.

Laista, totuudesta ja armosta taitetaan peistä. Uskovat punnitsevat toisiaan ja mittaavat mielessään ehkä hurskauttaan. Tuntuu siltä,  että on epäselvää se millaisena coctailina evankeliumi tulisi tarjota maailmalle. Mutta mikä on totuus.

Yksi totuus on se, että kaikki eivät pääse taivaaseen. Kaikki eivät pelastu iankaikkiseen elämään. Meidän uskovien helpompi kiistellä keskenään kuin kuin kertoa raamatun paljas totuus ihmisille. Totuus on myös se että kiistelyn lomassa unohtuu  meille Kristityille annettu tehtävä evankeliumin julistajina.  Mutta onko meidän tehtävämme olla julistamassa lakia ja tuomiota.  Vai onko tehtävä kertoa armosta ja sen mukana tulevasta Jumalan lapsen identiteetistä? Mitä on olla kylä  vuorenrinteellä, josta valo loistaa pimeään laaksoon?

Minussa asuva evankeelinen näkemys nostaa tässä kohtaa päätään. Armoa armon päälle tuntuu paremmalta, kuin jatkuva lain ja parannuksen rumpu joka alettuaan, kumisee hellittämättä uuvuttaen matkaajan, ennen maaliin pääsyä. Vapaus muuttuu parannuksen vankilaksi, koska Pyhä Henki ei pääse tekemään työtään, koska ihminen itse on työhevosen ohjaksissa ja määrää suunnan. Harvoin, tuskin koskaan tuo suunta on lopultakaan oikea.

Mitä on Armo?  Eikö se ole tuomiosta saatu vapaus?  Mutta onko Jeesuksen kautta saadussa armossa jotain vielä suurempaa. Usko armoon on uskoa Jeesukseen, usko Jeesukseen on uskoa Jeesuksen opetuksiin ja lupauksiin, yltäkylläisyyteen ja siihen että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kaikista tärkein asia on Uudestisyntyminen Pyhästä hengessä Jumalan lapseksi.  Monesti meidän on käytävä läpi loputon parannuksen suo, ennenkuin löydämme itsemme täysin tyhjänä Jeesuksen luota huokaamassa, että en jaksa enää. Totuus on siis se, että vain Jeesuksen kautta voimme edetä kaikkein pyhimpään ja mitään omaa ei sinne voi viedä, synnit ja rikkaudet jäävät riisuttuina ulkopuolelle ja siitä eteenpäin kaikki tarpeellinen tulee Jeesukselta.

Totuus on monasti kiinni siitä kuka sen julistaa, siksi meillä ei ole muuta totuutta kuin se mitä Jeesus sanoo.  Siksi Raamattu onkin ylin ohjeemme. Raamattuakin voidaankin katsella monenlaisilla laseilla, mutta mitkään inhimilliset lasit eivät avaa salaisuutta, jonka usko Jeesukseen sisältää.

Minua on aina viehättänyt raamatussa kaksi asiaa. Molemmat ovat mielestäni evankeliumin kovinta ydintä, Rakkautta.

Ensimmäinen on  se miten eri tavalla Jeesus kohtasi jokaisen ihmisen, jotka hän paransi. Jeesuksella oli jokaiselle oma lähestymistapansa. Myös minua hän puhuttelee tavalla, jonka minä ymmärrän.

Toinen kohta oli tapa, jolla Jeesus kohtasi toisen ryöväreistä ristillä. Molemmat miehet roikkuivat tuomiolla syntien tähden, toinen kantoi omiaan, toinen koko maailman syntejä. Tuossa hetkessä ilman mitään tekoja, henkilökohtaisia voittoja tai urheutta, keskellä kaiken kurjuutta Jeesus armahti ryövärin. Ryöväri tunnisti paimenen äänen ja tunnusti Jeesuksen kuninkuuden. Vain puhdas rakkaus pystyy tähän.

Totuus on se, että Jeesus on rakkaus.