Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pieni voideltu, minä kristus vai Kristus minussa

10 kommenttia

20130316_084828Pieni poika asteli Isänsä rinnalla pellon reunaa rohkeasti. Poika yritti tavoitella pienillä jaloilaan isän askelten mittaa. Vaikka miten hän pinnisti ja loikki jäi hänen askeleensa joka kerta isän askeleita lyhyemmäksi. Aina silloin tällöin poika tupsahti nenälleen mättäikköön josta isä nosti tarpeen tullen ylös. Ojien kohdalla poika ihmetellen katsoi sitä voimaa, jolla isä hyppäsi yli seuraavalle palstalle. Jokaisen ojan kohdalla  isä  kannusti poikaa hyppäämään perässään. Kun poika oli ollut aivan pieni, Isä toimi ikäänkuin linkona ojanpientareella ja avitti pojan käsistä yli ojien. Jo silloin poika alkoi uskoa että ojan yli voi lentää. Kokemukset syöpyivät vähitellen hänen mieleensä. Nyt, vähän isompana hän lähti rohkeasti  ylittämään ojaa aina, kun Isä oli ojan reunalla turvaamassa yli pääsyä. Viisaasti pienempien ojien kohdalla isä asettui hieman kauemmas ojan reunasta ja riemu oli suunnaton kun pojan rohkea loikka vei hänet ensimmäisiä kertoja ojan yli päättyen isän syliin, joka nauraen ja kannustaen odotti pientä hyppääjää.

Muistan selvästi nuo kävelyreissut isäni kanssa pelloilla, milloin ojanpientareiden kevätkulotuksessa, milloin peltojen ojarumpujen avaus ja puhdistus töissä.

Sanotaan, että Isäsuhteemme heijastelee sitä millainen on Jumala suhteemme. Voisin kuvitella miten vaikeaa ihmisen, etenkin miehen käsitellä uskoa suhteena Jumalaan,  jos hänen suhteensa isäänsä on ollut rikkinäinen. Sen tiedän että Pyhän Hengen kautta Jumala korjaa ja kirkastaa ihmisen suhdetta itseensä.

Olen pienen hämmennyksen vallassa seurannut keskustelua evankelistoista ja harhaopeista. eksyttäjistä ja eksyneistä. Kun kuljin Isäni perässä jäljitellen ja matkien häntä tiesin olevani oikealla tiellä ja oikeassa suunnassa. Mutta mistä nyt käynissä olevassa keskustelussa on kyse. Koska en ole koskaan näiden Jenkkiveljien opetusta kuunnellut enkä edes kirjoja lukenut jää pohdintani omien, hajanaisten artikkelien ja Raamatun varaan joka ei liene huono ”vara”

Jumalan Valtakunta on tullut lähelle.

Ensimäiset ajatukseni nousevat Matteuksen evankeliumista. Kaikki alkaa Jeesuksen asettuessa Kapernaumiin,  sielä hän ensitöikseen julistaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Tämän jälkeen hän tavan takaa muistuttaa ihmisiä siitä miten heidän tulee etsiä Jumalan valtakuntaa.  Matteuksen evakeliumin 11. luvussa Jeesus soimaa kaupunkeja, jotka eivät ottaneet parannusta vastaan vaikka Jeesus opetti ja teki tunnustekoja noissa kaupungeissa. Jeesukselle itselleen oli selvää että edes Jumalan pojan tunnusteot eivät saa kaikkia tulemaan Jumalan kasvojen eteen. Kuitenkin luvun lopussa ovat ne lohdulliset sanat siitä miten Hänessä meillä on lepo  ja miten ottaessamme hänen ikeensä kannettavaksi osoittautuu tuo taakka kevyeksi kantaa.

Tässä kohtaa mietin sitä miten moni sortuu pian uskoontulon jälkeen tuolta tieltä. Voimme hakea asiaan yhden ulottuvuuden siitä mitä Jeesus opettaa saastaisen hengen paluusta (Matt 12:43-45).  Jos Ihminen jää ilman Pyhää henkeä tai ei jää Jumalan läsnäoloon,ei uskoon tulo pitkään pidä häntä erossa maailman hengistä vaan meno on pian pahempaa ja kurjuus syvempää. Eli olipa uskoontulevien määrä  millainen hyvänsä on seurakunta ja Pyhän Hengen täyteydessä ja johdatuksessa eläminen kallisarvoisen tärkeää. Ilman Seurakuntaa ja sen hoitavaa yhteyttä vain harva pysyy Sanalle uskollisena. Ja usein yksin uskoaan hoitava uskovan liekki kituu ja savuttaa hyvin kitkerää silmiä ja henkeä ahdistavaa savua jonka läheisyydestä  moni tahtoo aika nopeasti pois.

