Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kiltteyden ongelma

6 kommenttia

Kiltti pyhäkoulupoika! Se on kuin haalistunut sädekehä, joka on valahtanut kuormaksi harteille. Kiltteys ei olekaan pelkkä hyve, sillä on hankalia sivuoireita. Miksi kirjoittaa blogi tästä asiasta? Siksi, että kiltteyden vaikutukset voivat olla jopa vaarallisia ja siksi ne on hyvä tiedostaa. Mikään psykologian syvätietämysjuttu tämä ei ole; kokemuksesta puhun.

Kiltti antaa periksi, pelkää loukkaavansa muita, alistuu, vetäytyy syrjään, sisäisesti kateilee muita, ei sano asioita suoraan, kärsii alemmuutta, välttelee riitoja hinnalla millä hyvänsä ynnä muuta. Oikein kiltti on lopulta ihan hiljaa, hiipii huomaamatta pitkin varjoja, on kuin ei olisi. Mutisee, kun kysytään. Ja koko pienellä olemuksellaan pyytää anteeksi olemassaoloaan.

No, kiltteyden variaatioita on tietty paljon. Moni löytää itsestään kiltteyden eri asteita ja ilmenemismuotoja.

Mikä tuossa nyt on niin vaarallista?

Äänestäpä kiltti eduskuntaan! Valitse hänet hallitukseen tai johtokuntaan!  Mene hänen kanssaan naimisiin! Ole hänen alaisensa! Ole itse se kiltti! 

Otanpa vielä yhden näkökulman, uskon näkökulman. Kiltti pyhäkoululapsi, herttainen kuin Herran enkeli ja tottelevainen kuin opetuslapset! Hetkinen! Enkelit eivät kyllä ole välttämättä herttaisia, sellaisia hempeitä höyhenkimppuja. He olivat sotilaita, taistelijoita, voimakkaita, riskejä, kunnioitusta ja jopa pelkoa herättäviä, toki myös suojelevia ja apua antavia. Opetuslapset olivat raavaita kalastajia, useimmat, varsin usein itsepäisiä, kinastelivatkin, tottuneet karuun elämään, heillä oli mielipiteitä, he olivat rohkeita jättämään kotinsa ja ammattinsa seuratakseen Jeesusta.

Vääränlainen kiltteys johtaa nössöilyyn: ei uskalla julistaa koko evankeliumia, pelkää yhteenottoa uskonnollisen maailman kanssa, on hiljaa, kun pitäisi huutaa, pakenee, kun pitäisi nousta esiin, vaikenee kun pitäisi puolustaa. Liian kiltti on myös helppo saalis viholliselle: ei tohdi omistaa Raamatun lupauksia, ei taistele rukouksessa, ei ole uskossaan luja, tarvittaessa jopa härkäpäisen periksiantamaton.

Jumalan työtoverina on hienoa ja mielenkiintoista olla. Siinä ollaan kuin hyvässä perheyhtiössä, vapaudessa, kunnioituksessa, läheisyydessä, jossa mielipiteille ja kysymyksille on tilaa, ja tilaa on myös iloon ja itkuun, hyviin ja huonoihin päiviin, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Pyhä Henki on huippuvalmentaja, neuvoja ja opettaja, samalla Hän myös varustaa ja vahvistaa. Kiltitkin saavat Hänen koulussaan juuri sitä lujuutta, jota tarvitaan, jotta Jeesuksen antama lähetyskäsky toteutuisi. 

 

 

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

6 thoughts on “Kiltteyden ongelma

  1. No nyt sinä Heikki kirjoitit kirjoituksen, jota minä hyödynnän heti!

    Kyllä minä perusluonteeltani olen omasta mielestäni kiltti, mutta tuhmuuksia on kyllä tullut tehtyä ihan kiitettävästi. Ja sellainen tulee nytkin heti etukäteispuolustelun jälkeen, mikä on:
    Kun tuon Jumalan suuruuden hahmotuskirjoituksen jälkeen olin yhteydessä Ilkka Koivistoon, niin hän ilmoitti asiasisällöllisesti näin, että kun on kerran vieraillut, niin se oli sitten siinä.

