Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Vanhimman veljen mielenmuutos

1 kommentti

Veli murjotti kamarissaan. Pitoja laitettiin pystyyn pikkuveljelle, ja hän piehtaroi itsesäälissään: mitä hyötyä on ollut tästä raadannasta! Isä lepsuilee vanhuuttaan. Isä, enhän minä ole kutsunut häntä isäksi enää pitkään aikaan, eikä tässä ole ollut aikaa muutenkaan hänen kanssaan jutella muusta kuin työasioista. Ei talo pysy juhlimalla pystyssä. Ja tätä rataa jatkui vanhemman veljen katkera itseruoskinta.

Ja olisi jatkunut pitkään, ellei hänen mieleensä olisi noussut isän sanat, kaikki, mikä on minun, on sinun! Heureka! Tämähän muuttaa koko tilanteen. Olen raatanut koko ikäni ikään kuin renkinä, palkkatyöläisenä, isän palvelijana. Olen yrittänyt olla isälle mieliksi, säästänyt talon varoja, totellut isää kuin orja, tehnyt kaikkeni, että löydän nimeni testamentin pääperillisenä. Ja hän katsoi kamaristaan, miten isä töpinöissään järjesteli juhlia yhdessä palvelijoiden kanssa. Syöttövasikkaa jo vietiin pataan!

Jotain muuttui vanhimman veljen mielenmaisemassa: kaikki, mikä on isän, on myös minun! Hän ei ajatellut pelkästään tavaraa, vaan ennen muuta asemaa. Hän on isän lapsi, automaattisesti kaiken perijä. Hänen ei tarvitse kerjätä lapseuttaan. Hänen ei tarvitse kysyä lupaa omaisuuden käyttämiseen, vaikka tunnollisen viisaasti sitä käyttääkin. Suhde isään muuttuu yhtiökumppanuudeksi perheyhtiössä. Isä ja lapset yhdessä saavat olla suunnittelemassa talon tulevaisuutta ja menestystä. 

Vanhin veli juoksi ulos isänsä tykö ja sanoi: isä…Muita sanoja hän ei saanut suustaan ulos. Mutta isä iloitsi tuosta yhdestä sanasta, jota hän ei ollut kuullut pitkään aikaan poikansa suusta. Ja isä halasi häntä: tänään on kaksinkertainen syy juhlaan!

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

One thought on “Vanhimman veljen mielenmuutos

  1. Näinhän tämä elämä menee. Me fariseukset ja uskonnolliset ihmiset emme ymmärrä, että Isä rakastaa jokaista lastaan. Ongelma on juuri se, että uskomme omiin kuvitelmiimme isän mielen ja sydämen laadusta enemmän kuin siihen, mitä hän itse sanoo ja tekee meidän hyväksemme. Olisiko kyseessä kateellisen vastustajan kuiskuttelun edessä lankeamine.

    Olen kyllä kuullut sellaisenkin selityksen tälle vertaukselle, että juutalaisten olisi vaikea hyväksyä ajatusta syntiselle armollisesta Isä-Jumalasta. Tällainen käsitys Jumalasta lienee vieras muillekin Lähi-idän uskonnoille.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s