Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Parannus uskonnollisuudesta

20 kommenttia

Parannus on mielenmuutos, ei niinkään nippu tekoja. Niinpä uskonnollisuudesta, joka perustuu rasittaviin yrityksiin kannattaa päästä äkkiä eroon. Parannuksessa päästään mielen muuttumiseen, kokonaan uuteen maailmaan, jossa mieli on kuin alati uusia puita, pensaita, kukkia ja ties mitä kasviksia tuottava puutarha. Se on kuin paluu paratiisiin, jossa ihminen nauttii syvästä yhteydestä Jumalan kanssa.

Parannus suomenkielessä tuo helposti mieleen ihmisen oman yrityksen parantaa tapojaan ja päästä eroon huonoista tottumuksista. Englannin sanan repent taas tuo mieleen katumuksen, joka johtaa muuttuneisiin tekoihin. No, suo siellä, vetelä täällä. Kreikankielessä parannus nimenomaan tarkoittaa mielenmuutosta, josta sitten seuraa elämänkin muutoksia.

Kun Pyhä Henki saa luvan muuttaa ajatusmaailmaamme, mieltämme, mielikuviamme, mielikuvitustamme niin silloin ihmisessä alkaa vallankumous, jopa vallanvaihto. Jumalan luovuus pääsee uudelleen vaikuttamaan uudessa vapaudessa; ennakkoluulomme ja epäluulomme eivät ole enää jarruna. Jeesuksen osoittama ja opettama esikuva alkaa saada meissä muotoa. Alamme lukea Raamattua uusilla silmillä ja aivoilla. Ihmeet tulevat arkeen, luonnollisena osana elämää. Lähimmäisetkin tulevat lähemmäksi, jopa kaukana olevat lähimmäiset, joille haluamme välittää Jumalan hyvyyttä.

Uskonnollisuus vaatii energiaa, vie voimia. Uskon yhteys Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa kanssa tuo iloa ja voimaa. Aito yhteys näet luo vapautta: ei tarvitse jännittää, osaako nousta oikeaan aikaan ylös, rukoilla oikeilla sanakäänteillä, pukeutua oikealla tavalla, käyttää oikeaa Raamatunkäännöstä tai tehdä miljoona muuta asiaa oikein. Yhteyden vapaudessa ja rakkauden hyväksynnässä pääsee kasvamaan. Armo ja armollisuus muuttavat ihmistä luontojaan. Ja mitä enemmän oppii tuntemaan Herraa, sitä enemmän kasvaa seuransa kaltaiseksi.

Mielenmaisema saa uusia värejä, sellaisiakin, joita ei ole edes unissaan nähnyt. Tämä on Jumalan kirkkautta.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

20 thoughts on “Parannus uskonnollisuudesta

  1. Heikki

    Jos tämä kirjoittamasi – ” Aito yhteys näet luo vapautta: ei tarvitse jännittää, osaako nousta oikeaan aikaan ylös, rukoilla oikeilla sanakäänteillä, pukeutua oikealla tavalla, käyttää oikeaa Raamatunkäännöstä tai tehdä miljoona muuta asiaa oikein.”
    – on kohdallasi totta,
    niin silloin olen sinulle positiivisesti kateellinen, mikä ei tarkoita, että haluaisin sen sinulta pois itselleni, vaan, että olisipa minullakin!

    Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Ihan pakko rukoilla! | Blogitaivas

  3. En ole koskaan osannut olla erityisen uskovainen. Käytän arkipuheessani vähän uskovaisille tavallisia puheenparsia. En puhu Jeesuksesta usein ääneen. En toivottele siunausta. Synnistäkin minun on vaikea puhua. Olen pitkään ajatellut, että lähes kaikki, mitä teen omasta aloitteestani, tuottaa huonoa ja pahaa. Ja nyt tuon äskeisenkin kirjoittaminen vaikuttaa hurskastelulta. Ei, en, ei käy, ei kelpaa, en kelpaa. En ole uskovainen. En ole kokenut järisyttävän uskoontulon tunnemyrskyä. Olen halunnut poistaa uskon itsestäni. Siinäkään en ole menestynyt.

