Aamu oli valkenemassa. Taivas oli vielä aamuyön sininen, mutta jostain mutkan takaa aurinko piirsi pari punaista viivaa hämäryyteen.
Pakkohan viivat oli yrittää valokuvata, vaikka bussi oli kohta lähdössä. Kännykkä esiin povitaskusta. Äh, autimaattivalotus yrittää tehdä maisemasta valoisamman kuin mitä se oikeasti on. Näpy-näpy, valotuksen korjausta pimeämmäksi. Töks, laukaisimeen. Ja taas liian valoisaa. Enää ei ehtinyt korjailla. Bussiin oli ehdittävä.
Kamera haluaa nähdä asiat valoisampina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Täytyy antaa sille anteeksi – pikkuisen. Kysymyshän on valokuvauksesta eikä pimeäkuvauksesta. Usein hämärä ja varjot huonontavat kuvaa. Mutta kun joskus haluaisi kuvata yönsinistäkin!
Pyyhälsin kohti bussipysäkkiä. Aivoni jäivät ihmettelemään valotusarvoja. Mitähän asioita minä yritän nähdä liian valoisina?
Mitähän asioita yritän nähdä liian pimeinä?
Tässä se kelvoton kuva on. Taivas oli sininen ja punainen muttei tähtösiä täynnä. Tämä on kalpea aavistus todellisuudesta.
Blogitaivas 
10/03/2014 19:20
Hieno ajatus pohtia arjen asioita syvällisemmin 🙂 Laittoi minutkin miettimään, miten minun sisäinen kamera kuvaa maailmaa.
TykkääTykkää
10/03/2014 19:26
Juha
Tuohan on itse asiassa mielestäni syvällinen ja miksei samalla lohduttavakin kirjoitus. Yritän vähän täsmentää.
Edessäsi on synkän sävyinen maisema. Haluat valokuvata sen, mutta lohdullisempana. Mitä teet? Käsket kameran kuvata näkymän valoisampana. Mitenkähän tätä voisi soveltaa ihmiselämään?
Kävisikö tällainen tulkinta. Ihminen, jolla on syvä usko Jeesukseen näkee tilanteen kuin tilanteen lohdullisempana kuin se todellisuudessa on maallisin silmin katsottuna, kun sitä katsoo Jeesuksen ”läpi”?
Jos näin on, niin kadehdin positiivisesti ihmistä, jolle se on mahdollista.
Positiivisuus tässä ei tarkoita sitä, että haluaisin sen toiselta itselleni –
vaan että olisipa minullakin!
TykkääTykkää
10/03/2014 19:52
Periaatteessahan on tärkeää, että näkee maailman sellaisena kuin se on. Että maailmankuva on oikea.
Mutta oikeassapa olet siinä, Toivo, että on hyvä, jos voi nähdä synkänkin maiseman oikeassa valossa. Ristin valossa.
TykkääTykkää
10/03/2014 20:25
Ongelma onkin se, että näemmekö maailmaa sellaisena kuin se on vai onko se tulkintaa näkemästämme kokemustemme valossa. Entäpä jos katsottaisikin maailmaa Raamatun läpi?
TykkääTykkää
10/03/2014 21:12
Manipuloiko kokemuksemme, arvomme tai jokin muu seikka kuvaa?
TykkääTykkää
10/03/2014 22:37
Tähän viimeisimpään kysymykseesi Juha, vastaan että kyllä.
Niin kuin kuin taidemaalarilla on kuvattavastaan omanlaisensa näkemys, me ihmisinä myös kannamme koko elettyä elämäämme mukanamme, emme pysty absoluuttiseen totuuteen. Se on iankaikkisen Jumalan yksinoikeus.
Näit kuvattavan aiheesi innoittavana ja ihanana ja halusit sen juuri sellaisena tallentaa, joskaan et ollut täysin tyytyväinen siihen kuinka sait sen onnistumaan. Minä näin upean kuvasi tauluna josta olisin karsinut epäolennaisen pois, ja saanut siitä sillä tavalla hyvän, – omasta mielestäni. Joskaan en olisi – myöskään, ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen.
Jokainen meistä kokee myös hengelliset asiat persoonallisella tavallaan vaikka luemme samaa Raamattua. Ainoa totuus ja täydellisyys on iankaikkisuudessa. Ei se kuitenkaan sulje sitä pois, etteikö meillä olisi tahtoa ja kaipuuta oppia ymmärtämään missä tarvitsemme lisä valaistusta. Tiedetäänhän Jumalan Hengen vaikuttavan meissä tahtoa ja tekemistä. Lohduksi ja voimaksi koituu kun saa vaeltaa Totuuden Tietä Maailman Valon kanssa. Toivoa on, mutta täydellisyys jää vajaaksi – kunnes vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa 🙂 !
Asutko todellakin tällaisessa maisemassa?! Onnellinen!
