Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Eevan tyttäret, väkivallan uhrit

4 kommenttia

Naisten päivänä me miehet onnittelemme, kukitamme, suutelemme, halaamme Luojan luomaa kauneutta, naista. Siiskö kerran vuodessa? Eihän toki, myös syntymäpäivänä, joskus hääpäivänä, kellä sellainen on ja ken sen muistaa. 

Saako arkena ostaa kukkia, ilman taka- ajatuksia? Saako kadulla suudella vaimoaan, julkisen liikenteen nähden? Saako lyödä vaimoaan?

.Hei, tuo kolmas lause ei kuulu sarjaan! Ikävä kyllä se kuuluu arkeen. Eevan tyttäret maksavat kovaa hintaa syntiinlankeemuksesta, jossa mieskin oli osallisena. Perheväkivalta, alistaminen, seksikauppa, sukupuolielinten silpominen, kunniamurhat, alemmat palkat, happohyökkäykset, joukkoraiskaukset, lapsiavioliitot, tyttövauvojen heitteillejättö, miniöitten pahoinpitely…huhhuh, eikö tämä luettelo lopu!

Paratiisista ulosajetut Adam ja Eeva joutuivat kumpikin koville. Ei ole ollut helppoa Adamin pojilla, mutta kohtuuttomuuksiin ovat pojat liian usein saattaneet Eevan tyttärien elämän. Pari ruusua vuodessa ei sitä hyvitä. Jumalan syyksi ei pidä naisiin kohdistuvaa syrjintää laittaa ja jos väkivaltaista alistamista perustellaan Raamatulla, niin silloin on kokonaiskuva ymmärretty väärin. Raamatun kuva lähtee keskinäisestä rakkaudesta ja kunnioituksesta, elämän kauneuden ja komeuden toisiaan puolustavasta ja täydentävästä yhteydestä.

Naistenpäivänä, 8.3.2014, siunaavat onnittelut kaikille naisille rukouksella paremmasta, väkivallattomasta huomisesta, joka alkakoon jo tänään. Kiitos, Eevan tyttäret, että olette olemassa. Ilman teitä, ei olisi minuakaan, Adamin poikaa.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

4 thoughts on “Eevan tyttäret, väkivallan uhrit

  1. Kiitos Heikki <3

    Tykkää

  2. Lämmin kiitos! Jos yhä useampi mies alkaisi suhtautua naisiin tällä tavoin, voisi moni Eevan tytär eheytyä, ja monet suhteet korjaantua! Sehän voisi tietää rakkauden vallankumousta..

    Sinua siunaten,
    Anne

    Tykkää

  3. Heikki

    Otsikkosi tämä osa ”väkivallan uhrit” sai minut ottamaan lukemani jo komeroon laittamani kirjan ”Hengellinen väkivalta” uudelleen esiin ja etsimään sieltä…

    ”Ovat tappaneet Jumalani / en löydä hänen hautaansa / mihin pystyttäisin muistokiven / voidakseni tuoda sinne kynttilän / edes kerran vuodessa / tapetun Jumalan muistoksi. Ovat tappaneet sisimpäni / en löydä tunteitteni hautaa / en sieluni tuhkauurnaa / voidakseni edes hetkeksi pysähtyä kunnioittamaan / minuuteni muistoa. Ovat tappaneet ihmisen lapsen / haudassakin se huutaa / Isä, oletko siellä jossakin kaukana / vai oletko kanssani täällä / kuoleman varjossa odottamassa / kaivatun valon aamua.”

    Tuo teksti on järkyttävän koskettavaa. Tekstin tekijän tunnet!

    Tykkää

  4. Vuodessa on kaksi päivää jolloin tunnen tuskaa, vaikka sitä vastustan. Onneksi kaikesta on jo aikaa ja Herra on Hyvä. Tärkeintä on ennen kaikkea sielun haavojen paraneminen, eikä sitä saa aikaan ihmisvoimin.
    Kiitos Kaikkivaltias Jumala että annoit minulle Jeesuksen parantajaksi!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s