Omakotaiset kokemukset ovat ihmisistä kiinnostavia. Teko on paras mainos asialle kuin asialle. Syyslomani oli mennä pilalle kun kunnon flunssan oireet ilmaantuivat jo heti ensimmäisenä lomapäivänä. Raastinrauta repi kurkkua kaksi päivää ja haaveet lenkkeilystä Vuokatissa tuntuivat mahdottomalta. Sen verran kiusasin itseäni, että ajoin autolla Vuokatin päälle katselemaan kaverini kanssa maisemia. Kesken kaiken Heikki soittaa ja esittää asiansa lyhyesti, ”Tapsa. Mä aattelin soittaa ja rukoilla sun terveyden puolesta ja käskeä flunssaa häipymään.” Huikkasin mukana olleen kaverini paikalle ja laitoin puhelimen kaiuttimen päälle. Kaverini laittoi kätensä mitään kyselemättä päälleni ja Heikki rukoili lyhyesti.

Vuosien varrella olen pettynyt oppeihin ja periaatteisiin. Vanha sanonta, siinä missä järki loppuu alkaa periaatteet, sopii hyvin hengelliseen keskusteluun länsimaissa. Metsää ei nähdä puiden takaa vaan eksytään jo lähdössä aivan väärille urille.  Hyvänä esimerkkinä on Ruotsin arkkipiispan valinta. En sano, että valinta olisi väärä vaan ihmettelen sitä missä tilassa Ruotsin kirkko on. Sielä on menty piirun verran pidemmälle siinä mitä jo Suomessakin on jo nähtävillä, eli kaikki tiet vievät taivaaseen.   Uusi arkkipiispa Antje Jackele´n puhuu  raamatun mytologisesta kielestä, jota tarvitaan ilmaisemaan sellaista, jota ei muuten voida oikeastaan sanoa ja se räjäyttää kielten rajat ja todellisuuden kategoriat.    Ruotsin arkkipiispa ei kiistä sitä etteikö Jeesus olisi tie, totuus ja elämä, mutta hänen puheistaan voi ymmärtää, että Jeesus ei olekaan ainoa tie. Hän ohentaa Raamatun Jumalakuvan langanohueksi ja se tuo vääjäämättömästi rinnalle kavalkadin muiden uskontojen totuuksia. Jackele´nin käsitys on, että sama Jumala toimii eri tavalla, eri kansojen keskuudessa. Tämä johtaa väistämättä Jeesuksen uhrin turhentamiseen ja ennen kaikkea Jumalan uhrauksen turhentamiseen. Itse asiassa tällainen ajatus johtaa väistämättä siihen, että Jeesus olikin jotain muuta kuin Jumalan poika, tosi Jumala ja tosi ihminen. Ymmärrän hänen pyrkimyksensä nykyaikaistaa kirkkoaan ihmisläheisemmäksi mutta  Arkkipiispa Jackele´n on tullut hieman eri käsitykseen Jeesuksesta kuin esimerkiksi Pietari, joka Apostolien teoissa (4-luku)  vastaili sen ajan oppineiden kysymyksiin:

5. Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja kirjanoppineensa kokoontuivat Jerusalemissa,
6. niin myös ylimmäinen pappi Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat ylimmäispapillista sukua.
7. Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät: ”Millä voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte?”
8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
9. Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11. Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’.
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”
13. Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
14. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaansanoa

Arkkipiispan ajatuksia löytyy mm. osoitteesta http://www.varldenidag.se/

Jeesuksen toiminta ja teot ihmisen puolesta on paljon enemmän ja todellisempaa kuin pelkkä profeetallinen opettaminen. Hän opetti seuraajansa tekemään samaa mitä itse teki niin, että Jumalan valtakunnan voima näkyisi hänen seuraajistaan. Siksi onkin aika jännä huomata, että kirkkoja uudistavat ihmiset puhuvat kovasti Jeesuksen rakkauden teoista, mutta itse sitä mitä Jeesus opetti tekemään näkyy kovin vähän. Sen sijaan pilkahtelee korkeakirkollista liturgiaa ja uskonnollista eetosta. Kulttuurilliset arvot ihmisyyden tukena nousevat pinnalle ja tuohon arvomaailmaan on helppo istuttaa ajatus sykretismistä koska se on humaania ja rauhaa rakastavaa toimintaa.

Avoin Jeesuksen mallintama toisen puolesta rukoileminen muualla kuin kirkossa on omituista ja taikauskoista toimintaa. Ajatus siitä että pyydettäisiin parantumista, ihmettä ja uskoon tulemista alkaa olla jo kauhistus

Jeesuksen opetus rakkaudesta lähtee siitä, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.  Jumalan valtakunta tahtoo murtautua ja siirtää syrjään paholaisen mahdin maailmassa.

Eli  mikä mättää?  Jumala on laitettu pulloon ja Raamattu samaan pakettiin. Yliluonnollisesta on tehty mahdottomuus ja ihmisen tarve uskoa omalla tavallaan on nostettu keskiöön. Tämän mahdollistaa teologinen opetus siitä että raamattu ei olekaan Jumalan ilmoitus itsestään vaan kirja ihmisen kokemuksista Jumalasta.

Jeesus kävi temppelissä ja hän tunsi kirjoitukset. Siitä huolimatta hän lähti liikkeelle ja toimi, julisti, paransi ja eheytti. ajoi riivaajia ja antoi syntejä anteeksi. Liturgiat hän tunsi mutta antoi silti perinnäissäännöille kyytiä.

Jeesuksen antama malli lähimmäisen rakastamisesta oli superkarismaattista tämän päivän mittakaavassa. Hänellä ei ollut jakaa varallisuutta ja rahaa, hän jakoi terveyttä. Hän todisti Jumalan voimaa. Lähimmäisen rakastaminen on Jumalan voiman tuomista toisen ihmisen elämään. Hänen mallinsa sai ihmiset auttamaan toisiaan.

Jeesuksen opetus, rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken, muodostaa selkeä jatkumon Isältä Jeesuksen kautta seurakuntaan ja ihmisiin. Jeesuksen ylösnoustua Pyhä Henki täytti ihmisen ja seurakunnan, muodostaen siitä Jeesuksen maanpäällisen ruumiin, toimintayksikön. Näin Jeesuksen teot jatkuvat nyt uskon ja armon voiman kautta. Käsky Rakasta lähimmäistä  sisältää  ajatuksen armolahjojen käyttämisestä toisen hyväksi. Ole kuuliainen Jumalalle ja tee hyvää toiselle. Rukoile ja ylistä.

Syyslomani onnistui hyvin. Kävin lopultakin kolmena päivänä kävelemässä ja juoksemassa vaaralla sekä yhtenä päivänä hiihtämässä hiihtoputkessa ja joka päivä sain käydä saunassa ja uimassa Nuasessa. Flunssa katosi samalla kun kurkkukipu laantui. Nyt lähden kotimaisemissa juoksemaan ehkä viimeisen pitkän juoksulenkin tälle syksyä ja jään odottelemaan hiihtokelejä.