TykkääTykkää
11/03/2014 08:53
Joo-o, tuo maisema on meidän ovelta. Tykkään siitä kovasti, ja esim Facebook-seinälleni maisemasta ilmaantuu valokuvia tämän tästä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että me jokainen näemme maisemamme omalla tavallamme ja omissa rajoissamme. Se vain minua välillä pelottaa, että omat rajoitukset huomioon ottaen jääkö jotain oleellista havaitsematta. Näenkö jonkin asian liian pimeänä tai liian valoisana.
– Miten vakava Krimin tilanne tosissaan on.
– Miten oikeassa minua liberaalimmat tai konservatiivisemmat ihmiset kuitenkin ovat.
– Onko työtilanne täysin toivoton vai ihan normaalia viestintäelämää.
– Viekö sote-uudistus meitä parempaan vai kenties pahempaan.
Onhan olemassa se mahdollisuus, että näen asiat ihan pieleen ja vieläpä levitän omaa näkemystäni. Sitten ollaan ihan armon varassa. Niin kuin muutenkin.
TykkääTykkää
11/03/2014 17:37
Hei! Elämä opettaa 🙂 !
Tosissaan sanottuna, älä huoli Juha, Jumala pitää huolen sinunkin sielustasi ja uskossa elämisestäsi, luota vaan ja usko ainoastaan. Hän on sinut kutsunut nimeltä, Juha, sinä olet hänen! Hän on itse sinut pelastanut ja rakastaa sinua yli kaiken, on armo ja totuus ja valaiseen pimeänkin.
Todellakin; armon varassa ja levossa. Kaikki on hallinnassa, Herran kaikkivaltiaassa tiedossa ja taidossa! 🙂 ! Hän muistaa mitä tekoa olemme, Hän valmisti meidät maan tomusta, mutta teki meistä kaltaisensa. Sitä kohti ilolla, riemulla ja kiitoksella! Isä, Poika ja Pyhä Henki olkoon sinun kanssasi – ystävä! 🙂 Kauniita kuvia jatkossakin!
TykkääTykkää
12/03/2014 10:16
Jatkan vielä vähän…
Juha en kirjoittanut tuota ylläolevaa sen tähden ettet sitä tietäisi ja ymmärrän sinun ihanan huumorisi teksteissäsi myös, minulta vaan aivan spontaanisti ”purskahti” ilosta tuo jolla sinua tuossa muistutan, vaikka ei tarvitsekaan 😉 !
On kivaa kun kyselet ja pohdit, ehkä monet saavat itsekin tätä kautta vastauksia elämäänsä ja herättäväthän ne vanhaakin ajattelemaan vähän ”vinttiä” tuulettaen, sitä tarvitsen ainakin minä! Kiitos.
TykkääTykkää
13/03/2014 18:22
Vintin tuuletus 🙂 hauska ilmaisu.
Aiemmilla kokemuksilla on omalla kohdallani taipumus ns. manipuloida kuvaa. Tuollaista nousi tietoissuuteeni, kun tekstisi herättämiä ajatuksia jäsentelin.
Näin pohjolaisjuurisena maisemakuvassa on jotakin tuttua ja se taitaa olla tuo laajasti näkyvä taivas peltoaukean yllä. Rauhallinen maisema.
TykkääTykkää
13/03/2014 19:48
Joo, kysymysmerkkejä ryöppyävät tekstini ovat semmoisia sisäisiä ihmettelyjä. Voi olla että vastaukset ovat itsestään selvyyksiä. Mutta joskus huomaa, että itsestään selvyydet eivät olekaan aivan itsesään selvyyksiä.
Virpi, itse asiassa maisemassa on jonkun verran kumpuilevuutta, ja silmille näkymättömissä, notkonsa pohjalla tuolla virtaa myös pieni joki. Voi siis olla, että seuraavat kysymysmerkit liittyvät perspektiiviharhoihin.
TykkääTykkää
17/03/2014 08:15
Perspektiiviharha olisi myös mielenkiintoinen aihe. Jos kotkana liitelisi kuvasi maiseman yllä, näkisi pienen joen ja varmasti paljon muutakin.
Iltapäivälehdessä oli jokin aika sitten amerikkalaisen meteorologin tallenteena/ tuottamana tai mikähän se oikea sana olisisi, kahdeksaan minuuttiin typistetettynä maapallon säämuutokset viime vuodelta. Eli 12 kk sateliittikuvaa niin,että kaikki mantereet ja meret näkyivät. Olen katsellut tuon kahdeksanminuuttisen sateliittikuvaperspektiivistä jo monet kerrat, koska joku siinä kiehtoo niin kovin.
Yhdellä kerralla kohdistin katseeni vain Suomeen ja seurasin, kuinka silmieni edessä lumiraja ensin laskeutui kuukausi kuukaudelta alas, pysyi ja nousi sitten kuukausi kuukaudelta ja maamme näkyi sateliittikuvassa vihreänä. Samoin Filippiinien tuhoisa pyörremyrsky oli nähtävissä 😦 .
TykkääTykkää