä etenkään onnettomuuksilla leikittelevää Jumalaa.

    Tykkää

  2. Jos jollekin se kirja- tai levykokoelma on oikeasti ollut epäjumala, niin silloin syytäkin oli viedä roviolle. Itse olen heittänyt lähinnä höpökirjoja roskiin, eikä yhtään harmita…
    Mutta ihmettelen itsekin tuollaisia todistuksia, joissa Jumalan koettiin vastanneen onnettomuuksilla. No, Hän osaa kääntää onnettomuudetkin siunaukseksi, mutta niitä on turha rukoilla, ne haluavat tulla ihan pyytämättä…

    Tykkää

  3. Tulee Ilkka mieleen jossain lukemani todistus, jossa joku äiti kertoi rukoilleensa poikansa tulevan uskoon hinnalla millä hyvänsä. ’Tee Jumala mitä tahansa’. Kun poika halvautui onnettomuudessa kaulastaan alaspäin, äiti oli onnellinen pojan viimein pysähdyttyä… kai tämä poika sitten löysi Jeesuksen, mutta oliko onnettomuus Jumalan lähettämä? Itse kunnioittaisin lapseni omaa tahtoa niin paljon, että en rukoilisi tälle terveyden menetystä enkä tragedioita saadakseni oman mieleni mukaisen tuloksen. Jumala voi toimia hyvyyden ja siunauksen välityksellä.

    Tuosta mentaliteetista tulee mieleen se, kun muinaisessa Israelissa (ja jossain päin maailmaa edelleen) vanhemmat laittoivat lasten silmiin kärpäsen munia, jotta nämä sokeutuisivat ja saisivat siten kunniallisen elannon kerjäläisinä.

    Vanhempien ymmärrys hyvästä on mielestään oiketettu, mutta silti usein aika raadollinen…

    Tykkää

  4. ”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi…” Room 2:5-6

    Heikki, ymmärrän kyllä sinun asiasi eli että Jumalan hyvyys ja rakkaus kutsuu, ja on viime kädessä se, joka antaa oikean parannuksen.

    Mutta asialla on toinen puolensa. Uskotko todella, että ihmiset kääntyvät Jumalan luo, jos saarnaaja vaikenee synnistä, helvetistä, Jumalan vihasta ja perkeleestä? Mitä arvoa on Vapahtajalla, joka ei pelasta mistään, joka ei ole vastaus mihinkään. Rakkautta, iloa, rauhaa, onnea, rikasta elämää ja elämän sisältöä suovat kyllä muutkin jumalat, ja maailma ja vieläpä ilman katumusta ja parannusta ja Jeesusta.

    Mitä tekevät ihmiset Vapahtajalla, jos ei ole olemassa helvettiä tai Jumalan vihaa?

    Heikki, miten sinä selität nämä Jeesuksen sanat niille, jotka kuulivat Galileassa tapahtuneesta verilöyöystä ja Siiloan tornin kaatumisesta? Samalla voit selittää, miksi apostoli Paavali muistuttaa Jumalan vihasta yllä siteeraamassani Raamatun kohdassa, jota ei sinun mukaasi saisi tehdä. Onko Hilvo oikeassa ja Paavali harhassa? Sinä näytät olevan hyvin ehdoton siinä, ettei saa pelotella helvetillä, jotta ihmiset tekisivät parannuksen. Perustele kantasi.

    ”Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” Luuk 13:5

    Ja vielä, minä en halua yksipuolista julistusta Jumalan vihasta ja kadotuksesta ja siksi on hyvä, että rakkaudellisia evankelistoja on olemassa. Mutta täysin edellä kirjoittamani hylkääminen ei Raamatun mukaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

    Tykkää

    • Paavali on oikeassa ja Hilvo väärässä, kirjoitan näet korostaakseni tiettyä asiaa, tässä rakkautta vihan sijasta. Helvetti on olemassa ja siitä tulee puhua, samoin tuomio. Silti, rakkaus vetää paremmin parannukseen kuin vihapuheet liian korostuneesti.

