Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Maine meni, mutta kunnia jäi

7 kommenttia

Maine voi olla mitä tahansa, hyvää tai huonoa tai jotain siltä väliltä. Maineen perässä ei kannata juosta, koska aina tulee perässä uusia maineita, vähän niin kuin ratikoita päiväsaikaan tai vuotavia neniä syystuulessa. Tänään hyvän poliitikon maineessa, huomenna mainekäyrä onkin putoamassa alas, se elää kuin Helsingin pörssi.

Täytyy kyllä myöntää, että itse välillä miettii tuota mainettaan. Kun on ollut pitkään pappina, niin on joutunut saarnaamaankin paljon. Ja olemaan esillä. Kuinkahan usein sitä on saarnannut kuulijoiden korvasyyhyyn? Ja mm maineen takia, säilyyttääkseen kasvonsa ja arvostuksen.

Nyt iän karttuessa on ehkä uskaltanut varovasti astelemaan maineen leikkikehän rajoilla ja kokeillut ulosottojakin. Maine on menettämässä uhkaavia kasvojaan. Sitä on alkanut kysellä…kyselyikä tullee takaisin, se upea lapsellinen kyselyikä.

Jos luterilainen pappi tunnustaa puhuvansa kielillä, meneekö maine? Jos pappi opettaa armolahjoista, meneekö maine? Jos hän rukoilee kadulla sairaitten puolesta, meneekö maine?  Jos hän kirjoittaa villejä päivityksiä Pyhän Hengen toiminnasta, ilmaisee halunsa olla liekeissä, kehottaa muitakin hyppämään surutta Hengen Tuuliin, veljeilee kaikenmaailmanvapaitten uskovien kanssa…meneekö maine?

Menee, siis ainakin maine rauhallisesta eläkerovastista katoaa kuin kaasut Saharaan. Saarnapyynnöt saattavat valikoitua. Mutta minkä maineessa menettää, sen kunniassa voittaa. Siis mitä?

Oma maine alkaa vähitellen väistyä sen tieltä, että Herramme saisi kunnian, että ihmiset löytäisivät sen Jeesuksen, jota kunnioittaa, palvoa ja rakastaa. Oma maine ei saa tulla esteeksi, kun joku tarvitsee rukousapua tai kaipaa Pyhän Hengen kosketusta tai etsii Jumalan armoa kuin kadottamaansa aarretta. Siinä ollaan yhdessä Herran edessä eikä mietitä turhia maineita.

” Kun joku on lähellä Jeesusta, hän ihmettä katselee ja se, mitä maailma tarjoaa, sen rinnalla kalpenee”, tämä laulu menee suoraan sydämeen ja tulee usein kyyneleinä ulos silmistä. Kun Jeesuksen kunnia tulee tärkeäksi, niin oman olemattoman maineen rippeet alkavat varista kuin syksyn lehdet. Sallikaa kunnian Kuninkaan tulla sisälle sydämeen, Hän vapauttaa ihmeelliseen elämään. Maineen perässä juokseminen näet rasittaa, eikä se ole ollenkaan niin hauskaa, kuin elää Herran kunnian paisteessa.

 

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

7 thoughts on “Maine meni, mutta kunnia jäi

  1. Paavali, tuo farisealaisista farisealaisin Saulus taisi Jeesuksen kohdatessaan juuri kokea sen, että maine meni farisealaisena, mutta tilalle tuli muuta ja se muu oli vapautta ,eloa ja iloa hengessä.

    Tykkää

  2. Kun on nuori ja lahjakas ja saa mainetta siitä tuntee iloa, mutta kun vanhenee, huomaa että mainen kunnia on oikukasta ja arvaamatonta.
    Ihmiset nostaa ja laskee, huutavat hallelujaa – ja kohta jo ristiinnaulitse.

    ”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme san pysyy ikuisesti!
    Jes.40:8

    Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruohon, hän kukoistaa kuin kedon kukka. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo on ikuisuudesta ikuisuuteen niiden yllä, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa kestää lasten lapsille, niille jotka pitävät hänen liittonsa, muistavat hänen asetuksensa ja noudattavat niitä…..Ylistäkää Herraa, kaikki hänen joukkonsa, TE HÄNEN PALVELIJANSA, jotka täytätte hänen tahtonsa. Y L I S T Ä K Ä Ä Herraa, kaikki hänen luotunsa hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Ylistä Herraa minun sieluni!
    Ps 103:15-18 21-22

    Heikki tiedät että olet valinnut hyvän osan, kaikkein parhaan :) ! Psalmi 103 on vaan niin hyvä että oli pakko.

    Tykkää

  3. Jokaisessa ihmisessä on sisäänrakennettuna kaipaus, että tulisi rakastetuksi sellaisena kuin on. Monet etsii sitä ihmisistä, vaikka täyttymys tulee Jeesuksessa. Hyvä itsetunto ja lapsena koettu rakkaus ohjaa eteenpäin. Mutta harva tätä elämää elää ilman kolhuja ja ne saa eri tavoin arastelemaan ihmisiä. Itselläni on ollut taakkana koulukiusaaminen ja myönnän, että kaipaan tunnetta, että mut hyväksytään ihmisten parissa ja nyt, kun alkaa uskovia ystäviä jälleen olla, ettå kelpaisin heille. Koitan karaista itseäni ajatukseen, että pääasia, että Isä hyväksyy, mutta välillä tulee niitä heikkoja hetkiä.

    Tykkää

    • Elsi Haluan julistaa elämääsi Isän Jumalan rakkautta ja hyväksyntää. Se on tosiasia, sitä ei tarvitse epäillä edes heikkoina hetkinä. Herra kanssasi, voimasi ja ilosi. Heikki

      Lähetetty iPadista

      Tykkää

  4. Elsi, noin se juuri on. Kun on kiusattu ja kiusataan krkossakin, alkaa väsyttää. Oma mottoni on: Jeesus auttaa kirkossakin.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s