Olemmeko hiljaa, kun Raamatusta nousevia arvoja vastaan julkisesti hyökätään ja kun noita arvoja puolustavia vaikutusvaltaiselta taholta nolataan? Pysymmekö maan hiljaisina, kun Jumalamme mielipiteet poljetaan ihmiskeskeisen humanismin jalkoihin? 

Aika on olla hiljaa ja aika on huutaa. Kun Jumalaa ja Hänen Sanaansa häväistään, on tehtäväni astua esiin. Profetian henki myös kehottaa, lisäksi rakentaa ja lohduttaa. Kehottamisen aika on nyt käsillä: kehotus parannukseen, muutokseen, uskoon, paluuseen Jumalan tykö ja Hänen Sanansa totuuteen.

Suomen kirkko ja kirkot tarvitsevat profeettoja, jotka eivät pelkää astua esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, ehkä tavallakin, kuitenkin sydämissä Jumalan rakkaus ja armo. Ilman rakkautta olemme heliseviä kulkusia, rakkaudessa olemme totuuden pasuunoita, joiden ääni kuuluttaa elämää.

Maan hiljaiset, on aika olla rukouskammiossa Herran edessä ja on aika nousta Hänen voimassaan esiin julistamaan Jumalan Sanaa totuudessa ja rakkaudessa, puolustamaan niitä, jotka tätä sanaa jo julistavat ja toimimaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ihmeet ja merkit vieläkin seuraavat niitä, jotka uskovat ja Jeesuksen nimessä tekevät Hänen tekojaan.

Maan hiljaiset. Älkää olko niin hiljaa, että Jumalan ääni ei enää kuulu maan päällä. Älkää myös soittako torvia, niin että ihmisten korvat halkeavat ja kuulo menee. Soittakaa pasuunaa, jossa on profetian henki: rakentamisen, kehottamisen ja lohduttamisen ääni. On syytä kuunnella herkästi, millaista ääntä pasuunan on milloinkin soitettava. Pyhä Henki tietää, Hän varustaa hiljaiset voimalla ja rohkeudella. Nyt on aika viritellä pasuunat soittokuntoon.