Jeesuksen opetus vei opetuslapsia vähitellen yhä syvempään Jumalanvaltakunnan tuntemiseen mutta jos tarkastelemme noiden miesten kommentteja ennen Helluntaita voimme vain todeta että suurimmat harhaoppiset olivat aivan siinä Jeesuksen rinnalla. Kun samarialaiset eivät halunneet hekään ottaa Jeesusta vastaan, opetuslapset hermostuivat siitä, ja halusivat rukoilla tulta ja tulikiveä alas niskoittelevien päälle. Ei ollut Jeesuksella helppoa silloin, eikä taida olla nytkään 🙂

Mielenkiintoinen on myös seuraava episodi Markuksen evankeliumin 9. luvusta. Se osoittaa miten Jeesus itse suhtautuu meidän ihmisten taipumukseen villiintyä hengellisten ilmiöiden kanssa. Vaikuttaa siltä että Jeesus kaikessa toiminnassaan on hyvin käytännöllinen.  Miten usein me oman viitekehyksemme kautta erottelemme ja tuomistemme ihmisiä ja jätämme kokonaisuuden huomiotta. Jeeukselle oli täysin selvää, että me ihmisinä toimimme kuin pienet lapset, yli-innokkaasti ja suinpäin. Tämän takia kaikki Raamatun opetukset tähtäävät siihen että toimimme yhdessä ja olemme toisistamme riippuvaisia.

Vieras henkienmanaaja

38 Johannes sanoi hänelle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”

39 Mutta Jeesus vastasi:

”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. 40 Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. 41 Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.

Kun sitten koittaa Helluntai ja tapahtuu Pyhän Hengen vuodattaminen, muuttuu opetuslasten asenne ja toiminta. He ymmärtävät lopullisesti mikä on Kristuksen salaisuus, josta Paavalikin myöhemmin puhuu opetuksessaan. He ovat oppineet näkemään asioita Kristuksen silmin. Ajatus , mitä tarkoittaa ”Kristus minussa”, oli heille kristallin kirkas. Kun opetuslapset Helluntain jälkeen menivät temppeliin näkivät he todennäköisesti samat köyhä, rammat, orvot ja sokeat kerjäämässä temppelin edustalla. On luultavaa että jo Jeesus oli nähnyt nuo samat Ihmiset mutta hän on ohittanut heidät syystä tai toisesta. Tässä kohtaa on korostettava, että Jeesus sanoi tekevänsä vain sen mitä Isä hänelle näytti. Eli oli Jumalasta kaikki se parantaminen mitä Jeesus teki ja näin oli silloin myös Pietarin ja kumppaneiden laita. Jeesus toimi kuin ihminen vaikka oli Puhdas ja synnitön.

Helluntain jälkeen saapuessaan temppeliin, Pietari näki ramman miehen eri silmin kuin aikaisemmin. Meidän on oletettava, että Pyhä Henki kertoi hänelle mitä Jumala tahtoi hänen tekevän. Pietari uskoi nyt täysin Jeesuksen opetuksen siitä että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle ihmisiä ja tätä maailmaa ja että tämä tapahtui  myös heidän sekä tulevien opetuslasten kautta. Hän Luotti Jeesuksen opetukseen siitä että He tulevat tekemään samoja tekoja kuin hän ja vielä suurempia. Hän oli nähnyt miten Jeesus eri tilanteissa löysi juuri oikean tavan toimia. Siksi Pietari astuu rohkeasti ja luotavaisesti eteenpäin. Hän hyppää omalta mukavuusalueeltaan pois, koska tietää, että Isä toimii hänen kauttaan ja näin tapahtuu Ihme, tunnusteko. Pietari oli jo saanut maistaa ensimmäisen kerran tätä astuessaan ulos veneestä Genesaretin järvellä. Silloin Jeesus vielä otti kiinni mutta nyt hän toimi yksin ja täysin valtuuksin.

