Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Imatran koski vaati jälleen uhrinsa.

7 kommenttia

Ja media on riemuissaan. Kansa hämillään. Papeilla liperit heiluu. Isännän ääni on kaikunut. Ja toisen isännän ääni on vastannut. Tämä saarnatilanne muistetaan ja sitä jauhetaan tulevat päivät mediassa ja meedioissa.

Imatran koski vaati jälleen uhrinsa. Niitä taitaa ollakin monta samassa kuohussa.

Saanaaja otti esille asioita, joita Laestadiuksen aikana kuultiin kaikkialla Lapissa Ruotsia myöten. Lars Leevin kielenkäyttö oli rajua, kansaa lakosi parannukseen ja uskoon. Isän ääni oli isännän ääni ja sitä kuultiin. Vain nurkan takana kuiskailtiin, hiljaa viinahöyryissä.

Elämme toisenlaista aikaa. Kirkkosaarnan ääni ei enää ole isännän ääni. Medialla on herkät korvat kaikkialla ja se kuulee äänenpainotkin. Sanoihin reagoidaan nyt toisin kuin 100 vuotta sitten.

Mikä meni Imatralla pieleen, vai menikö mikään? Saarna saarnattiin loppuun, tuomiot jaettiin ja varmaan  myös ehtoollinen. Nyt puidaan akanoita monessa riihessä, niin että hiki virtaa. Toivoittavasti ei veri, symbolisesti.

Saarnaaja sanoi puhuvansa Jumalan totuutta. Liturgin mielestä mentiin yli tai ali, mutta liian pitkälle silti ja hän yritti keskeyttää saarnan. Uskontunnustukseen silti päästiin.

Ja tässä kysymykseni, jonka ystäväni Tapio Laakso esitti: entä anteeksiantamus?!

Kun puhutaan kovia sanoja, eri saarnajilla on erilaisia kovuuksia, puhutaanko isännän vai isän äänellä. Eli onko mukana mahdollisuus armoon ja onko äänensävyssä sekä asenteissa armollisuutta. Vaikeistakin asioista pitää voida puhua niin että ei loukata persoonakohtaisesti ketään. Mieleistään totuutta voi julistaa äänellä, josta kuultaa läpi aito huoli ja rakkaus.

Kun joudutaan puuttumaan asioiden kulkuun, voiko siinä olla mukana anteeksiantamusta?

Imatran jupakan kohdalla  jäämme Tapion kanssa kysymään, löytyykö vielä armoa ja anteeksipyyntöä ja – antoa. Taivaan Isä on täynnä totuutta ja myös armoa. Miten se pääsisi näkyviin vaikeissa tilanteissa? Rukoillaan Imatran koskien rauhoittumista. Rukoilisin myös sitä, että Sanan totuutta saarnattaisiin armossa ja rakkaudessa. Että Isän ääni kuuluisi. Että hyvyys vetäisi muutokseen. Että ymmärtäisimme toisiamme, vaikka se onkin vaikeaa. Että lopulta löytyisi tilaa anteeksiantamukselle ja uudelle mahdollisuudelle.

 

 

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

7 thoughts on “Imatran koski vaati jälleen uhrinsa.

  1. Olisi herkkua meille ihmisille arvioida toisen taustoja ja elämäntilanteita, mutta jätetään tuomiot tässäkin Jumalalle… Jotenkin tuntui, että mukana oli annos oman surun ja kriisin esiintuloa. Se vain purskahti nyt näin.. Ei mitenkään ainutlaatuista, omalla kohdallanikin pyrin punnitsemaan ja miettimään, mikä omien haavojen näyttäminen on rakentavaa ja siunaukseksi, mikä taas turhaa narsismia ja totuuden torveksi naamioituvaa huomiohakuisuutta…
    Jätetään tämäkin henkilö Herramme haltuun. Tulkoon todellista evankeliumia ja sanomaa elävästä Jumalasta kaikkien suomalaisten korviin!

    Tykkää

    • Tekisi mieli kirjoittaa lähes koko Heikin teksti uudelleen, on se niin hyvä ja armollinen. Varsinkin tuo viimeisin kappale ”ottaa ihan sydämestä”. Itse en ole saarnaa kuunnellut enkä lukenut, olen väsynyt näihin kaikenmaailman kuohuntoihin!

      ”Että hyvyys vetäisi muutokseen. Että ymmärtäisimme toisiamme…Että lopulta löytyisi tilaa anteeksiantamukselle ja uudelle mahdollisuudelle”! Eikö tässä kuulu Isän ääni ja Hänen Poikansa ja Pyhän Hengen!!! Heikin välittämänä!

      Kuohuista henkilökohtaisesti juuri nyt. Seurakuntani tekee kirkkovenesouturetken tulevana yönä Viron Koseen ja ainoa lapseni on siinä soutamassa mukana. Virpille viestittäessäni, koska tiedän hänet rukoilevaksi ystäväksi, hän sanoi ihanasti että ”tuli ihan apostolinen olo”! Itselleni tuli Iisakin isän kaltainen olo 🙂 . Matka ei tule olemaan ilman vaaroja, mutta kuten lasten laulussa ”Tuolla keinuu pieni pursi” uskomme että Jeesus tyynnyttää tuulet ja myrskyt.

      Laitoin tämän tähän koska toivoisin niiltä, jotka tämän lukevat, rukouksia matkan onnistumiseksi. Lähtö Porkkalasta klo 17 ja piispa Luoma matkaan lähettämässä.

      Kiitos Heikki tekstistäsi ja siitä että käytin blogiasi omallekin asialleni! Armollisen Isän huomaan ja suojaan!

      Tykkää

  2. Kiitos, Tuulikki sanoistasi! 🙂 Kaikenlaista on tosiaan tähän mennessä jo eletty ja nähty.. :9
    Siunausta matkallenne!

    Tykkää

  3. Kiitos Heikki kirjoituksestasi! Anteeksi voi kyllä antaa ja saada, mutta vain harva unohtaa, paitsi Jumala.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s