Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Virtahepo kirkossa

4 kommenttia

Ensinnäkin virtahevon paikka on virrassa, ei kirkkosaleissa. Oikeassa paikassa se toimii oikein ja sopii maisemaan upeana Jumalan luomuksena. Mutta kirkossa! Mitä se siellä tekee? Tukehtuu vedenpuutteeseen ja on lopulta häiriöksi.

Joskus kuitenkin tuntuu, että niin monessa kirkossa, nimeämättä nyt mitään suuntaa, tallustelee virtahepoja pitkin ja poikin ja ne hallitsevat paikan ja ajan. Niiden ohi ei pääse, niiltä ei pääse piiloon, ne vaikuttavat koko tilan ilmapiiriin.

Tämä ajatus tuli mieleen, kun luin Luukkaan 6. luvusta, miten lainopettajat ja fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus sapattina vai ei. Ja tietysti Jeesus paransi. Se oli Hänelle universumin luonnollisin asia. Ihmiset tulivatkin Hänen tykönsä sekä kuulemaan opetusta että hakemaan parannusta taudeistaan. He saivat, mitä odottivat. Jeesuksesta lähti voima, joka paransi kaikki. (Luuk.6: 19)

Kun aikamme ihminen menee kirkkoon, minkä suunnan kirkkoon tahansa, onko hänellä tämä oletus jo mielessään, siis odotus saada kuulla ilosanomaa ja vastaanottaa parantumisia. Vai? Vai, törmääkö hän kirkkosaleissa virtahepoihin, jotka ovat kyllä suuria ja komeita puheineen ja menoineen, joiden ympärillä on meteliä ja huisketta, mutta joilla ei olekaan hengellistä voimaa ja valtuutusta jakaa koko ihmistä hoitavaa evankeliumia.

Eri kirkoissa on erilaisia virtahepoja: se voi olla yksipuolisesti korostunut oppi, muodollinen uskonnollisuus, tiukka käsikirja, traditiot, siis sapattisäännökset tai joku ihminen/ ihmisryhmä, joiden pillin mukaan tanssitaan.
Nämä virtahevot peittävät Kristuksen, sen vapauden ja rakkauden, lämmön ja tuoksun, joka Hänestä uhkuu ja hehkuu.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

4 thoughts on “Virtahepo kirkossa

  1. Koettu on… Vietimme kerran musiikkiryhmän kanssa ehtoollista ylistys-illan päätteeksi erään kirkon ruokailutilassa. (Olin maksanut omasta pussistani vuokran, että saimme kokoontua tuossa kirkossa.) Paikalla ei ollut kuitenkaan pappia. Jäimme kiinni, emmekä enää olleet tervetulleita siihen kirkkoon.

    Tykkää

  2. Mua ripitettiin gospeltanssin tuomisesta messun yhteyteen – kaikki eivät kuulemma pidä siitä. Sanoin, että ei kaikki pidä siitäkään, että se hoidetaan steriilisti ketään ärsyttämättä. Mottoni on: Jos messussa ei ole mitään, mistä sen muistaa, se on uskonnollinen toimitus, mikä tuli suoritettua ja sen jälkeen toimittaja on voinut huokaista, että menipähän putkeen!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s