Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Syntyi neitsyt Mariasta

7 kommenttia

Näin me tunnustamme pyhästä pyhään. Ulkoa. Sydämestä…hetkinen, ihanko sydämestä, uskoen ja sen vakaasti ja julkisesti tunnustaen!

Kiitos Herralle, että tuo uskontunnustus luetaan kirkoissamme. Se laittaa uskomme opin oikealle tolalle. Lyhykäisyydessään apostolinen uskontunnustus on selkeä kannanotto opillisen viidakon lukuisille sivuäänille.

Joulunaikaan minuun erityisesti kolahtaa kohta neitseestäsyntymisestä. Se on enemmän kuin pelkkä oppi tai rutiinitieto. Se on Jumalan joulutervehdys: Jeesus syntyi ainutlaatuisena ihmeenä meille lahjaksi, Vapahtajaksi. Sana tuli lihaksi, Jeesus oli ja on evankeliumi. Minulla ei ole mitään syytä lähteä vänkäämään toisin, en voi liittyä siihen teologiseen kuoroon, jolle neitseestäsyntyminen on pelkkää symboliikkaa tai merkityksetöntä sanahelinää. On kyse Jumalasta! On kyse Raamatun arvovallasta! On kyse ihmeestä! On kyse poikkeuksesta, jonka vain Jumalan Henki voi tehdä! On kyse pelastushistoriasta, jonka takana on Jumalan suunnitelma! Pelastajani ei ole kuka tahansa ihmisistä syntynyt valistunut tai valaistuksen saanut, vaan Jeesus, sekä Jumalan että ihmisen Poika.

Mutta se, mikä minua ihmetyttää näinä aikoina on opillinen sallivuus tämän faktan suhteen. Jos pappi tai julistaja ei usko Jeesuksen neitseestäsyntymiseen, niin miksi siihen ei puututa! Miksi sallitaan tällainen harhaoppi? Miksi kukaan ei nosta varoittavaa sormeaan tämän suhteen, vaikka muuten kyllä ollaan herkästi sormi liipasimella? 

Kunhan kyselen!

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

7 thoughts on “Syntyi neitsyt Mariasta

  1. Samaa mieltä.

    Tykkää

  2. Onkin kysyttävä: Niin Miksi??
    Itse pidän uskontunnustusta tärkeimpänä koko Jumalan palveluksen osana.
    Kaikki muu mitä nyt kirkoissa tapahtuu, vastoin uskontunnustusta, on vihollisen työtä ja myös ennustettu. Sen takia ” Nostakaa te päänne”. Meidän tulee seisoa pystyssä ja todistaa Jumalan ilmoitus todeksi omalla elämällämme Pyhän Hengen avulla ja raittiilla uskolla Jumalan Sanaan.
    Kiitos tästä Heikki.

    Tykkää

  3. Tärkeä aihe, josta kyllä myös keskustellaan. Palaute pitäisi osoittaa kirkkoherroille, piispoille, arkkipiispalle – mutta mitä sitten tehdään, jos hekin uskovat tunnustusten vastaisesti?

    Tässä on oikein hyvä haaste kirkkoon kuuluville uskoville osallistua entistä ahkerammin oman kotiseurakunnan messuihin ja muuhun toimintaan – rukoillen ja rakentaen niillä leivisköillä ja armolahjoilla, jotka on annettu käytettäväksi seurakunnan yhteiseksi rakennukseksi. Myös jokaisen seurakunnan työntekijän puolesta on hyvä rukoilla kirkkoon mennessään. Herra kuulee, ehkä tällaiset rukoukset ovat Hänelle jopa mieluisia.

    Uskon, että kirkkomme sisällä voi syntyä herätystä ja muutosta, jos itsekukin täytämme rohkeudella ja nöyryydellä paikkamme seurakunnassa, Jumalan tahtoa kysellen. Meitä suomalaisia vaivaa joskus väärä vaatimattomuus ja persoonallisten lahjojensa tai ominaisuuksiensa vähättely. Ehkä tuijotamme omiin kykyihimme tai juutumme motivaation puutteeseen, kun olisi lupa katsoa Vapahtajaan, joka on Elämän antaja ja Armonlähteemme.

    Herra toimii omiensa kautta, jos vain uskaltaudumme matkaan. Uskon ja olen itse nähnyt, että Pyhä Henki johdattaa ja Jumala siunaa lastensa työn, vaatimattomankin ja puutteellisen, jos siihen on ryhdytty Herraan turvaten ja luottaen, tai yksinkertaisesti: vain Hänelle suostuen.

    Tykkää

  4. Oman seurakunnan pappien kanssa kannattaa keskustella suoraan, jos on eri mieltä. Ja muutenkin. Uskoisin, että heidän tehtävänkuvaansa kuuluu myös kuulla seurakuntalaisten ajatuksia. Vuorovaikutus on olennaista kaikessa – uskossa, elämässä

    Tykkää

  5. ”Miksi kukaan ei nosta varoittavaa sormeaan tämän suhteen, vaikka muuten kyllä ollaan herkästi sormi liipasimella?”

    Uskovaiset voisivat aktiivisemmin hakeutua kirkkoneuvostoihin ja -valtuustoihin ym. – sinne, missä tehdään päätöksiä tai ohjeistetaan seurakuntia. Taidamme olla liian laiskoja tässä suhteessa.

    Kansankirkkomme perintö on hyvin arvokas, sitä ei ehkä aina tule ajatelleeksi. Herra on siunannut kansaamme ja maatamme monin tavoin. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että me uskovat otamme täyden vastuun siitä, mihin suuntaan kirkkomme on muuttumassa. On tehtävä henkilökohtaista parannusta, jotta koko seurakunta rakentuu

    Tykkää

  6. Niinpä, mieleeni tuli tämä Jesajan kohta

    ” 19Katso: minä luon uutta.
    Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa?
    Minä teen tien autiomaahan
    ja joet kuivuuden keskelle.

    20 Villieläimetkin kunnioittavat minua,
    sakaalit ja strutsit,
    koska olen tuonut vedet autiomaahan
    ja joet kuivuuden keskelle
    antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.”

    Eläin ei jää pähkäilemääm luonnonlakeja, kun vesi tulee kuivuuden keskelle antamaan elämää, mutta ihminen, lähes jumalolennoksi luoto , ei hyväksy Jumalansa suuruutta ja luomisvoimaa, jos ei saa kutistettua Jumalaa toimimaan, kuten ihminen luonnonvoimat ymmärtää.

    Elävä vesi tuli meidän erämaahamme siunatun neitsyt Marian kautta, koska pyhän ja oikeamielisen Jumalan oli tultava ihmiseksi jakamaan ihmisen osa ja täyttämään se, mitä vain täysin Pyhä, mutta ihminen pystyi täyttää.

    Tykkää

  7. ”Miksi sallitaan tällainen harhaoppi? “

    Niinpä.

    Harhaoppeina helpoiten monen mielessä näyttäytyvät ulkopuolelta tulevat jutut, niin kuin tässä on juuri taas nähty. Mutta se jokaviikkoinen harha, johon on jo niin totuttu, ei herätä mitään älämölöä.

    Epistä!

    Kiitos tästä taas, Heikki!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s