Tulin juuri kympin juoksulenkiltä. Rakastan helteellä juoksua. Olen kuin sudenkorennot kesällä. Tykkään pörräillä auringossa ja säntäillä ympäriinsä. Juostessa on aikaa jutella Jeesuksen kanssa ja antaa ajatuksen soljua Pyhän Hengen virran mukana.

Helteellä korennot pörräävät kuuman tien päällä törmäillen autoihin.  Juostessani poikki kuuman peltoaukion huomasin tien pinnassa pörisevän ison sudenkorennon. Se oli törmännyt ilmeisesti autoon ja sen takasiivet eivät toimineet ja se yritti päästä lentoon. Juoksin ohi mutta päähäni iski mieletön ajatus.  Palasin takaisin ja katsoin maahan tuuperunutta korentoa. Laitoin käteni sen ylle ja rukoilin Pyhää Henkeä,  että tuo pieni luojan luoma olento paranisi sellaiseksi kuin se on tarkoitettu. En oikein tiedä mitä odotin. Uskoni oli kaikkea muuta kuin vahva, mutta jotenkin koin olevani kuulianen.  Oloni oli aika pöljä.  Otus pörisi selälällään hetken ja sitten hiljeni.  Oloni typertynyt, mutta vielä kerran rukoilin parantumista tuolle upealle pikku olennolle.  Hiki valui silmiini ja kuuma tienpinta ei juuri oloa helpottanut.  Lopulta tunsin itseni idiootiksi ja ajattelin että jatkaa matkaani.  Yht´äkkiä otus alkoi liikutella siipiään, ensi etusiipiään ja sitten molemmat siipipari alkoivat liikkua ja suoristua. Sudenkorento nousi siivilleen ja lähti määrätietoisesti lentämään eteenpäin. Hömistyneenä jäin tuijottamaan sen jälkeen.  Riemu nousi sisältäni pintaan ja en kyennyt pidättelemään sisältäni kuplivaa naurua. Onneksi olin yksin sillä en usko että kovinkaan  moni olisi ymmärtänyt miten korennon toipuminen vosi olla niin riemukas asia.

En kauheasti miettinyt jatkaessani lenkkiäni paraniko korento kuuliaisuuteni takia vai itsestään. Auton keulaan osuminen on yleensä aika tappava asia hyönteiselle. Itse tunsin tilanteessa vain epävarmuutta ja noloutta. Pyhyys ja voiman tunne loisti poissa olollaan. Ja miten muuten se voisi ollakkaan, sillä ei meistä ole käsittelemään voimaa, joka on Jumalasta lähtöisin. Pyhä Henki itse tietää mitä tekee.

Pyhän Henki voi lyödä meiltä jalat alta. Voimme kokea sen voiman hyvin eri tavalla mutta sen ilmenemismuodot eivät ole kovin tärkeitä ainakaan pyytäjän kannalta. Vain tulokset ovat tärkeitä!

Mitä siis opin. Pyhä Henki voi tuntua tai olla tuntumatta. Kyse on kuuliaisuudesta ja luottamuksesta. Tärkeintä on että itse tahdon katsella mailmaa pukeutuen Kristukseen, Jumalan antamaan sota-asuun ja toimia sen mukaan. Oma sieluni on aina heikko mutta Pyhässä Hengessä olen vahva. Siksi pöljä ajatus lenkilläkin muuttui minusta huolimatta todeksi.