Myös Vanhasta Testamentista löytyy  tähän kohtaa Sana. Kun kansa oli vihdoin tilanteessa, jossa oltiin ylittämässä Jordan virtaa neljänkymmenen erämaa vuoden jälkeen.  Jumala päättää toimia kansan suhteen samoin kuin Isä joka yllytti poikaa hyppäämään ojan yli. Vielä Egyptistä lähtiessä Jumala toimi Israelin kansan kanssa, kuin pienen lapsen kanssa ja toimi taluttajana Mooseksen pitäessä kädestä avaten väylän meren poikki. Mutta nyt Jordanilla komento olikin toinen. Pappien oli astuttava ensin liitonarkin kanssa, sulamisvesistä  tulvivaan ja kuohuvaan veteen ja vasta sitten vedet sesahtuivat yläjuoksulla. Joosua toimii kuuliaisesti ja empimättä. Varhain aamulla kansa on valmiina ja Papit astuvat veteen ja ihme tapahtuu. Voitte kuvitella sitä epäuskon määrä jonka vallassa nuo arkin kahvoissa olleet miehet  ja Papit olivat jotka astuivat heidän edessään. Kyse oli kuuliaisuudesta.

Apostolien teot kertovat ensimmäisen seurakunnan toiminnasta. Jerusalemin kristityt osallistuivat yhä ympäröivän yhteisön elämään ja kokoontuivat myös temppelissä mutta vainot pakottivat heidät nopeasti piiloon ja kokoontumaan kodeissa. Ihmeet ja tunnusmerkit kuuluivat heidän jokapäiväiseen elämään sillä he elivät Kristuksen opetuksen mukaisesti.

Merkittävin käänne Helluntain jälkeen oli Korneliuksen talossa tapahtunut Pyhän hengen vuodattaminen. Jumalan voima virtasi nyt niin pakanoiden kuin Juutalaisten ylle. Opetuslapseus alkoi levitä apostolien mukana Kreikankieliseen maailmaan. Antiokiassa jossa Paavali ja Barnabas tekivät töitä vuoden Otettiin ensimmäisen kerran käyttöön nimitys Kristityt. Sanan juuri tulee Kreikan kielisestä sanasta Χριστός eli Kristus.. Kristitty voisi olla käännettynä suomeksi Pieni voideltu. Raamattu sanoo suoraan että opetuslapsista alettiin käyttää tätä sanaa. Siitä voidaan kääntäen myös sanoa että jokainen Kristitty, pienivoideltu on yhtäkuin opetuslapsi.

Opetuslapseuttamiseen kuuluu opetus Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen toimintaa ei voida kahlita ihmisen mittapuun mukaan. Ainoaksi tavaksi mitata ja punnita asioita jää Raamattu.  Jeesus itse toimi monasti hyvinkin yllättävillä tavoilla. Jokainen ihminen kohtasi hieman eritavalla toimivan Vapahtajan. Mutta aina kohtaaminen tapahtui rakkauden hengessä. Tosin jyrkännteeltä syösty sikalauma ja sen omistajat saattoivat olla asioista eri mieltä.

Meitä kutsutaan opetuslapseuteen ja toimimaan niin että Jumalan valtakunta tulisi näkyviin meidän kauttamme.  Se on Jeesuksen selkeä käsky. On oltava kuuliaisia ja toimittava silläkin uhalla, että epäonnistumme kuin, että jäämme paikallemme. Joskus joudumme toimimaan jopa järjen vastaisesti noudattaessamme Pyhän Hengen ohjeita ja joudummekin monesti arvioimaan jälkikäteen onnistuimmeko kirkastamaan Kristusta. Tässä seurakunnan tulisi olla  läsnä ja apuna. Mutta niin kuin Jeesuksen toiminta oli rakkauden täyttämää, niin tulee olla myös meidän toimintamme, sillä silloin näkyy toimissamme Jumalan Henki. Tuhon ja vihan henki on aina sortamassa ja syrjimässä sekä painamassa alas toista ihmistä.

Moni puhuja puhuu oman oivalluksensa ja kutsunsa kautta ja niin kauan kun hänen sanansa johdattavat Kristuksen armon luo, silloin voimme olla melko turvallisella mielellä. Mutta heti kun opetus nostaa ihmisen armon tarpeen yläpuolelle ja ihmeet tulevat tärkeämmiksi eivätkä kirkasta enää Vapahtajaa silloin voi olla varma että Valehtelija on  asialla!