    Minä haluaisin kuitenkin vielä alempana kohta tulevat ajatukseni saattaa tämänkin blogin lukijoille tiedoksi ja niinpä tämä Heikin kiltteysblogi tarjosi mielestäni porsaanreiän tuon yllä mainiitun tilanteen kiertämiseksi,
    jonka teen vain tämän ainoan kerran, nimittäin laitan sen tekstini kommenttina ja pyydän samalla keppostani ANTEEKSI!

    Ja tässä se on:

    Sieluasian yhteisesitys
    Älkäää säikähtäkö, hyvät ihmiset, mutta tuon luomakunta-asian lisäksi haluaisin vähän niin kuin samaan syssyyn tuoda esille käsityksiäni eräästä tässä Jumalan luomakunnassa liikkuvasta oliosta eli ihmisestä ja tarkennettuna hänen sielustaan.

    Se on kaksiosainen:
    I. Pohdintaa sielusta, – mikä ja missä se on?
    ja
    II. Pohdintaa ihmissielun kuolemattomuudesta
    ==================
    I. Pohdintaa sielusta, – mikä ja missä se on?

    Kappale 1 – johdanto
    Kuuntelin tässä jokin aika sitten, Radio Deitä – vakioasemamme kun on. Ohjelmassa, jonka teemanimeä en muista, eräs naissoittaja kertoi pienen lapsensa kysyneen häneltä suurin piirtein näin: ”äiti, missä minä olin silloin, kun en vielä ollut sinun masussasi”, johon soittaja sanoi vastanneensa, ”sinä olit silloin vielä Jumalan luona”, johon vastaukseen lapsi oli soittajan mukaan tyytynyt.
    Tästähän saa sellaisen kuvan, että Jumalalla olisi tykönään varastossa valmiita sieluja, jotka Hän lähettäisi liikkeelle havaittuaan, että ahaa, tuollapa näytetään oltavan ”lapsentekopuuhissa”. Lainatakseni Tuntematonta sotilasta, niin suurin piirtein ehkä näin: ”Jaaha, olis taas maanpäälle lähtöreissu tiedossa – Jussila, s`oon sun vuoros!”
    No näinhän nyt ei ole, mutta se sai minut pohtimaan tätä sieluasiaa tosissani ja kirjoitan seuraavassa pohdinnan tuloksiani kappaleissa 2 , 3 ja 4.

    Kappale 2 – Raamattu

    Päätin tutkia mitä Raamattu sanoo sielusta.
    Sen selittämiseen menisikin useita palsta- ei millimetrejä vaan metrejä. Raamatussahan puhutaan sielusta sadoissa kohdissa! Niinpä seuloin muutamia mielestäni oleellisimpia sielun ominaisuuksia tuohon alle hyvin kategorisesti ja lähinnä luettelon muodossa.

    1. Sielu syntyi, kun: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1.Moos. 2:7)

    2. Raamattu liittää sielun vereen: ” Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on” (1.Moos.9:4).-”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä.” (3.Moos. 17:11) ”Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.” (3.Moos.17:14) ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.” (5.Moos. 12:23)

    3. Sielun muutamia ominaisuuksia

    Sielu lähtee ja palaa: ”Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ”Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.” Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.” (1.Kun. 17:21-22) Sielu elää: ”Ja Elia sanoi Elisalle: ”Jää tähän, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin asti.” Mutta Elisa vastasi: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua.” Ja he menivät Beeteliin” (2.Kun. 2:2) Sielu murehtii : ” Tultuaan vuorelle Jumalan miehen tykö hän tarttui hänen jalkoihinsa. Niin Geehasi astui esiin työntääkseen hänet pois. Mutta Jumalan mies sanoi: ”Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on salannut sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle.” ” (2.Kun. 4:27) Sielulla on tahto: ”Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. ” (Job 6:7) Sielu on Jumalan kädessä: ”hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?” (Job 12:10) Sielu säälii: ”Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? ” (Job30:25) Sielu on pelästynyt: ”ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan? ” (Ps.6:4) Sielu riemuitsee: ” Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.” (Ps.16:9) Sielu janoaa Jumalaa: ” Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.” (Ps.42:2) Sielu itkee: ” Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.” (Ps.119:28) Sielu ylistää: ” Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.” Sielu kauhistuu: ” Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ” (Sananl. 6:16) Sielu himoitsee ” Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.” (Sananl.21:10) Sielu rakastaa: ” Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.” (Kork.v. 3:1) Sielu ikävöi: ” Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. ” (Jes.26:8) Sielu on Jumalan tekemä: ” Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.” (Jes.57:16) Sielu vahingoittuu: ” Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt.16:26) Sielu ylistää: ” Ja Maria sanoi: ”Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ” (Luuk.1:46) Sielu saa surmansa. ” Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.” (Ilm.6:9) [Voisiko tämän ajatella siten, että sielut eivät olleetkaan surmattuja, vaan ”niiden” eli siis surmattujen ruumiiden -> sieluja?]

