Aamulla kuuntelemassani radio ohjelmassa kerrottiin kuinka Japanissa on jouduttu tekemään lähetystyötä. Siellä ei ole voinut aloittaa puhumalla Jeesuksesta pelastajana, koska he eivät tiedä mistä tulee pelastuakaan. On alettava alusta, ensimmäisestä Mooseksen kirjasta lähtien. Minut herätti tätä asiaa ajattelemaan lähetystyöntekijän toteamus siitä, kuinka täällä suomessakin näyttää jo siltä, että täälläkin olisi jo aloitettava alusta. Jostain muistojeni hämärästä mieleeni tuli pieni runon pätkä Aale Tynniltä. Runon nimi on ”Kalastajan tytär”. Se ei ole hengellinen runo, mutta voisi ollakin, jos sen niin lukisi. Se on ikään kuin maallinen versio ”Lulujen laulusta”. Tästä lienee tulossa vähän pitempi blogi, laitan runon tähän kuitenkin ”johdannoksi”.

”Ei vaatteissa eikä alaston/ Sinun tyttäres olla saa,/ Kun huomenna luokse kuninkaan/ hänen täytyy vaeltaa.
Ei vaatteissa, eikä alaston/ – ja jos arvoituksen sen/ hän selvittää, niin silloin saa/ hän kruununi kultaisen.
Ja isänsä verkot kasteiset/ hän otti huoleton./ Veden silkkiä tummaa ne kiilsivät/ ja kultaa auringon.
Ja isänsä verkot kasteiset/ kuin vaippa harteillaan/ hän lähti, ja katso, verkkoihin/jäi sydän kuninkaan.
Ei vaatteissa eikä alaston/ ole kukaan neito maan/ kun herää katseelle hellyyden/hän vailla verhojaan.
Joka neidolla verhot on kasteiset/ yli poven ja hartiain:/ ilon lanka on niissä kultainen/ ja silkki unelmain.

Meillä on se suuri siunaus ja armo että olemme saaneet lukea Raamattua kylliksemme ja tiedämme kuinka kaikki alkoi, jatkui ja jopa kuinka kaikki tulee päättymään. Tiedämme, mutta uskommeko? Kun Jumala alkoi luomisentyönsä, Hän aloitti sen tyhjästä. Kun hän oli kaiken saanut valmiiksi hän oli tekoonsa sangen tyytyväinen, kaikki oli hyvää. Ajattelen kuinka hän riemuitsi luovuudestaan, siitäkin että loi ihmisen. En voi olla kuitenkaan ajattelematta ilon toista puolta. Tiesihän hän Kaikkivaltiaana kuinka ihmisen kanssa tulisi käymään. – Niin kuin ihminen luovuudessaan kokee sekä tuskaa että hurmiota, hurmio voittaa tuskan ja kaiken uhallakin hän aloittaa työnsä ja vasta kun työ on valmis, ihminen vasta näkee mitä sai aikaiseksi. Jumala sen sijaan näki jo alkuun ja siksi hän sanoi:”Tehkäämme ihminen”. Samalla kun hän oli päättänyt tehdä ihmisen , hänellä jo oli suunnitelma tämän pelastamiseksi. Ehkä hän sitten miehen luotuaan ja sanottuaan ettei ”ihmisen ole hyvä yksin” ajatteli itseäänkin koska oli halunnut , kaikesta itselleen aiheutuvasta kärsimyksestä huolimatta luoda kauniiseen maailmaansa tämän ”lähes Jumalolennon, kaltaisensa”. Niin hän loi naisen. Kaiken luomansa hän myös siunasi. Sitten ihminen suostui petetyksi ja he huomasivat olevansa alasti. Luomisen tilassaanhan he eivät alastomuuttaan hävenneet.
Heillä ei ollut mitään tunnollaan, ei mitään mitä olisi pitänyt peittää. Synti saa ihmisen häpeämään ja pelkäämään alastomuuttaan Jumalan edessä. Kaikin tavoin ihminen yrittää selitellä tilaansa parhain päin ja peitellä tilaansa sekä ihmisten että Jumalansa edessä. Synti on Ihana katsella, hyvä syödä, ja tuntuu alkuun suloiselta vaikka se jälkeenpäin kirvelee ja karvastelee, saa paatumuksen tilaan ja ihminen kietoutuu valheiden verkkoon.
Ja kuitenkin!
Koko Vanhan testamentin ydinsanoma on Armo! Koko ajan, kerta toisensa jälkeen Jumala armahtaa ja siunaa. Hän kyllä katui luoneensa ihmisen ja päätti tuhota nämä, mutta antoi Nooalle tehtävän. Kun Nooa totteli ja pääsi taas asuttamaan maata, Jumala vannoi itsensä kautta ettei enää koskaan tuhoaisi maata ja ihmisiä vedenpaisumuksella. Vanhasta testamentti kertoo ihmisistä sellaisina kuin olemme ja kerta toisensa jälkeen Jumala armahtaa, ensimmäisistä viimeisiin: Mooses, Aabraham, Joona, Job, Jeremia, Joosua, 3 miestä pätsissä, Hiskia, Daavid jne.
Miksi? Siksi että he kääntyvät Jumalan puoleen, laittavat toivonsa ja uskonsa Herraan ja tekevät parannusta. Uudessa testamentissa luettelo jatkuu. Tutuinta sieltä lienee Paavalia ja Pietaria koskevat kertomukset. Paavalin kääntymys ja kärsimykset ja Pietarin itku hänen kieltäessään Mestarinsa ja paluu sanomaan Herralleen: ”Kenen tykö me menisimme, sinulla on ikuisen elämän sanat” ja Pietarin joutuessa kolmeen kertaan todistamaan rakkauttaan Jeesukseen.
Olen lukenut juuri kirjan ”Jumalan rakastetut” Sen on kirjoittanut David Wilkerson. Olen saanut rohkaisua, uskoa, luottamusta ja toivoa kirjaa lukiessani sillä siinä käydään läpi ihmisenä oleminen tässä maailmassa, eikä vältetä kärsimyksen puoltakaan. Teksti on realistista, mutta hoitavaa ja aina palataan Jumalan suuruuteen. Siihen kuinka kaikki on aina ollut ja tulee olemaan Jumalan hallinnassa vaikka näyttäisi ihmissilmin miltä. Niin kuin Raamatussa kerrotut Pyhät joutuivat kärsimään monilla jopa käsittämättömän ankarilla tavoilla jotka näyttävät ihmissilmiin kaikelta muulta kuin että Jumala olisi heidän kanssaan joka hetki, he panivat luottamuksensa ja uskonsa Jumalaan ja voittivat. Jos se voitto ei tullutkaan tässä ajassa se odotti heitä siellä missä näkymättömät muuttuvat näkyviksi. Itselleni tulee aina vaan vahvemmaksi se että Jumalan Voima todellakin tulee esiin siinä ihmisen kokemassa heikkoudessa ja pienuudessa jossa Jumala toimii.