      Tykkää

  5. Vielä muistuttaisin siitä, että vastenmielisyys, epämiellyttävyys, luotaantyöntävyys tai karkottava vaikutus eivät riitä mittariksi Jumalan mielen mukaisesta julistuksesta. Miksi? Siksi, koska ihminen epäuskossaan ja syntiinlankeemuksessaan vierastaa Jumalan pyhyyttä tai paremminkin vihaa sitä ekä halua siksi tulla valkeuteen.

    Ihmisen luontainen reaktio pyhiin asioihin on täysin kelvoton peruste, samoin kuin luontainen miellyttävyyden kokemus. Niillä ei ole mitään tekemistä jumalallisten asioiden kanssa. Heti kun kun teet kristinuskosta ihmiselle haluttavan eli poistat siitä loukkauksen ja pahennuksen elementit olet muodostanut ihmisperäisen uskonnon. Silloin uskon voi synnyttää ja ylläpitää ihminen eikä siihen hommaan Jumalaa, uskoa tai armoa tarvita.

    Jumalan hyvyydellä ja armolla houkutteleminen ei ole samaa kuin uskon tekeminen ihmisen mittaiseksi. Jumalan pyhyys samalla kauhistuttaa, mutta kiehtoo ja kutsuu. ”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.” Ps 130:4. Pahennuksen poistaminen edellyttää meidän perisyntimme poistamista, mutta siihen ei ihminen pysty. Jumalan hyvyys on sitä, että saa tulla kurjissa tuntemisissa, rikkinäisenä ja syntisenä.

    Jos tämä syntisyyden ja Jumalan pelon elementti poistetaan, myönnämme joko sen, että ihminen voi tulla hyvin toimeen omillaan ilman Vapahtajaa tai että Jumalan vihan lepyttämiseksi ei tarvita sovitusuhria Kristusta. Minusta ne eivät kuulu kristinuskoon.

    Ihmisillä on kiusaus järkeistää kristinuskoa eli yrittää tehdä siitä loogisesti johdonmukaista. Kun tarkastellaan rakkautta, niin sillä verukkeella yritetään yhtenmukaistaa käsite ja poistaa sitä vastaan viittaavat asiat, kuten Jumalan viha, tuomio ja muut negatiivisävytteiset asiat, vaikka Korkeassa Veisussa sanotaan: ”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.” Kärsivä ja tuskaa tunteva rakkaus ei sovi loogiseen ja idealisoituun rakkauskäsitykseen. Sama järkeistäminen koskee tietysti Jumalan vihaa ja tuomiota. Ne heti katsotaan pelkästään negatiivisiksi asioiksi, ja jos joku kehtaa sanoa Jumalan kaikkivaltiuden koskevan myös niitä, niin Jumalan rakkaus katsotaan olevan ihmisen kärsimyksestä nauttivaa ja muuta inhimillistä.

    Miksi sitten niitäkin voi katsoa positiivisin silmälasein? Ei tietenkään siksi, että Jumala olisi pirullinen tai että hän tahallaan kiduttaisi ihmistä tai toiset uskovat ehdoin tahdoin hakeutuisivat vaikeuksiin. Ei tietenkään, vaan siksi, että elämään kuuluvat kaikenlaiset onnettomuudet vaikka kuinka niitä kiertelisimme ja välttelisimme, enemmän tai vähemmän, toisille enemmän, toisille vähemmän. Toiset elävät onnellisemmin, mutta entä ne, joilla ei sitä onnea ole. Helvetti ja kuolema ovat totta, vaikka emme niihin uskoisi. Emme elä paratiisissa, ja tämä on totuus ihan riippumatta siitä, miten kovasti toivomme asioiden olevan toisin.

    Jumala on tietysti suvereeni vetämään ihmistä luokseen täysin riippumatta olosuhteista, elämänkohtaloista tai kärsimyksistä. Siihen ei vaikuta postiivisesti inhimillinen ponnistus sanoman siivoamiseksi ihmisten mieltymysten mukaiseksi. Se on ihmistyötä. Kristuksen rakkaus ja sen hengessä julistaminen on sitten eri asia, mutta eihän siinä oleellisinta ole miellyttäminen, vaan se mitä ja miten sanotaan ja miten rakastetaan ja kutsutaan. Asia on vain niin, että suruttomuuden unta nukkuva ihminen ei herää ennen kuin ravistellaan ja kerrotaan mikä on epäuskon seuraus.

