Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pyhä pönötys

3 kommenttia

Oli niin juhlallista kirkossa tänään. Kulkueet ja kaikki. Ja sellainen pyhä hiljaisuus ja arvokkuus vallitsi koko ajan. Kaikki meni kohdalleen, onneksi oli käsiohjelma, jonka mukaan tiesi nousta ja istua. Tekstin lukijat ja kuorolaiset olivat ihan frakeissa ja iltapuvuissa; oli muuten komeaääninen pappi saarnaamassa…

– mitä se sanoi?
– en nyt ihan muista, mutta ääni oli komea!

– olivatko lapsetkin arvokkaan hiljaa?
– ei siellä näkynyt lapsia, nehän oli koko ajan omassa pyhäkoulussaan, mikä onkin hyvä ratkaisu, ei niitä pidä tuoda aikuisten messuihin…niin ja kyllä ne meidän uudet, hopeiset ehtoollisvälineet on sitten upeat, maksoihan ne aika paljon, mutta hyvästä pitää maksaa…

– se on kyllä hienoa, että ehtoollispöydässä saa polvistua kaikki samaan pöytään saamaan siu…
– no, minua kyllä hiukan häiritsi se, että viereeni polvistui sellainen hiukan alkoholille tuoksahtava mies, yritin vaivihkaa siirtyä syrjempään ja kääntää nenääni toiseen suuntaan, onneksi siinä ei tarvitse kauaa olla polvillaan, ei hamekaan ehdi mennä ryppyyn

– entä oliko messussa rukouspalvelua?
– tietysti, mistähän he olivatkaan löytäneet sellaiset kauniit ihmiset lukemaan ne rukoukset, olikohan ne jotain kuuluisuuksia, vähän niin arveltiin kirkkokahveilla, kun satuttiin istumaan tuttujen kanssa samassa pöydässä…onneksi ei jouduttu istumaan tuiki tuntemattomien viereen, mitä niiden kanssa olisi voinut puhua

– tarkoitan siis, että saiko mennä alttarille rukoilemaan, tuliko profetioita, puhuiko kukaan kielillä ja antoiko kukaan selitystä
– nyt en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat, mehän olimme kirkossa, ei missään kansankokouksessa…kirkossa pitää olla arvokkuutta ja juhlallisuutta, on se sellainen pyhä paikka…ja kyllä sitä kerran pari vuodessa kannattaa käydäkin hiljentymässä…minulla onkin oikein erilliset kirkkovaatteet sitä varten, täytyy vain katsoa kirkollisista ilmoituksista, milloin kannattaa mennä kirkkoon, ettei joudu mihinkään omalaatuiseen ja villiin menoon mukaan.

Jeesus, Jumalan Pyhä kosketti spitalista ja tämä tuli terveeksi. Jeesus, Jumalan Pyhä polvistui ja pesi ystäviensä jalat. Jeesus, Jumalan Pyhä roikkui alasti ja verisenä ristillä ja maksoi meidän syntimme ja kantoi meidän kipumme. Jumalan pyhyys tulee iholle ja hoitaa koko ihmisen. Siitä on pönötys kaukana, mutta rakkaus lähellä.

Kyllä ihminen saa olla frakeissaan ja iltapuvuissaan, kyllä kulkueet ovat paikallaan ja pappikin saa olla komeääninen, kunhan Jeesus saa olla keskiössä siunaamassa jokaista ihmistä.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

3 thoughts on “Pyhä pönötys

  1. Heikki, en nyt kommentoi tätä kirjoitustasi muutoin kuin että lopusta olen samaa mieltä, tietysti ja ennen kaikkea.!!! 🙂

    Haluan vain kertoa että minusta tämän taivaan uusi kuva on ihana, se lienee Ilkan tekosia. Siinä on valoisuutta, uskoa ja toivoa! Siinä on avaruutta joka antaa tilaa hengittää! Se vie talven ja takatalven mennessään ja pistää sielun kirmaamaan!

    Kiitos siis ilmavasta kuvasta ja avatusta ovesta!
    Hyvää symboliikkaa, riemullista.

    Tykkää

  2. Kiitos! Nyt onkin jo toivoa kun lumet alkavat sulaa ja kylmyys hellittää!
    Totisesti, olkoon Herra kanssamme! Meidän kaikkien.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s