Sydämeni silmin katson pientä poikaa, joka suurin saappain marssii lätäköstä lätäkköön.
Iloitsee ja nauraa rapaisissa vaatteissaan.
Minulla on ikävä minulla on tuota veijaria, joka huolettomana kuin lokki liiteli lapsuutensa halki.
Iltaisin hän liitti kätensä rukoukseen pyytäen siunausta vanhemmilleen ja sisaruksilleen.
Miten hän unelmissaan kohosi Ritariksi, joka valkoisen lipun kanssa käveli TV:n sotilaiden väliin ja huusi,
– Älkää Sotiko, se on tyhmää!
Voi miten kaipaan lapsuuteni sankari tarinaa, sitä kun yritin astua saappaillani isäni jälkiin ja ajaa partaa.
Olla samanlainen ja kohdata maailma ylpeänä ja rohkeana.
Kunpa voisin taas käpertyä äidin lämpöiseen syliin ja katsoa kuinka pilvet ylittävät taivaan.
Hetken aikaa epäröin, sitten en enää välitä.
Kävelykenkäni iskevät keväisen rapakon pintaan.
Olen tässä ja nyt!
Blogitaivas 
12/04/2013 12:51
Onnellinen hän jolla on ollut suloinen, hyvä ja turvallinen lapsuus jota muistella vielä vanhempanakin 🙂 se kantaa ja kannattelee. Opettaa kiittämään lapsuuskodin henkeä ja vanhempia jotka ovat opastaneet lapsiaan rukouksin. Lahja jota on hyvä jatkaa omillekin lapsilleen, sitä on siunaus menneiden sukupolvien, ja vielä elävienkin, esirukouksista.
Lämmin teksti, tuli hyvä mieli.
TykkääTykkää
12/04/2013 15:39
Hyvän mielen teksti. Kiitos tästä,koko matkalla on suunta ja tarkoitus. Istuin tänään hetken ulkosalla vilttiin kääriytyneenä kevättä odottamassa ja lueskelin Ruutin kirjan tekstejä. Johdatuksen ja luottavaisuuden oppitunti koko kirja.
TykkääTykkää