Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kuin vesi hanhen selkää

4 kommenttia

Tämä näyttää olevan oikein eläinviikko: koirat, kanat, kotkat ja nyt hanhet. Mutta asiaan eli pari sanaa sanahelinästä.

Siis!

Moni hyvä sanonta menee tajuntamme ohi ja kiitää pois niin kuin vesi pitkin hanhen selkää. Se ei siis jää tekemään juuri mitään vaikutusta tai muutosta elämässämme. Esimerkiksi virret, jotka ovat täynnä dynamiittia ja vain odottavat sitä, että niiden sanoma tunkeutuisi sydämiimme ja omiintuntoihimme. Mutta ei, virsi saattaa nostaa pari kyyneltä silmäkulmaan, mutta ne on äkkiä pyyhitty pois.

Otin peukalolla yhden, tuli virsi 521: ” Oi ihminen mieleesi paina, ei onnea maailma suo, ei kestä, ei säily se aina, se tuskia, huolia tuo. Siis maailman murhe nyt heitä ja pakene turhuuden teitä, käy uskossa Herrasi luo.”

Enempää ei tarvitsekaan peukaloida, niitä löytyy, niitä sanoja, jotka voisivat puhutella, muuttaa, siunata, tehdä uskon vallankumousta, aloittaa herätys, saada seurakunta janoamaan ja palamaan Hengen tulta. Väkevää rukousta. Mahtavaa ylistystä. Parannussaarnaa. Lohdutusta. Kaikkea hyvän Jumalan sydämeltä lähtenyttä. Runon ja musiikin muodossa.

Virret ja luettu Jumalan sana eivät ole sanahelinää, mutta jokin kumma juttu tukkii mielemme, niin että sanat kyllä heläjävät kauniisti korvissa, mutta kellot eivät enää soi sydämissä. Matka korvista sydämeen on niin pitkä, että sanat eksyvät matkalla.

Auttaisikohan se, että alamme rukoilla itsellemme ja toisillemme hengellistä kuuloa takaisin! Ja myös sitä, että ihmiset Sanan kuuloon tullessaan eivät pukeutuisi uskonnollisiin suojavarusteisiin, vaan tulisivat sydämet apposen auki vastaanottamaan, mitä Herralla on sanottavana.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

4 thoughts on “Kuin vesi hanhen selkää

  1. Minä ajattelin samansuuntaisia ajatuksia tänään, kun luin Johanneksen kolmanneksi viimeistä kirjettä. On helppo lukea ja jotain muka ymmärtääkin, mutta mieleen tarttuu kovin vähän.

    Uskon, että osasyyllinen on tämä meille tärkeä kiirekulttuuri. Virttä tai Raamatun sanaa tai lähimmäisen repliikkejä ei oikein ehditä kuunnella loppuun asti. Aivan loppuun asti kuunteleminen tarkoittaa ymmärtämistä.

    Ja jos ei ymmärrä, tulee hieno tilanne hidastaa entisestään ja pysähtyä kysymään tekstiltä tai lähimmäiseltä: ”Mitä oikein tarkoitit.”

    Synnintunnustus: Olen itse todella huono tässä asiassa.

    Tykkää

  2. Minä olen iloinnut kaiksita virsistä, jotka olen tenavana oppinut ulkoa,sillä nyt aikuisen uskonelämän aikan on käynyt usean virren kohdalla niin,että olen kertakaikkisesti tajunnut, mikä viisaus voi olla muutamaan säkeeseen kiteytettynä. Joissakin koko evankeiliumi säkeistössä.
    Tällainen on vaikka: Maa on niin kaunis, kirkas Luojan Taivas, ihana on sielujen toiviotie, maailman kautta, kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s