    4. Ajatuksia tai oikeammin kysymyksiä siitä, milloin sielu ”syntyy”.

    Lähden liikkeelle hölmöimmästä päästä. Syntyykö sielu silloin kun ihminen ensimmäisen
    kerran nauttii Herran Pyhän Ehtoollisen tai hänet kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen? No ei tietenkään! Muutenhan maailmassa ei juuri olisikaan muita kuin sieluttomia ihmisiä. Raamatussakin puhutaan sielusta jo heti ensimmäisen ihmisen yhteydessä, jolloin noista rituaaleista ei ollut mitään tietoa.

    Syntyykö sielu silloin, kun lapsi synnyttyään ensimmäisen kerran vetää henkeään? Ei, vaikka elävänä syntynyttä mutta heti synnyttyään kuollutta lasta, jota ei ole ehditty hätäkastaa, ei tietääkseni hautaan siunatakaan.

    Syntyykö sielu silloin, kun sikiön sydän lyö ensi lyöntinsä? Ei, koska Raamattu puhuu sielusta verenä ja verenhän pitää olla olemassa jo ennen ensimmäistä sydämen lyöntiä.
    Syntyykö sielu silloin, kun munasolu ja siittiösolu sulautuvat toisiinsa eli munasolu hedelmöittyy?

    Miten on, sehän, siis hedelmöittynyt munasolu eli alkio on jo elävä, joskaan ei kai sitä oikein yksilöksi voi vielä sanoa, tai toisaalta, miksi ei? Hedelmöittyneessä ja siis elävässä munasolussahan on 46 kromosomia, joita ”itsenäisessä” muna- ja siittiösolussa on kummassakin 23. MUTTA; ovathan sekä muna- että siittiösolu jo irrallisinakin eläviä – ja nyt loppukysymys: ONKO NIISSÄ KUMMASSAKIN SITTEN JO VALMIINA SIELUN PUOLIKAS!?
    Vastaan itse omaan kysymykseeni.EI. Eikä varmaan edes vielä hedelmöitystapahtumassa, vaan ehkä sikiön sydämen alkaessa lyöntinsä?
    ====================
    II. Pohdintaa ihmissielun kuolemattomuudesta

    Edellisessä kirjoituksessa pohdin sielun syntymistä.
    Nyt jatkan pohdintaa pidemmälle, mielestäni yhtä tärkeään ellei peräti tärkeämpäänkin asiaan, voiko sielu kuolla?
    Jatkossa keskityn pelkästään ihmisen sieluun.
    Omat perusnäkemykseni ensin sielusta yleensä.

    Sieluja ei ole vapaana johonkin ”sieluvarastoon” ennakkoon luotuina odottamassa ihmisen alkiokehityksen alkamista, johon ne sitten hedelmöityksen jälkeen siirtyisivät.
    Vaan sielu ”syntyy” alkiokehityksen jossain vaiheessa, ehkä samassa yhteydessä aivojen kehittymisen kanssa mutta kuitenkin ennen syntymää. Onhan kirkon piirissä joskus keskiajalla muuten väitelty siitäkin, onko naisella sielu!

    Kun ihminen kuolee, niin ruumis rituaalimenetelmin joko haudataan tai poltetaan. Joissakin mm. intiaanikulttuureissa ruumis on viety lavalle taivaan lintujen hävitettäväksi, mitä luille on tehty, sitä en tiedä.

