Mielessäni pyörii kolme enemmän tai vähemmän minulle konstikasta teemaa. Maallikkona sitä pyörittelee asioita päässään, tuntematta postiloja ja tunnustuskirjoja.  Mietin  pienessä mielessäni mitä merkitsee ihmisen pyhyys, kun Jeesus Kristus astuu hänen elämäänsä,   Millaista on armon omistaminen kokonaan uskon kautta ja  mitä on halpa armo.

Kun vanhempani ja kummini toivat minut kasteelle, toivat he minut Jumalan kasvojen eteen kasvamaan Jeesuksen seurakuntaan. He toimivat näin perhekuntana. Jeesuksen omina he toimivat lapsenuskoisesti ja käytännöllisesti. Koen että minut kastettiin uskoon Jumalaa varten. Aivan kuten Samuel, minutkin luvattiin Jumalalle. Uskon tiellä olen kuitenkin uudistunut ja tehnyt parannusta useaan otteeseen

Kasteessa ei minulta otettu pois vapautta. Eihän sitä otettu pois Adamilta ja Evaltakaan kun Jumala loi heidät. Valittu kansa liitti syntyneet lapsensa joukkoonsa kahdeksan päivän ikäisenä. Vapauden myötä olen voinut kääntää selkäni Jumalalle tai pysyä hänen edessään.

Jeesus otti kasteen korostaen näin kasteen tärkeyttä ja sitä miten vanha elämä kuolee ja haudataan jotta tilalle voi nousta uusi pyhä elämä. Tuon elämän synnyttää Jumala eikä ihminen toiminnallaan. Kasteen kautta saatu armo tekee  Pyhäksi ja mahdollisuuden elää Pyhässä Hengessä.

Armo ja usko siihen vie meidät sisälle, Isän taloon, asumaan Jumalan valtakunnan yhteyteen. Fariseuksillekin Jeesus sanoi, että Jumalanvaltakunta on keskellänne tai sisäisesti teissä, kun he tiedustelivat sen tulemista.  Usko on Isän talossa asumista lapsena ja talon ovet auki ovat myös ulospäin.   Jeesus puhuu opetuslapseudesta ja siitä lapseudesta voi kääntyä myös pois.

Tuhlaajapoika kertomus on ollut minulle suuri oivallus. Jumalan antama vapaus on myös vapautta lähteä ja palata takaisin ilman selityksiä ja rituaaleja. Se on osoitus Isän kärsivällisyydestä omiaan kohtaan. Vertauksen sisältö selittää sen kärsivällisyyden jolla Herra johti kansan pois Egyptistä ,sietäen sen kaiken napinan ja myös sen miten Mooses uskollisesti puolusti kapinoivaa kansaansa. Mooses toimi kuten Jeeesus toimii nyt meidän suhteemme. Voimme lukea kuinka siitä eteenpäin Jumala piti kiinni lupauksistaan, vaikka ihmiset sotivat ja tekivät vääryksiä. Uskollisuus ja kuuliaisuus olivat Jumalan ainoat vaatimukset heikoille ihmisille, koska tekojaan kansa ei pystynyt hallitsemaan ja hillitsemään. Armo oli näkyvillä koko ajan , sillä se oli Jumalan uskollisuutta ihmistä kohtaan. Armon välineet olivat vain erilaisia.

Armoon kuuluu kiinteästi uskollisuus ja kuuliaisuus. Jopa niin että Paavali puhuu Kristuksen orjana olemisesta. Jumalan armo on kallista armoa, Maksajan paikalla on kuitenkin Jumala itse. Me olemme tottuneet mittaamaan asioita rahalla mutta Jeesuksen aikaan ihmisen henki oli äärimmäinen arvon mitta ja henki oli yhtä kuin vapaus. Orja oli omistajansa omaisuutta ja teki mitä omistaja halusi.  Orjan sai myös tappaa jos hän antoi siihen hyvän syyn.

Kun toisaalta puhumme kuoleman orjuudesta, josta Jeesus vapautti meidät, puhumme myös synnin orjuuden kahleista, joista meidän tulee vapautua. Kilvoittelusta ja parannuksesta. Synti on kokonaisvaltainen asia joka voi määrittää elämäämme, aivan kuten tekee myös saatu armo.

Synti erottaa meidät Jumalasta  ja kun Jeesus vanhurskauttaa syntisen,  ihminen haluaa silloin luopua synnistä ja seurata Jeesusta. Pysyä Jumalan kasvojen edessä eikä hiiviskellä pensaikossa niinkuin Adam ja Eva.

Halpa armo sen sijaan on synnin vanhurskauttamista. Otamme vastaan armon mutta emme Jeesusta. Emme luo henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ja suostu hänen orjakseen, Paavali puhuu itse asiassa kaleeriojuudesta tässä kohtaa eli emme suostu Jeesuksen laivan soutajiksi vaan haluamme jatkaa omaa elämäämme. Paavalin tarkoittama orjuus onkin enemmän samassa veneessä pysymistä ja kaikessa Hyvän Paimenen äänen kuulemista.

Tuhlaajapoika jäi isän luo, hän ei lähtenyt omille teilleen uudestaan. Onko näin että elämme sitä toisen pojan elämää joka ei osaa riemuita Isän kanssa elämisestä ja  haluamme pitää oman ohjat käsissä. Halpa armo ei vie meitä Isän pitoihin vaan jättää meidät murjottamaan ulos.

Halpa armo ei puhu Jumalan pyhistä ennekuin he ovat kuolleet. Kallis armo pukee ylemme Jeesuksen antaman uuden identiteetin ja olemme Pyhiä jo nyt.

En osaa sanoa päätyykö pohdintani mihinkään järjelliseen tulokseen koskaan. Tärkeintä on kuitenkin pysyä suhteessa Jeesukseen ja lukea Sanaa joka pitää meidät kiinni hänessä.