Sain kuin sainkin itselleni hammaslääkäristä päivystysajan. Hammasta oli kolottanut jo jonkin aikaa. Kylmä vihlaisi ilkeästi. Pureskelin vain toisella poskella.

Hammaslääkäri uhkasi kiskaista koko hampaan irti. Sitten hän tutki purentaani, ja huomasi, että reiättömällä puolella hapaat ovat aivan vinksin-vonksin. Parempi on alkaa korjaushommiin. Juurihoidoksihan se meni. Eikä päästy ensimmäisellä kerralla kuin alkuun, kun purukalu oli niin ärtynyt ja aikakin loppui.

Puudutus haihtui ja suuhun sai taas laittaa jotain. Join lasillisen kylmää mehua. Hei, tätähän pystyy litkimään tuskaa pelkäämättä, ihan tuosta vaan, koko suun täydeltä eikä oikean posken kautta kiertäen! Aivan uskomaton tunne.

Aivot alkoivat hyrrätä. Olin ollut niin tottunut reikään hampaassa, että olin lakannut käyttämästä suun vasenta puolta. Mihin kaikkiin ikäviin asioihin sitä on mahtanut tottua elämässään.

Mitä kaikkea on sellaista, jota automaattisesti varoo?

Mihin kaikkeen tarvitsen juurihoitoa?