    Kun on tullut hätä, olen huomannut rukoilevani. En aina nimeltä Jumalaa, en Jeesusta enkä Pyhää henkeä. Mutta kuten aikaisemman blogitekstin kommentissa totean, olen aivan varma, että tämä maailmaksi kutsuttu simulaatio, tyhjyyttä täynnä olevista hiukkasista muodostunut universumi on Korkeamman Tahon tuotos tavalla tai toisella. Rukoilenpa mitä tahansa, niin Luojallehan viestini menee. Raamatussa tosin sanotaan, että mitä ikinä pyydätte Kristuksen nimessä… Kristus ei varmaankaan tarvitse minua hokemaan mitään nimistään, mutta minulle sen nimen kertaaminen voi olla hyväksi.

    Minusta varmaan tulisi körtti. Jumala on. Minä en ole itsessäni mitään. Paitsi jos minussa sittenkin on ruumiin ja sielun lisäksi Henki. Sielulla tarkoitan siis tietoisuuttani ylläpitävää keskushermoston sähköistä toimintaa. Kenties minussa jopa Pyhä henki. Jos minulla on tai olen saanut Hengen joka on Luojalta, niin se kai on minussa perimmäistä uskoa. Toivottavasti asia on siis niin, että minä voin ljättää uskon, mutta usko ei poistua minusta.

    Tykkää

    • Kiitos kommenteista ja rehellisyydestä!

      Itselleni usko merkitsee läheistä suhdetta Jeesuksen kanssa. Hänet voidaan tuntea ja Hänen kanssaan voi keskustella eli rukoilla. Hän on tie, totuus ja elämä. Usko on Hänen seuraamistaan ja Hän on voiman lähde. Hän on myös syntieni ainoa sovitus ja näin ollen avoin ovi Taivaaseen.

      Uskonnollisuus merkitsee minulle ihmisen omaa ponnistelua ja yrittämistä. Sillä tiellä on kyllä hyviä tapoja, mutta suhde Jumalaan jää pinnalliseksi.

      Tässä taustaa blogilleni.

      Heikki

      Lähetetty iPhonesta

      > Blogitaivas kirjoitti 21.3.2014 kello 21.22: > > >

      Tykkää

  4. Saanko jättää toisenkin kommentin, vaikkei kukaan tässä välissä ehtinytkään? No, annan itselleni luvan. Uskosta ja uskonnollisuudesta on ollut paljon puhetta. Monet uskovat pitävät esimerkiksi kauneimpien joululaulujen tilaisuuksia uskonnollisina. He tarkoittavat vissiin sitä, että tilaisuuteen tullaan harrastamaan uskontoa. Ehkä kirkkohääbuumia voisi syyttää samasta. Pitää saada romanttinen kirkkovihkiminen, mutta Jumalasta ei sitten saa puhua liikaa.

    Kuka sen määrittää, mikä on vilpitöntä uskoa ja mikä uskonnon pinnallista harrastamista? Usko ilman tekoja on kuollut. Ja eikö uskonnolliset tilaisuudet kuitenkin ole evankeliointia tai ainakin jonkinlaista uskosta kertomista? Vai pitäisikö ensin olla uskovainen ja sitten vasta ruveta tekemään asioita, jotka tekevät uskosta elävän. Jos niin on, minun uskoni lienee kuollut.

    Ystäväni pastori Peter Gustavson tokaisi aikanaan, ettei taivaspaikkoja jaeta kirkkokahvilla. Kyllä ne asiat päätetään jossakin muualla.

    Tykkää

  5. Ymmärtääkseni kaikki uskonnollinen toiminta on uskonnollista toimintaa. Kristillinen, buddhalainen, sademetsänasukkaidenrituaalinen.

    Jotkut ovat sitä mieltä, että sellainen toiminta, jossa on Pyhä Henki mukana, on ei-uskonnollista. Muu kristillinen toiminta taas on.

    Minusta on myös vaarallista sanoa jotain kristillistä toimintaa hengelliseksi, jotain muuta hengettömäksi. Minusta moiset väitteet ovat jopa tuomitsevia. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” – Mutta sorruinko nyt itse tuomitsemaan?

    Jeesus loihe lausuman: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Minusta tuossa on aika tarkkaan määritelty se, mikä on kristillistä.