    Tykkää

    • En todella kiellä Jeesuksen sovitusta. Hän on ainoa tie Taivaaseen. Synnin vaarallisuutta en todellakaan aliarvioi. Parannus on tie eloon ja herättelijöitä tarvitaan, mutta lopulta se on rakkaus, joka vetää Jumalan puoleen.

      Lähetetty iPhonesta

      Tykkää

  6. ”Silti, rakkaus vetää paremmin parannukseen kuin vihapuheet liian korostuneesti.”

    Tiedän varsin hyvin, että oikean katumuksen ja kääntymisen Jumalan puoleen saa aikaan Kristuksen meidän puolestamme kärsivä rakkaus. Se saa meidät tuomitsemaan itsemme, eikä enää Jumalaa ja sydämen kovuuden murtumaan ja uskomaan Jumalan hyvyyteen ja armahtavaan mielenlaatuun.

    Silti en ole aivan varma, että jaottelu menee tällä tavalla, että me asetamme kaksi vaihtoehtoa evankeliumille; ilosanomaa kokonaan ilman Jumalan vihaa ja helvetistä puhumista, ja toinen Jumalan vihaa ja helvettiä korostaen ja sekaan pikkasen ilosanomaa.

    Mitä olen herätysten historiaa lukenut, niin suurimpien herätysten syntyyn on kuulunut rohkea syntien julistaminen synniksi eikä Jumalan vihasta ja helvetistä ole vaiettu.

    Minusta nämä eivät ole vaihtoehtoja, ne ovat perusasioiden vastapooleja. Pelastuminen on pelastumista jostakin, lunastaminen lunastamista jonkin vallasta jollakin hinnalla, hyvitys hyvittämistä jollakin hinnalla, ja sovitus kärsimistä jostain rangasituksesta, lain täyttäminen jonkin mitan täyttämistä työllä ja sota jonkin sodan ja vihollisen voittamista.

    Mitä mitättömämmät uhkat ja viholliset ovat meitä vastassa, sitä mitättömämpi on Vapahtajammekin ja sitä vähemmän Häntä on syytä ylistää ja rakastaa. Pikkuvapahtajasta tuskin kannattaa saarnaa pitää. Pientä sankaria ei kannata juhlia eikä pienestä voitosta tehdä numeroa. Olisikohan kiittämättömyyden ja rakkaudettomuuden syy löydettävä tästä suunnasta? Tähän minusta sielunvihiollinen pyrkii, häivyttämään oman olemassaolonsa ja voimansa, sekä sen suunnattoman sovitustyön, jonka Kristus on puolestamme tehnyt.

    Ulkonaisen karsean muodon ei tule antaa hämätä. Tarvitaan Jumalan ihme, usko nähdä harmaan taakse.

    Tykkää

  7. Minua kiinnostaisi myös, miten Heikki selittää nämä Raamatun kohdat:

    .”..sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” Heb 12:6

    ”Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” 2 Kor 12:10

    Tykkää

    • En kiellä Jumalan kasvatusta, vaikka en näekään Häntä ruoska kourassa. Paavalin tavoin me kohtaamme vastoinkäymisiä, kaikki ei tule Jumala kädestä, vihollinen toimii meitä vastaan.

      Mutta kuten jo sanoin, Paavali on oikeassa, Hilvo on väärässä.

      Tykkää

  8. Heikki, joitakin juttuja, jotka voisivat auttaa avaamaan aihettamme.

    Tässä voi tehdä työnjaon. Toiset ajavat herätyspuheillaan väärän lohdutuksen laitumilta ja ylpeyden vuorilta Kristuksen armosuojiin. Toiset taas lohduttavat lain särkemät.

    Tiedän ja ymmärrän, että Jumalan vitsaa ja muuta pahaa ei tule kaikille yhtä paljon. Toisten tie voi olla helpompaa, tunnen tapauksia, eikä siitä tulisi syyllistää tai ahdistaa hakeutumaan vaikeuksiin.

