Syksyinen, sateinen pururata vaihtui pimeäksi poluksi metsässä. Tunnin olin juossut ja rukoillut, Etsinyt jotain selvyyttä itseeni. Miten mennä eteenpäin elämässäni. Yhtä`äkkiä silmissäni on kuva apostoli Paavalista ja fariseus Saulista, Saman miehen kaksi persoonaa taistelivat minussa. Kyyneleet sekoittuivat sadeveteen, kun Jeesus valitsi minut samalla tavalla kun hän valitsi Paavalin. Tajusin että minun oli tehtävä parannusta ja pyydettävä anteeksi. Ahdistuksen kyyneleet vaihtuivat helpotuksen itkuun.

Istun sukulaismiehen vieressä. Kieleni on kankea ja sanat takertuvat kurkkuun. On vaikea tunnustaa ja pyytää anteeksi. Lopulta itkemme yhdessä. Hän liikuttuneena anteeksipyynnöstä ja minä anteeksiannosta. Molemmat armosta, jonka olimme molemmat saaneet osaksemme.

Heräsin omaan huutooni, Olin riemuissani, kun Pyhä Henki oli täyttänyt minut ja temmannut mieleni, sieluni ja henkeni ylös. Kaikki murheeni ja väsymys olivat poissa. Istuin kuitenkin omassa vuoteessani ja Slummi jossa olin rukoillut kahdentoista muun muusikon kanssa oli kadonnut. Oikeastaan hyvä niin, koska en osannut soittaa soitinta, joka oli ollut sylissäni. Huojennuin, kun vaimoni ei ollut herännyt ja onnellisena painoin pääni tyynyyn.

Ylistin tuhannen muun ihmisen kanssa kädet kohotettuina, mutta olin silti yksin Herrani kanssa.  Näin silmissäni kuinka hän ratsasti aasinvarsalla minua vastaan ja kohotti oman kätensä tervehdykseen nähdessään minut ihmisjoukossa. Myöhemmin, rukouspalvelun jälkeen, tunsin kun joku istui vierelleni ja käännähdettyäni katsomaan tyhjää istuinta tokaisin vaistomaisesti ”Terve, Jeesus”

Jumala pyöritteli savea kädessään ja mietti miltä Tapsa voisi näyttää. Hän maisteli suussaan nimeä ja muisteli millaisia olivat esi-isät olleet. Hän naureskeli mielessään uhoaville härmäläisille jotka tavallisesti polvistuivat nöyrinä rukoukseen  vasta yksin ollessaan. Tämä tapaus tulisi olemaan erilainen. Kovin tuntuu olevan savi eloisaa ja juoksevaa, Sitkeää mutta herkkää, hienojakoista savea. Vähän näkyy olevan epäpuhtauksia joukossa mutta kyllä ne puhdistuvat, kunhan  ensin  murtuu niistä kohdin.

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.