    Liked by 1 henkilö

  6. Jos palaan H H:n alkuperäistekstin alkuun: ”Parannus on mielenmuutos, ei niinkään nippu tekoja.” Silloin kai päästään siihen, että teot ilman uskoa ovat kuolleita. Silloin ehkä piisaa sekin, että jos kahdesta tai kolmesta koolla olijasta vain yksi tai kaksi on omasta mielestään läsnä Hänen nimessään, Hän on silti heidän keskellään.

    Niin. Sorrummeko tuomitsemaan? Mikä tahansa väite kai esittää vaivihkaa olevansa itse tosi ja myös että vastakkaiset väitteet ovat epätosia. ”Tämä pöytä on puinen” määrittelee pöydän materiaalin, mutta myös sen, että ”tämä pöytä on boorikuitu-epoksikomposiittia” on väärä väite.

    Olisiko tämän asian ratkaisun ydin sittenkin Peten tokaisussa, että taivaspaikkoja ei jaeta kirkkokahvilla, eikä edes Blogitaivaassa? Meillä on ajatuksemme ja mielipiteemme, mutta ne eivät vaikuta perimmäisiin totuuksiin mitenkään. Väite ”Jumala ei ole olemassa” ei siis vaikuta Jumalan olemassaoloon mitenkään.

    Lopulta päädyn sellaiseen ajatukseen, että pystymmekö me tuomitsemaan ketään? Oikeus nyt toki tuomitsee sakkoihin tai linnaan ja me kaikki voimme esittää näkemyksiä toisten ihmisten uskon tai moraalin laadusta. Meillä on onneksi erehtymisen mahdollisuus. Jos asia siis on niin, että me emme pysty todella tuomitsemaan ketään, jakamamme muka-tuomiot kolahtavat omaan nilkkaamme entistä nopeammin. Muita tuomitsemalla luomme itsellemme jonkinlaisen tuomiomielen, perusnegatiivisuuden tai pessimismin, josta koituu meille etupäässä pahaa. Oma tuomiomme ei silloin enää kaipaa itsemme ulkopuolista tuomaria ensinkään. Tuomitsinkohan nyt itseni jonkinlaiseen psykologisointiin?

    Kaiken tämän jälkeen varaan itselleni mahdollisuuden ajatella, että joissain asioissa tosiaan yritetään esimerkiksi rahastaa tai huijata uskonnolla. Se varmasti on sitten uskonnollisuutta – jos sitäkään. Voisiko olla niin, että härski omien etujen ajaminen uskonnon nimissä olisi uskonnollisuutta? Silloin kaiketi se suhteellisen tavallinen reaktio, että omia mielipiteitä perustellaan vaikkapa Raamatun jakein, on nimenomaan uskonnollisuutta. Omaan nilkkaani tämä voi hyvinkin kolahtaa noissa Kuka meistä on kirkon ääni -keskustelun kannoissani.

    Tykkää

  7. Rakennustyömailla ja tietyömailla on kyltit: tähän rakennetaan, keskeneräinen työmaa, työ valmisuu silloin ja silloin, men at work jne. Ihminen, aina vaiheessa Pyhän Hengen työmaana, mutta silti Luoja antaa luvan toimia ja tehdä, auttaa ja palvella, kiittää ja ylistää ja huomioida, että tulta olen tullut ja tässä olen nyt ja jotakin on matkalla tapahtunut.
    Omaan hengelliseen kasvukertomukseeni taitaa kuulua tuollainen Heikin kuvaama uskonnollinen vaihe, mutta koen, että se vei lähemmäksi Raamattua, rukouksia, lauluja ja kohti sitä ymmärrystä, että Jumala ei vaadi ,että jotenkin teen itseni, vaan Jumala on se, joka tekee, luo uutta.

    Tykkää

  8. Kävin aikanaan erään tuttavani raksalla talkoissa muutaman kerran. Suoraan sanoen, työ näytti epätoivoiselta. Tuttavan puoliso oli lukenut sisustuslehtiä jo kauan ja painosti jotakin jouluksi kotiin -henkisellä puheella – kuulemma. Hän ei kaiketi uskaltautunut työmaalle hoputtamaan talkoomiehiä. Joulu tuli ja meni, ja tuli juhannuskin, vaan kotiinsa eivät päässeet. Lautoja kantaessani ja seiniä maalatessani tuli mieleeni, että joskus työtä pitää tehdä siltä varalta, että joskus tulisi edes riittävän valmista.

