Tällä kertaa elämä heitti miehen brasilialaisvetoiselle ylistystanssikurssille.* Päivän viimeisessä opetussessiossa perehdyttiin vapaaseen tanssiin ryhmässä. Brasiliassa vapaallakin tanssilla on säännöt. Isossa seurakunnassa  tanssitaan aina ryhmissä, sillä ilman sääntöjä seuraa kaaos. Homma menee niin, että tanssijat ovat aina jossain kuviossa: jono, V, vinoneliö tms. Etummainen johtaa tanssia. Hän tekee liikkeet, joita muut seuraavat joko samanaikaisesti tai kaanonissa.**

Jännittävää vapaassa tanssissa on se, että jos tanssinjohtajan liike päättyy esimerkiksi 90 tai 180 asteen kulmaan alkuperäiseen asentoon nähden, niin hänpä ei enää olekaan etummainen. Tilanteen johtajuus vaihtuu. Uusi etummainen nappaa tilanteen haltuunsa ja vie tanssia hyväksi katsomaansa suuntaan.

En malttanut olla vertaamatta ”vapaata ylistystanssia” seurakunnalliseen elämään. Seurakunnillahan on monia tehtäviä. Pitäisi evankelioida, sielunhoitaa, diakonisoida, ai niin ja jonkun pitäisi vetää jumiksen ylistyskin.

Seurakunta kulkee evankelioimisasioissa asiaan vihkiytyneen operatiivisen johtajan mukaan. Johtaja on eturivissä ja muut seuraavat porukkana hänen takanaan. Kun sunnuntai lähestyy, seurakunnan toiminnan suunta vähän muuttuu, ja tilannejohtajuuden ottaakin joku muu. Tilannejohtajuuden siirtyminen henkilöltä toiselle ei tarkoita sitä, etteikö joku voisi olla titteliltään seurakunnan johtaja. Hän tai jokin ylivaliokunta on valtuuttanut eri ihmiset eri ”substanssitoimintojen” johtajuuteen. Näin toiminta pysyy selkeissä kuvioissa ja joku tietää aina, minne ollaan menossa.

Seurakunnan toimintojen kääntyily ei toki saa tapahtua kuin Eino-myrskyn puuskissa eikä tilannejohtajien päähänpistojen mukaan. Ylistystanssi ei ole ylistystanssia, jos tanssijoiden katse ja jalkojen suunta ei ole kohti Jumalaa. Myös seurakunnan toiminnoissa täytyy pitää Jumala mielessä. Seurakunnan liikkeiden käännöksien pitää olla Raamatun ja Hengen mukaisia.

Elämä heitti siis miehen brasilialaisvetoiselle ylistystanssikurssille, enkä malttanut olla vertaamatta ylistystanssia seurakunnan toimintaan. Voisiko olla, että seurakuntaelämä toimii juuri näin:
Seurakuntaelämä sujuu kuin tanssi.

– – –

* Tunnustan, etten vieläkään nöyrtynyt tanssimaan; kunhan olin kuunteluoppilaana ja vähän djembeä paukutin.

** Brasilialaisessa seurakunnassa kakkosrivi päättää sen, mennäänkö johtajan perässä samaan aikaan vai kaanonissa. Jos kakkosrivi ehtii tai haluaa, se alkaa liikkeensä samaan aikaan kuin johtaja. Jos kakkosrivi ei ehdi tai halua, niin mukaan mennään hippusen jälkikäteen, oikeassa rytmissä ja oikealla liikkeellä kuitenkin.