    Voimme jakaa kärsimykset niihin, jotka Jumala antaa ja niihin, jotka johtuvat ihmisten, maailman, synnin tai sielunvihollisen teoista. Itse olen kokenut myös Jumalan kuritusta eli vihaa, enkä ole kokenut sitä vahingollisena tai kuvaa muuttavana rakastavasta Jumalasta. Enemmän ovat tehneet kipeää muut kuin Jumala, myös minä itse. Ristin laittaa kannettavaksemme maailma, Jumala ei kiusaa ketään, siis syntiin tai synnillä. Kun joutuu kokemaan pahaa ihmisten taholta, ei tarvitse niin paljon pohtia sitä, mitä synti on. Sen tuntee omissa nahoissaan.

    Risti, kärsimys ja Jumalan vitsa ja rakkaus ovat paradokseja. Jumala on sekä hyvä, että hän antaa myös vitsaa. Molempia 100%, lyhentämättömänä, niin kuin Jumala kenellekin tahtoo tai pahaa sallii. Ei Jumalan puolesta tarvitse selitellä, kaunistella tai pahoitella, omasta puolestamme paremminkin. Ei tarvitse tätä paradoksia myöskään harmonisoida tai johdonmukaistaa. Me emme ymmärrä täysin, me uskomme ainoastaan. Tuli mitä tuli.

    Minä itse rukoilen itselleni hyvää, siunausta ja varjelusta ja enkä missään tapauksessa ole penäämässä Jumalalta vaikeuksia elämääni. Jumala varjelkoon. Samaa toivon lähimmäisilleni ja rukoilen, usein myös sanallisesti toivotan, etenkin niille, joita elämä on kolhinut. Niinä harvoina kertoina kun pidän puheen, kerron hyvästä Jumalasta, ja pahasta ihmisestä. Jo ensimmäinen käsky kertoo Jumalasta, joka on meidän jokaisen Jumala tai ainakin hän omalta puoleltaan tahtoo olla sellainen. Häneltä me saamme ruuan, vaatteet, kodin, lämmön, ystävät, rauhan, terveyden ja monia hyviä lahjoja. Niitä saa omistaa, niistä nauttia ja elää täyttä elämää silloin kun siihen on aikaa ja tilaa, ja antaa toistenkin nauttia.

    Sitten on viitä elämäntilanteita ja kohtaloita, että kurjia asioita vain yhtäkkiä sattuu. Tulee kuolema, eikä se ilmoita etukäteen tulostaan, kuten ei sairaus tai onnettomuuskaan. Ne eivät kysy lupaa eikä anna aikatauluja. Eikä oikein osaa sanoa ovatko ne Jumalan lähettämiä, ihmisten huolimattomuutta, pahojen ihmisten tekosia vai Pahan aikaansaannoksia. Niitä vain tulee. Uskovalle usein siksi, että uskoo hyvään Jumalaan ja turvaa armahtavaan vapahtajaan. Mitä minä voin sille, että sielunvihollinen kiusaa ja lähettää onnettomuuksia. Ei hän ole minun vallassani. Hän tekee tekosensa, mutta en minä sen tähden jätä uskomatta ja luottamatta hyvään Jumalaan.

    Jopa niinkin on ilmennyt, että epäuskoisilla menee ihmeellisen hyvin asiat, mutta itsellä tökkii kaikki, ei mikään onnistu. Siinä kysyy että onko uskossa vikaa vai mistä moinen johtuu. Ovatko jumalattomat Jumalan suosiossa ja siunattuja ja minä kirottu, vai mistä on kyse? Mutta sitten on joutunut turvaamaan Jumalan sanaan, ja sieltä lukee, että ei tämä ole ensimmäinen kerta. Syykin selviää, ei vihollinen kiusaa omiaan, ja Jumalakin hoitaa vitsallaan ja sauvallaan. Se lohduttaa. Pohja on löytynyt, kalliolle alas pudonnut on löytänyt lujan perustan. Mikään ei yllätä, mikään ei horjuta, Jumalan lapsen pitää olla valmis kohtaamaan monenlaista eikä säikähdettävä. Jumala hallitsee, Psalmin sanojen mukaan, vihollisten keskellä. Daniel leijonien luolassa ja pätsissä, Joosef Faaraon hovissa veljiensä pettämänä, Daavid maanpakolaisena, Elia korppien ruokittavana, Mooses kuivassa erämaassa kansansa hylkäämänä jne.

