Kun luet otsikon, laittaisitko sen perään kysymys merkin vai huutomerkin? Muuttaisiko mielestäsi otsikko sisältöään, jos olisin laittanut jommankumman merkin sen perään, ja kuinka?

Aamuyöstä mietiskelin syntyjä syviä. Saisin usein aikaiseksi mahtavia saarnoja juuri silloin, kun vaan jaksaisin nousta kirjoittamaan 🙂 . Päivän mittaan arki täyttää mielen ja unohtuu se mikä olisi ollut niin, mielestäni, tärkeää. Joka tapauksessa olen pidempään jo miettinyt mitä kaikkea merkitsee olla Jumalan lapsi. Yksi on ainakin varmaa; roomalaiskirjeen 8 luku (kokonaisuudessaankin) ja jae 14 – 17 Kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden Hengen, jossa me huudamme :”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

Oletan että kaikki täällä blogitaivaalla ovat kokeneet millaista on syntyä uudesti ylhäältä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, elävään uskoon. Edelleen oletan, että olemme kaikki kokeneet senkin, kuinka Pyhä Henki meissä todistaa tästä Yhdessä Hengessä elämisestä. Meihin on tullut Jumalan jatkuvasti uudistava Henki. Henki joka vaikuttaa meissä jatkuvaa muutosta.

Minua siunaavat niin monet asiat Raamatun lehdillä. Minulle Raamattu on, virren sanoin ”Aarre verraton”. Silloinkin kun koen olevani savenvalajani pöydällä. Hiljaisella paikalla, tai huolten painamana. Silloinkin, kun elän tämän maailman varjojen alla. Silloin voin vain levätä lupausten varassa, hiljaa odottaen.

Parasta on kuitenkin kun olen Pyhän Hengen vaikutuksen vallassa, kun tuli lämmittää, ilo ja riemu sykähdyttää ja kirkkaus täyttää maan ja taivaan. Mutta tuntisinko niin suurta iloa ja riemua jos en välillä kokisi erämaa koulua? Jos ilon hinta on koulu, se kannattaa. –  Silloinkin on hyvä, kun Herra yllättää rakkaan sisareni tai veljeni. Nyt olen iloinnut viimeksi Tapion ja Virpin teksteistä. Onko puolueellista mainita tämä, minusta ei ja selitys tulee tässä.
Samalla tavalla, kuin voi iloita Hengellä täyttyneestä elävässä uskossa Jeesukseen olevasta tuntemattomasta ihmisestä jonka tapaa, ja josta aistii saman Hengen joka itsessäkin vaikuttaa, voi iloita  myös siitä kun lukee, esim. juuri täältä ”taivaalta” jonkun tekstin ja huomaa että Jumala on puhunut samasta aiheesta minullekin jo pidemmän aikaa. On riemua kokea että Jumala puhuu! Kuinka se siunaa ja rohkaiseekaan. Useimmilla nämä kokemukset liittyvät yhteyteen seurakunnissa ja yleensäkin ihmisten tapaamisissa. Minulla ei ole kovin usein näitä yhteyksiä, mutta Herran Henki on kaikkialla! Samalla tavalla Hän opettaa, kasvattaa, puhuu jne. kammioissakin kuin ihmisjoukoissa. Se on ihmeellistä, se on armoa, se on Rakkautta, kaikkialla vaikuttavaa, aina olevaa.

Tapio kirjoitti mm.siitä kahdesta luonnosta joka meillä on.
Henki meissä tahtoo parasta, Jumalan tahdon mukaista elämää, mutta luonnollinen ihminen kamppailee tässä välissä. Tahtoa minulla on, mutta ei aina voimaa sen hyvän toteuttamiseen. Itse olen herännyt ajattelemaan paljonko itsessäni on farisealaisuutta. Mistä minun pitäisi tehdä, ihan oikeasti parannusta. Kyllä sitäkin on hyvä ajatella, jos kokee Herran Hengen siitä muistuttavan. Vaikka syytä on muistaakin Galatalaiskirjeen opetukset, niin kuin myös 2.kor. 3:17. Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.-  ja   jae18: Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki! Viimeisimmässä tekstissään Virpi kirjoitti innoittavasti mitä oli tapahtunut kun hän oli antautunut palvelutehtävään, lähtenyt auttamaan ja tullut itsekin autetuksi. Raamatussa sanotaan ettei Jumala jää meille koskaan mitään velkaa.
Mitä tällä kaikella on tarkoitus sanoa, kuinka siis kiteyttäisin?

Ainakin ihmeellisestä rakkaudesta on kyse. Rakkaudesta, jonka Jumalan Pyhä Henki meissä vaikuttaa tämänkin kanavan kautta, sinänsä tuntemattomien ihmisten kesken. – Sisarten ja veljien jotka Jumalan lapseuden kautta ovat alkaneet rakastaa toisiaan?! Niin ainakin minä koen. Uskovat ovat todellinen perheeni. Tuntuu aivan ”taivaallisen” ihanalta ajatella että me olemme matkalla Isän kotiin elämään sitä ikuista elämää, jonka meille on rakkautemme kohde, Jeesus Kristus, luvannut ja mennyt sitä jo edeltä valmistamaan. Maallinen vaelluksemme ei ole kivutonta, tarvitsemme toistemme tukea jaksaaksemme, mutta meillä on kirkkauden toivo, aarre näissä saviastioissa.
2kor.4:16-18 Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin, uudistuu päivä päivältä. Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia!….. (Raamattu Kansalle käännös)

Tahdon myös osoittaa kiitollisuutta, kiittää kaikkia kanssamatkaajia, Tien kulkijoita. Henkilökohtainen Kiitos kaikille ”taivaan” omille, –  ja vieraille ja tervehdys näille uudemmille blogisteille, kuten Patrick ja Juha. Kiitos kun tuotte tuoreutta tullessanne, vaara on  urautua ja luutua vanhoihin kaavoihinkin, elleivät uudet viinit virtaa väkevinä. Onneksi, Kiitos Jumalan, Hän tekee uutta ja uudistaa myös vanhat leilit.
Vielä kerran Virpi.  Hän teki sen, hän kiitti Ilkan blogissa Ilkkaa siitä että on ”luonut” tämän kanavan jossa me saamme tuntojamme ja kokemuksiamme jakaa. Harvemmin tulee ajatelleksi kuinka tärkeä tämä kanava on ja että se ei ole syntynyt itsestään. Tämäkin, Ilkan teko, on Pyhän Hengen vaikuttamaa rakkautta ja Jumalan lapseutta. Kiitos Ilkka.

Jokainen voi, jos sydämessään tuntee halua,  rukoilla tähän loppuun Herran siunauksen, ja kohdistaa sen yhteisen asiamme ja toinen toisemme hyväksi.. Kiitos. 🙂