Sä jätit loiston taivaan. Sä puhdas viaton ja synnitön. Maan päälle tulit alas tuskaan vaivaan, mun tähteni näin kurjan ihmisen.
Sun päällesi mä pilkkapuvun laitoin, sun jalkoihis ja käsiis naulat löin. Mä kruunun Sulle tappuroista taitoin, ja otsan puhtaan sillä seppelöin.
Oi rakkaus, sä tuskan aateloima, nyt eessäs tahdon maahan kumartaa. On ylistetty pyhän veren voima, se kurjan kuolemasta pelastaa.
Saa lunastettu lauma luokses tulla, sen kohta kutsut päälle pilvien. Saan minäkin! Ei ansiota mulla, kuin arvet lyömieni haavojen.

 

He tulivat Getsemane nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille:” Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen”. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa. Hän alkoi tuntea kauhua ja ahdistusta.
Hän sanoi heille:” Olen tuskan vallassa, KUOLEMAN TUSKAN. Odottakaa tässä ja valvokaa”.
Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse. Hän sanoi ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.”

Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille:”Simon, NUKUTKO SINÄ? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.”
Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili samoin sanoin. Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään. He eivät tienneet mitä vastaisivat hänelle.
Tullessaan kolmanne kerran Jeesus sanoi heille:” Yhäkö te nukutta ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, NYT ME LÄHDEMME! minun kavaltajani on lähellä.” (Mark. 14:32-42)

Rakas Jeesus, Vapahtajani, kuinka voisinkaan sanoa Sinulle että rakastan sinua, mutta minä todella rakastan. Rakastan niin kuin vain ihmisenä on mahdollista. Älä salli minun koskaan nukahtaa, vaan anna voimaa valvoa. Valvoa siihen asti kun tulet minut noutamaan.

Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin. Nyt orjantappuralla pääs Pyhä kruunattiin….Nyt kiitos haavoistasi, syntisten ystävä! On ristinkuolemasi minulle elämä. Suo voimaa loppuun asti sinua seuraamaan, Sinussa luottavasti myös kerran kuolemaan…..Suo ristin uhrin loistaa lohtuna pelkooni, se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni. Vain katson kasvojasi, jään Jeesus turviisi. Näin Sinun kuolemasi on minun voittoni.

Muistelen kuoleman tuskaasi kiirastorstaisin, aina yhtä kipeällä sydämellä, vaikka tiedän että SINÄ ELÄT! Herra Sinä elät! Jeesukseni, Kunnian Kuningas ja Herrojen Herra, kiitos että tulit, olet ja vielä kerran tulet!
Rakkaudella; Sinun omasi!