    Ihmeellinen Jumala tekee ihmeellisiä tekoja, tekee kuivat erämaat puutarhoiksi ja laittaa rammat hyppimään. Jumalamme on ihmeellinen, hän tekee outoja tekoja. Tällä on sekä luonnollinen että hengellinen merkityksensä. Kiittäkäämme Herraa kaikista hänen teoistansa!

    Tykkää

  9. Minusta, näin aamutuimaan, nämä Jannen pohdinnat tuovat mieleeni esim. sen yksinkertaisen tosiasian että Kristusruumiissa on monenlaisia jäseniä, JA kaikkia tarvitaan. Ei perheessäkään kaikki lapset ole samanlaisia eikä heitä voi samalla tavalla opettaa/kasvattaa. Mikä sopii yhdelle, saattaa ahdistaa toista. Tässä sitä nöyryyttä ja Jumalallista viisautta tarvitaankin. Minusta Janne tuo esiin Pyhän, Kaikkivaltiaan ja, oikealla tavalla, pelottavan Jumalan. Jumalan, joka ei päästä helpolla mutta silti on suurempi rakkaus kuin ihminen voi koskaan käsittää.

    Kun itse en todellakaan kuulu niihin joiden elämä on ruusuista, niin rakennuin ja lohdutuin näistä Janne teksteistä, niin erilainen olen. En ole koskaan tuntenut kuuluvani mihinkään ”joukkoon” omana itsenäni. Itse asiassa kärsimys on niin tuttua elämässäni että en enää edes jaksa sitä kenellekään selittää. En jaksa puolustautua enää yhtään. Minäkin olen Jumalan luoma, saan olla olemassa.
    Minun Jumalani on SUURI! Minä en kapinoi häntä vastaan ja kun hyvät ystävät tulevat neuvomalla neuvomaan ja minua arvioimaan, en yhtään enää jaksa. Ja ikääkin minulla on. On pätevyyttä arvioida omaa tilaani (ja vähän ehkä toistenkin, vaikka en sitä tekisikään)

    Janne palaa sellaiseen Jumala kuvaan joka on minulle tuttu ja turvallinen, mutta myös PYHÄ, PYHÄ, PYHÄ! Katekismuksessa, siinä vanhassa, sanotaan että ”meidän tulee niin peljätä jarakastaa Jumalaa että…” Näin minä olen kotoa oppinut ja ihmeen tiukassa kodin antamat eväät seuraavat mukana vuosien karttuessakin, ja oikeastaan mitä enemmän ikää tulee, sen paremmin lapsuuden opit palautuvat mieleen – JA ovat rakkaat ja arvokkaat.
    Tietysti on aivan toinen asia jos lapsuus on koettu kasvatuksellisesti ja uskonnollisesti ahdistavaksi, mutta minulle nämä molemmat ovat olleet tähtenä tielläni, vaikka ei aina lapsena, eikä varsinkaan nuorena siltä tuntunut. –

    Kun viimeksi tyttäreni kanssa yhdessä rukoilimme, minua liikutti suunnattomasti kun hän rukouksessa kiitti Jumalaa että oli saanut lapsesta asti kasvaa äidin uskon mukaisesti. Se siemen oli kylvetty ja nyt siitä saa nauttia ihanaa hedelmää.
    Ihme on se, että kotonamme ei mieheni ateismin takia voinut kuin salaa elää uskoaan. Onneksi? hän oli paljon pois kotoa, ja ne ajat käytin tarkaan hengellisiä laulja laulaen ja lasten opetuskirjoja tytölle lukien, ja hänkin rakastui Jeesukseen. Pyhäkouluun häntä ei saanut laittaa.
    Herra on hyvä, Jumala on rakkaus. Jumala, kaikkivaltias Isä, tietää parhaiten millainen elämä kullakin on ja miksi. Minä en kysy miksi, minä rakastan ja kiitän. Tiedän ettei Hän uhrannut Jeesusta turhan tähden. Lapsesta asti olen Jeesusta rakastanut, oman kotini kylvön ansiosta ja Jumalan armosta, mutta myös saanut niin tuskallisen elämän ettei uskonnollisuus yksin olisi riittänyt. Kiitos Jumalalle ahdingosta jossa sain tulla tuntemaan Elävän Jeesuksen ja todellisen Pyhän Hengen sisimpääni puolustajana, lohduttajana, opettajana ja Kristusta kirkastamaan!.