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

10 thoughts on “Pieni voideltu, minä kristus vai Kristus minussa

  1. Mielestäni oudon epäselvä kirjoitus tuossa ylhäällä. Kirjoittajan sanoissa kaikuu Benny Hinnin huudahdus: ”olen pikku-messias maan päällä !!”

    Uuskarismaattisuuden ongelma, on mielestäni siinä, että on tehty vääränlainen ”kristus-tietoisuuden” tavoitteleminen Pyhän Hengen toiminnan päätekijäksi, jossa ihminen kokemuksellisesti hakee ”voitelua/kirkkautta” omaan elämäänsä. Oppi ei enää ole pääasia, vaan kokemus sekä fyysinen manifestaatio. Silti – vaikka he tahtovat esittää, että oppi ei ole tärkeää, on heillä oppi jota he ajavat seurakunnan sisään, kokemuksellisuuden kautta. David Herzog puhuu maallisen ruumiimme astumisesta – jo tässä ajassa – ”kirkkauteen” ja näin saavuttavan yliluonnollisen osan itseensä. Hän myös puhuu ”ajatuksenvoimasta”, joka on opetusta ”kirkkaudessa” vaeltamiseksi. Tämä on tuttua – joskin uudelle tasolle vietyä – uskovan auktoriteetin toteuttamista maan päällä. Herzog siis tahtoo sanoa, että jotta me pääsemme tuomaan ”taivaan-maan-päälle”, tulee meidän kokonaisvaltaisesti oppia olemaan ”kirkkaudessa”, ts. elämään yliluonnollisessa voimassa, jossa käytämme hengellistä auktoriteettia, maan alistamiseksi Jumalan valtakunnan alle.

    Herzogin menetelmät – esim. ajatuksenvoimasta, ajatuksen keskittämisestä [kirjassaan ”Glory Invasion”] – perustuu täysin New Age-mukaiseen, ja jopa teosofisen okkultiikan sekä ns. ”law of attraction”-mielenvoiman oppeihin. Ajatuksenvoiman perusoppi on siinä, että ihminen luo todellisuutta, positiivisilla ja oikeilla ajatuksilla. Herzog myös väittää, että ajatukset ovat konkreettisessa suhteessa materiaan. Rakkaudesta puhuminen väreilee positiivisesti myös materiassa, kun taas pahanpuhuminen väreilee negatiivisesti. Joel Osteen korostaa samaa, itsetietoisuutemme voimaa luodaa ja omistaa Jumalan kirkkaus elämäämme. Tämä on mielestäni puhtaasti okkultistista itsetietoisuuden ja minuuden kautta ”jumalallisoitumiseen” pyrkimistä.

    Jumala kielsi Israelia soveltamasta kanaanilaisten noituutta elämäänsä – eikö tämä sama käsky koske mös uuden liiton seurakuntaa ? Miksi nyt tuodaan okkultismista sekä mystiikasta johdettuja metodeja seurakunnan keskelle, ja samalla annetaan ymmärtää, että Jumala toimii niidenkin metodien keskellä ?

    Tässä blogissa on kovasti kehuttu David Herzogin opetusta raamatullisena. Sanon suoraan, joko nämä ihmiset ovat tahallaan ”sokeita” tai sitten he eivät tiedä mitään Herzogin opetuksista.

    Kuka teki ihmisestä jumalan ? >> http://elaman-tie.blogspot.fi/2013/08/uuskarismaattinen-kristus-tietoisuus.html

    Tykkää

  2. Benny Hinn on minulle täysin tuntematon suuruus ja David Herzog tuttu vain nimenä joten tässä blogissa ei ole puhuttu hänen opetuksesta sanaakaan . Joten en voi oikeastaan kuin ihmetellä mistä sinä puhut. Onko näin että sinun käsityksesi mukaan meidän istuttava tumput suorina Lähetyskäskyn edessä? Onko helluntain Pyhän Hengen vuodattaminen on vain apostolinen tempaus Jumalalta. Onko Jumala vain rakennema joka sopii tiettyyn kirkolliseen tai hengelliseen teoreemaan. Minä en ole perehtynyt jenkkien tai mikään muun porukan kehitelmiin vaan luotan Raamatun lupauksiin. Tuo Kirkkaus juttu meni ihan yli hilseen joten en osaa ottaa siihen mitään kantaa, kai se on jollekkin ongelma. Anteeksi että en ymmärtänyt purkauksestasi juuri yhtään mitään