Vaatteissa vai alaston? Mitä enemmän ikäännyn, sen hartaammin odotan saada pukeutua siihen valkaistuun vaatteeseen jossa ei ole ryppyä eikä tahraa. Täällä olen ainaisessa sodassa, kahden tulen välissä, joista toinen näyttää ja tuntuu aina voittavan, ellen pidä katsettani Jeesuksessa, Jumalan iäti muuttumattomassa Sanassa ja valvo itseäni niin että muistan alastomuuteni. Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka, Hän haluaa että vaellan valossa, rukoilen Hänen Hengessään, pyydän ja annan anteeksi ja ainakin yritän kohdella lähimmäistäni niin kuin toivoisin itseänikin kohdeltavan. Minun on myös opittava lepäämään yksinkertaisessa uskossa ja jättämään ongelmani ja ahdinkoni Isäni rakastaviin käsiin. En ehkä näe näkymättömiä, mutta uskon että Jumala toimii. Jokaisena päivänä ja yönä hän valmistaa minulle tietä ja hänen suunnitelmansa on aina aikataulussaan. Siksi että Hän on minut luonut ja lunastanut, ja että Hän rakastaa minua:”Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee. (Sef.3:17) Sillä armolla, josta saan nauttia on niin korkea hinta että voin olla turvallisella mielellä ettei sitä voi riistää kukaan eikä mikään.

Lopuksi, koska Jeesuksen seuraajat ovat aina joutuneet myös kärsimyksiin uskonsa tähden, Jeesuksen nimen tähden, haluan lohduttaa kaikkia meitä jotka joskus joudumme mielestämme ja toistenkin mielestä liian kovaan ahdistukseen joka on sortaa uskomme, laitan sanan David Wilkersonilta: ”Haluan tarjota erityisen sanan kaikille, jotka ovat läpäisseet ahdistusten tulvat, tuliuunit, ja jotka kohtaavat kasvavia koetuksia. Uskon olevan mahdollista, että koetuksesi ajalla ei ole mitään tekemistä kurituksen kanssa. Sen sijaan kyse on tästä: Jotain iankaikkista – jotain tulevan maailman elämään liittyvää – on koetuksesi ytimessä. Taistelu, jota nyt koet, ei ole tästä maailmasta, ei lihasta, ei vihollisesta johtuvaa. Sen sijaan sota, jota käyt, valmistaa sinua ikuiseen palvelukseen kirkkaudessa. Sinua valmistetaan palvelukseen rajan tuolla puolen. Tuskat, joita me ehkä juuri nyt koemme, ovat synnytystuskia. Jumala on antanut meidän heikentyä inhimillisestä voimastamme, jotta me lakkaisimme ponnistelemasta ja antaisimme hänen kuljettaa meitä lopun matkaa.
”Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä” (Ilm.22:3) Eikä yötä ole enää oleva… ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti (22:5) Ja vielä Ef.2 josta poimin aiheeseen jakeet 6-8 Jumala on herättänyt meidät yhdessä hänen kanssaan ja asettanut yhdessä hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina ylenpalttisen runsasta armoaan hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – Se On Jumalan Lahja!