    Jumala on uskollinen ja kaikissa mielettömyyksissä varjellut, siunannut, antanut tuntea iloa ja syvää kiitollisuutta. Ennen kaikkea hän on varjellut uskossa, niin minut kuin tyttärenikin ja saamme nyt rukoilla kaikkien niiden ihmisten ja asioiden puolesta joista meitä Pyhä Henki muistuttaa. SE ON ARMOA!

    Oi Jeesus, kuinka rakastaa niin paljon meitä jaksoit, kun armahtaen maailmaa sen syntivelan maksoit? En voi mä tuota ymmärtää, se ihme ihmeheksi jää, vaan siihen nyt mä uskon!… Oi Jeesus kuinka rakastaa niin paljon meitä jaksoit, kun armahtaen maailmaa, sen syntivelan maksoit? Ja katso, aina päivittäin SEN ARMON suuremmaksi näin. JA kalliimmaksi ristin, ja kalliimmaksi ristin.!!

    Kiitos, kunnia ja Ylistys Jumalalle ja Vapahtajalleni Jeesukselle Kristukselle. Ihmeellinen rakkaus!

    Tykkää

    • Kiitos, noin varmaan on, että erilaisina ihmisinä ja erilaisin korostuksin täällä vaellamme. Kauniisti ja kokemuksella kirjoitit. Siunausta hiljaiseen viikkoon ja pääsiäisiloa! Heikki

      Lähetetty iPhonesta

      Tykkää

  10. Minä ajattelen niin, että kiusaaja ja ihmisen syntitaipumus aiheuttaa meille kipuja ja vaivoja. Mutta, Jumala Kaikkivaltiudessaan voi kääntää kokemuksemme siunaukseksi. Joosef sanoi veljilleen: Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi, jotta mahdollisimman moni pelastuisi ( ulkomuistinvaraisesti tuli). Minä olen kiukunnut Jumalalle omia kärsimyksiäni ja prosessissa oleminen on ollut tuskaa ja en ole nähnyt niissä mitään järkeä minkään kannalta, mutta suurta Jumalan armoa ja rakkautta on se, että Hän silti on aina vetänyt sinne Raamatun ääreen hämmentyneen kulkijansa ja osoittanut, että on tässäkin kanssani.. rukoile psalmien sanoin tms. ja luota siihen,että johdatan tässäkin.

    Tykkää

  11. Parasta kaikesta on ettei Hän, joka on omakseen kutsunut ja ottanut, koskaan hylkää ei ”heitä ulos”, lakkaa rakastamasta, eikä johdattamasta. Kun voi uskoa että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat” ja että hän todellakin voi muuttaa myös pahan palvelemaan omaa hyvää tarkoitustaan ja päämääräänsä, kestää tämän elämän laaksotkin ja pilvet jotka peittävät välillä taivaan.

    Olen ollut alamaissa, monestakin syystä. Saimme kuitenkin taas viettää hetken Jumalan läsnäolossa tyttäreni kanssa rukoillessamme. Aurinko paistaa jälleen, pilvet ovat väistyneet ja näkymätön todellisuus on jälleen todenpaa kuin näkyvä. Pyhän Hengen viini on parasta mitä ihminen saa maistaa, kuinka se muuttaakaan näkökykykyä.
    Halleluja!

    Kyllä minä ymmärrän sinua Heikki, ja olen onnellinen puolestasi että pääset sitä viiniä niin usein nauttimaan, ja jakamaan! Sinua tarvitaan.
    Jokaisella meistä oma lähetyskenttämme ja sen mukainen kieli. Jumala on rikas kaikessa, myös lahjoissaan joilla hän erilaisia ihmisiä erilaisten armoitusten kautta hoitaa. Kaikkea ja kaikkia todellakin tarvitaan, että Jumalan Pyhä Tahto tapahtuisi parhaalla mahdollisella tavalla ja niin laajana kuin Hän on suunnitellut.

    Kuinka ihana onkaan elää pääsiäistä! Tätä todellista ilosanomaa! Jumala maatamme ja kansaamme siunatkoon.
    Rukoillaan!

    Tykkää

  12. Kiitos :-) Heikki, ja kiitos samoin, viikkoa, virren 319 sanoin.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s