    Tykkää

  3. Petrille vielä, En todellakaan jaksa perehtyä joka suunnan hössöttäjiin, niitä riittää. Olennaista on se että ihmiset löytävät Kristuksen ja tulevat Jumalan kasvojen eteen tekemään parannusta. Jeesus itse Julisti että Jumalan Valtakunta on tullut lähelle. Siihen liitty Yleinen pappeus. Sen tarkoitus on tuoda ihmiset armonlähteelle joka Kumpuaa Golgatan kalliosta johon Jeesuksen risti on isketty. Pyhän Hengen voimassa voimme nähdä opetuslapsina sen mitä Jumala tahtoo meidän tekevän jotta evankeliumi menisi eteenpäin niinkuin Jeesus teki. Jeesus näki niin meikin voimme nähdä. Onko se ongelma? kyse on evankeliumista ja seurakunnan hyvinvoinnista?
    Olisiko otsikosta ollut apua päättelyysi?

    Tykkää

  4. Näin aamutuimaan olo on hieman rauhallisempi,, Anteeksi terävä kieleni, Pitää perehtyä Petrin linkkeihin tarkemmin kuin myös noihin nimiin ja mitä niiden takana on.

    Tykkää

  5. KRISTUKSEN RISTI ON JUMALAN VOIMA

    1Kor. 1:18 ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

    Vääristynyt ”kristus-tietoisuus” korostaa itseään, pöyhkeilee ”jumalallisesta” asemastaan [pikku-messias/pikku-jumala], ja siinä näyttelee itseään erityislaatuisena Jumalan voiman esiintuojana. Heillä on kyllä jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät todellisen Jumalan voiman – se on: Kristuksen ristin. Ihminen tulee tietoiseksi vain itsestään [minä-jumaluus], ja näin kadottaa Kristuksen ristin voiman. Pahimmillaan ihminen lankeaa syvimpään saatanan petoksen, ja kuvittelee itse olevansa ”pikku-jumala”.

    2Tim. 3:5 ”…heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.”

    Oikeanlainen asemamme Kristuksessa ei korosta omaa itseämme, eikä asemaamme, erityislaatuisina Jumalan voiman esiintuojana. Ihminen on saviastia, niin että tuo näkyvä – yksin Jumalan omistama – suunnatattoman suuri voima ei näyttäisi tulevan meistä, vaan Herrasta. Kristuksen risti ottaa pois itsemme – kunnianhimomme olla suuria ”jumalan-ihmisiä”, ”pikku-messias”-kaltaisia Jumalan voiman esiintuojia, ja sen kautta ja siinä, asettaa Herran Jeesuksen Jumalan voimaksi elämäämme. Vain Kristuksen risti liittää meidät Jumalan voiman yhteyteen, ei mikään muu.

    2Kor. 4:7-10 ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.”

    Tykkää

  6. Täyttä asiaa. En vain käsitä mikä blogitekstissäni tekstissä on väärin? Voideltu ei tarkoita Jumalaa. Kristus minussa ei tee minusta Jumalaa, ei isoa eikä pientä. Tältä ilmeiseti näyttää keskustelu, (jos tällaista ajatuksen vaihtoa voi sellaiseksi kutsua) kun kaksi ihmistä lähestyy asiaa eri näkökulmasta ja erilaisesta hengellisestä kulttuurista siksi toisen ymmärtäminen voi näköjään olla vaikeaa. Minä lähestyn asiaa ihmisenä jonka Kirkko ei opeta juuri mitään Pyhästä Hengestä ja opetuslapseuttamisesta. Yritän saada ihmisiä ymmärtämään omassa piirissäni miten tärkeä asia on Pyhän Hengen täyteys. eli että ylipäänsä on peroonallinen Pyhä Henki. Ilmeisesti Petri taas lähestyy asiaa varoittaen ääri-ilmiöstä joita ei tosiaankaan minun ympäristössäni ole. Olisko näin, että tässä sekoittuu myös eri blogien asiat ? Eli minä näen asiat niin että Jumala toimii kautamme että evankeliumi etenee Paavalin opetusten mukaisesti Seurakunta toimii Pyhän Hengen täyteydessä.