    Mutta sitten kirjoitukseni varsinaiseen teemaan.
    En pitkitä pitkittämisen vuoksi, mutta esitän joitakin Raamattuun taltioituja näkemyksiä.
    – ”Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen.” (1. Sam. 2:6)
    – ”Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.” (Job. 7:7-9)

    Seuraava on Ihan kuin minulle sanottu tätäkin kirjoitusta laatiessani:
    – ” Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela – mitä voit ymmärtää?” (Job 11:7-8)
    – ”Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu; niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.” (Job. 14:11-14)

    – ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” (Saarn.9:10)
    Pietarin puheesta ensimmäisen helluntain tapahtumassa:
    ”hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.” (Ap.t. 2:23-27)
    Johanneksen näystä:

    ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.” (Ilm. 20: 12-13)

    Lyhyttä yhteenvetoa:

    Vanhassa Testamentissa esiintyy siis käsityksiä, että ei olisi mitään kuoleman jälkeen ”…tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse (Job 7:9(osa); ei ajatusta,ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä” (Saarn. 9:10(osa).
    Mutta myös lohdullisempia näkymiä, ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Saarn. 12:7) Mutta tapahtuisiko tämä vasta tässä vaiheessa?:
    ” ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.”(Job 14:12)

    Uudessa Testamentissa kuolleitten ylösnousemisesta puhutaan paljonkin, joista otan tähän vähäisen otannan ja sen jälkeen esitän kysymyksenomaisen loppuväittämäni.
    ”Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät.” Luuk. 20:37-38)

    ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5 28:29)
    Loppukiteytykseni:

    Minä uskon 1. – 4, että,..

    1. ” Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” (2. Kor. 5:10)
    2. Mutta ennen ylösnousemusta sielut ovat tuonelassa ”tiedottomassa” tilassa, siis ”nukkumassa”, unestahan sitä yleensä herätään jo tässäkin ajassa.
    Raamatusta löysin tuonelassa olosta vain seuraavat kuvaukset:
    ” Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?” (Ps. 6:6)
    ” Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” (Saarn. 9:10)
    ” Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.” (Luuk. 16:23)
    Tuo viimeinen kohta on Jeesuksen vertauksesta, ei siis faktasta. Saarnoissa käytetään usein vertauksia mm. esim. Emmauksen tien tapahtumia, ikään kuin ne olisivat tapahtuneita tosiasioita, vaikka Jeesus käytti niitä vain elävöittämään eli havainnollistamaan sitä, mistä Hän kulloinkin puhui.

    3.Ylösnousemus tapahtuu kahdessa vaiheessa.

    1. vaihe:
    ” Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm.20: 5-6)

    2. vaihe:
    ” Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,” (Ilm. 20:7)
    Sanaparia toinen ylösnousemus en sanatarkasti Raamatusta löytänyt, mutta sen tapahtuminen käy selvästi ilmi noista raamatun kohdista.

    4. Ja viimeiseksi varsinainen teema, eli sielun iankaikkisuus. Sielu siis syntyy ja nyt oma näkemykseni: Se joko elää iankaikkisesti tai kuolee
    Kristuksen tuomioistuimen eteen joutuvat siis, kuten ylempänä jo totesinkin, kaikki:
    ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5 28:29)

    ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm. 20: 13-15)

    Loppupäätelmäni:

    Helvetissä olosta on ties kuinka monen kirjoittajan toinen toistaan kauheampia kuvauksia siitä, minkälaisissa oloissa siellä elävät sielut joutuvat elämään.
    Mutta. Jumala joka on luonut kaiken, myös matematiikan säännöt ja mm. niihin kuuluvan logiikan.

    Kuka siis kiusaisi helvetissä olijoita, sillä ” Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.”?

    Eli mitä logiikkaa olisi tässä?:

    Jumala jättäisi ainoan jonkinlaista valtaa omaavan vastustajansa, perkeleen, eloon seuraajineen, jolloin Hän, Jumala, ikäänkuin sanoisi perkeleelle ”no mene nyt joukkoinesi sinne helvettiin, niin saat, kenenkään enää yrittämättä estää sinua, kiusata niitä niin maan perusteellisesti!

    Tuollaista tekstiä syntyy, kun maallikko (maalikko?) ryhtyy pohtimaan aivan perusasioita, mutta eivätkös ne, joita nämä asiat tulevat aikanaan koskemaan, ole pääasiassa maallikoita?

    Tykkää

  2. Toivo,

    Vierasblogin ideana on tarjota mahdollisuus eri kirjoittajille tuoda ajatuksiaan esille. Olen jo keskustellut tästä kanssasi sähköpostitse, ja toivon että keskustelu voidaan jatkossakin käydä reilusti kahden kesken.

    Blogien kommenttiosuudessa on kohteliasta kommentoida toisen kirjoitusta. Jos vierasblogin idea jäi sinulle epäselväksi tai koet, että sinua on kohdeltu väärin, toivon että otat minuun yhteyden sähköpostitse.

    Sekä kiltit että tuhmat voivat noudattaa samoja pelisääntöjä.

    Ilkka Koivisto

    P.s. sinulla on paljon hyviä ajatuksia. Ehdotan, että myös sinä perustat oman blogin. Sen voi tehdä ilmaiseksi esimerkiksi täällä: http://www.wordpress.com.

    Tykkää

    • Ilkka

      Toistan tuon etukäteis – anteeksipyynnön,
      ”…niinpä tämä Heikin kiltteysblogi tarjosi mielestäni porsaanreiän tuon yllä mainitun tilanteen kiertämiseksi,
      jonka teen vain tämän ainoan kerran, nimittäin laitan sen tekstini kommenttina ja pyydän samalla keppostani ANTEEKSI!”

      Pitäydyn jatkossa taas vain sekä Blogimetsään että visioita.mun.foorumiin.
      Tama taivas-alusta on selvästi enemmän hartauskirjoituksia varten, joita minä en osaa ainakaan todentuntuisesti kirjoittaa, koska se vaatisi erilaisen hengellisen atmosfäärin. Eli raamatullisemmin sanottuna ”palavuutta”.
      ” Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.” (Ilm. 3:15-16)

      Omasta mielestäni minä en ole penseä, jos olisin, niin minähän viis veisaisin näistä asioista enkä näille alustoille ainakaan noin kirjoittaisi, mitä olen kirjoittanut.

      Olkoon tämä tässä, en minä tänne jatkossa tuppaudu.

      Toivotan Herran siunausta henkilökohtaisesti sinulle työssäsi ja elämässäsi!

      Tykkää

  3. Heikki,

    Minusta tämä on erittäin tärkeä kirjoitus. Koen, että uskonnollisessa maailmassa sekotetaan kiltteys ja rakkaus usein. Seurakunnissa on paljon kilttejä ihmisiä, jotka kärsivät kiltteystaakan alla. Mutta kiltteys ei ole rakkautta vaan haavoittuneisuuden yksi muoto.

    Olen mukana Elävät Vedet -toiminnassa, ja yksi miesopettajista siellä on kertonut koskettavasti omaa kiltteyskamppailukasvutarinaansa verraten kiltteyden vaatimusta henkiseen kastroimiseen.

    Kiltteysilmiön negatiivista, henkilöä raskauttavaa vaikutusta ei seurakunnissa oteta vakavasti. Päinvastoin siihen usein kannustetaan.

    Olen viime aikoina lukenut Joh 2:sta Jeesuksen temppelinpuhdistustapahtumaa. Siinä ei näyttäydy kiltti mies. Osaammeko yhdistää Jeesuksen kiivaan puolen hänen lempeyteensä? Minusta olisi korkea aika!

    Ja Toivo ja Ilkka,

    Kiitos kiltteyskamppailun käytännön esimerkistä tässä. Olette ilmaisseet eriävät kantanne kuin miehet, aika lailla asiallisesti ja selkeästi, ja lopputulos on toivottavasti hyvä. Toivo, toivon sinulle hyviä reittejä ilmaista kiinnostavia ajatuksiasi. Ja Ilkka, en ole varma siitä, voivatko tuhmat ja kiltit noudattaa samoja pelisääntöjä. Lauseena se kyllä kuullostaa hyvältä. 😀

    Tykkää

    • Kiitos, Sirkku Ymmärsit blogini hienosti. Kirjoitukseni nousee myös omasta kokemuksesta. Heikki

      Lähetetty iPhonesta

      > Blogitaivas kirjoitti 22.2.2014 kello 12.55: > > >

      Tykkää

  4. Sirkku

    Kiitos ymmärtävistä sanoistasi!

    Tuosta ajatusten ilmaisureiteistä sen verran, että koska ainakaan minulla ei ole kanttia mennä esim. paikallisen S-marketin etiseen todistamaan Kristuksesta, mutta näillä nykyfoorumeilla von sen tehdä, joskaan minä en ole mikään sanan julistaja ilmaisun varsinaisessa merkityksessä, mutta minä yritän tuoda kantani esiin Jumalan töiden valtavuuden ja ihmeellisyyden havainnollistamisyrityksillä.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s