    Luin vielä tuon ensimmäisen kommentin ja ehkä ongelma on Petrin esiymmärryksessä minun suhteeni ja se kaiku korvissa on vain hänen korvissaan. Luin joitain asioita noista ilmiöistä joita Hinn ja Hertzog opettaa. Heillä on pitkälle vietyjä päätelmäketjuja Jumalan voimasta ja voimavaikutuksista, asioista joista meillä ihmisillä ei ole tietoa. minulle itselleni henkilökihtaisesti riittää tieto että Jumala toimii ja tahtoo ihmisen tekevän osansa Suuresta suunnitelmasta eli olla alttiina ja antaa Jumalan toimia. Ihminen itse ei koskaan itse kykene siihen. Ehkä epäselvyys johtui kommentoijan omista ennakkokäsityksistä.

    Tykkää

  7. Ei varmaankaan ole viisasta puuttua tähän, mutta minustakin näyttää siltä että te molemmat olette yhtä oikeassa, ja jopa kirjoitatte (tavallanne) samasta asiastakin, mutta ette vielä tunne toisianne tarpeeksi hyvin.
    Hämmästyin minäkin ensin Petri Kuuselan ensimmäistä kommenttia ja ajattelin, tuntien Tapion tekstejä vähän pidemmältäkin ajalta, että nyt on jossain välissä selkeä väärinkäsitys.

    Sen verran on kuitenkin aivan henkilökohtaistakin kokemusta/näkemystä/tietoa Benny Hinnistä että en ala ”jumalaksi” vaan jätän hänet sen ainoan Jumalan haltuun joka oikein tuomitsee ja jakaa kullekin tuomiot tekojensa mukaan.

    Kaiken kaikkiaan Sanassa sanotaan että viisautta voi ja saa/pitää anoa Jumalalta kaikissa tapauksissa ja Hän antaa, oman viisautemme varassa ei tarvitse olla. Kaikkivaltias ”Minä Olen” Herra pitää kyllä vilpittömistä ja häntä etsivistä sieluista huolen.
    On suloista jos veljekset voivat sovussa ”asua”. Herra siunatkoon!

    Tykkää

  8. Kiitos Tuulikki, tulit jälleen kerran oikeaan aikaan ”paikalle”. Aloin jo hieman huolestua tilanteesta. Minäkin miellän että olemme Petrin kanssa tietyssä mielesssä samalla asialla. Olen hieman huolissani mm noista enkeli- ja kultahippupuheista. Mutta kun en tunne asiaa sen enempää en niitä lähde kommentoimaan. Demonisointia ei minusta myöskään pidä lähteä harrastamaan. Kaikkea ei pidä häntäveikolle tuomita. On sitten asia erikseen meneeö jotkin asiat yliyrittämisen puolelle joka kyllä polttaa loppuun ihmisen.

    Tykkää

  9. Meinasin kyllä jo heti, mutta ajattelin että katson selviääkö asia ja olihan tässä muutakin ajateltavaa itselläni yllin kyllin. En vaan enää voinut katsella sivusta kun sinua mielestäni ”väärin ymmärrettiin/tulkittiin”. Toisaalta ainahan olisi voinut olla sekin mahdollisuus etten vaan olisi ymmärtänyt itsekään, oikein, tuota Petri Kuuselan tekstiä mutta ymmälle jäin kyllä.
    Joka tapauksessa kyllä meidän täytyy myös olla terveesti kriittisiäkin tiettyjen ilmiöiden suhteen ettei kukaan vaan meidän vuoksemme joutuisi harhaan, JOS meillä on todellista tietoa tai henkien erottamisen (oikeaa) lahjaa.

    Vaikeita asioita ja nyt ollaan kyllä sellaisessa ajassa että mitä tahansa voi tapahtua, jopa sellaistakin ettemme enää itsekään erota oikeaa väärästä. Eihän eksytys voisi mikään väkevä ollakkaan jos se olisi helppo tuosta vaan tunnistaa!

    ” Jos mahdollista valitutkin”, aina on vaara olemassa. Sanan tuntemus, sen ahkera tutkiminen ja rukous ovat aivan välttämättömiä ja minusta on parempi että arvioi ensin ennenkuin suinpäin menee kaikkiin ilmiöihin mukaan. Mutta mikäli sinua tunnen niin etköhän varjellukin 😉 ! Hyvää alkavaa viikkoa, Herra kanssasi.

    Tykkää

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.