    Ja nyt mitä kulunein hengellinen fraasi: niin on myös meidän hengellisessä elämässämme!

    (Kun on riittävän valmista, lienee aika muuttaa Kotiin. Tuttavani talo tuli kyllä muuttovalmiiksi ennen maallisen taivalluksen loppua.)

    Tykkää

  9. Virpi:”- Jumala ei vaadi, että jotenkin teen itseni, vaan Jumala on se, joka tekee, luo uutta!” Tässä se on! Kiitos Virpi.

    Tykkää

  10. Missä on Herran henki siinä on vapaus !”Kun löydämme elämä veden lähteet niin tämä tuo iloa ja rikkaista kokemuksia ja rauhaa Pyhässä Hengessä ja enäe ei tarvitsee ole jotain suorittamassa vaan itse elämä pulppuaa meistä Jeesuksen veren voiton vuoksi ja pääsemme lain alta ja kaikesta mikä sitoo ja tuo lain kirouksien meidän elämään,kiitos ja siunausta,keijo sweden

    Liked by 1 henkilö

  11. PARANNUSTA uskonnollisuudesta on paasattu meille umpiuskonnollisille suomalaisille lähinnä uus- ja äärikarismaattisten pirien taholta.

    Torontolaisuuden herätyksen kokenut kandalaispastori tuli kertomaan, kuinka hän ja hänen vaimonsa eivät enää ole uskonnollisia. Hengen vapauden koettuaan hänen vaimonsa saattoi heitellä mm. ranskalaiset perunat vieraidensa päälle! Ja me jäykkäniskat kuuntelimme kateellisina, kaduimme uskonnollisuuttamme ja teimme parannusta ylistysrumpuen paukkuessa.

    Suomalaisen kristityn pitää tehdä parannusta uskonnollisuudesta erityisesti silloin, kun hän alkaa kysellä rapakon takaa tulevien ihmemiesten taustoista ja opetuksista. Sellaista kiusallista uteliaisuutta ei vaikuta pelkkä körttitausta, vaan silloin on liikkeellä itse Uskonnollisuuden henki! Uskonnollisuuden henki on ihmeen utelias tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan Jumalan johdatusta – ja siinä kai sen vaara piileekin.

    Tämä supisuomalainen uskonnollisuuden demoni viihtyy seuroissa, laulaa virsiä ja hartaita hengellisiä lauluja. Se myös rakastaa kuunnella syvällisiä raamattutunteja. Kaikista pahimpia ilmenemismuotoja olivat polvirukoukset, jotka karismaattisuus on tosin onnistunut kitkemään pois lähes tyystin. Rukouksen sijaan ovat tulleet ”Halleluja heilutellen” -jankutukset, sillä niitä toistaessa ei kukaan ajattele uskonnollisia ajatuksia – eikä tosin paljon muutakaan.

    Joskus sattumalta jäin katselemaan Afrikan animisteista kertovaa dokumenttia. He olivat kuulemma syvästi uskonnollisia. Siitä huolimatta he hyppivät yläpystyä, soittivat hurmokseen saakka rumpuja ja kiljahtelivat laulujaan ääni käheänä – tekivät siis kaiken sen, mitä meikäläinen oli tehnyt karistaakseen yltään uskonnollisuuden viitan.
    He pomppovat ja kiljuivat – näin kerrottiin – harjoittaessaan uskontoaan!

    Sen jälkeen en ole oikein tiennyt, voiko uskonnollisuutta arvioida laulujen rytmin, kiittämisen kiivauden, karkeloimisen tai lipunliehutuksen perusteella, Entäpä, jos nuo karismaatikot ovatkin ääriuskonnollisia. Heidän uskonntonsa säännöissä kielletään tosin kaikki uskonnollisuus. Ja sitä uskonnollista sääntöä noudattaessaan he ovat äärimmäisen tarkkoja.

    Tykkää

  12. Ikävää, että olet törmännyt karismaattisuuteen, joka ei vaikuta luonnolliselta eikä terveeltä. Uskonnollisuutta on monenkaltaista. Itse vierastan uskontoa, josta puuttuu lämmin ja läheinen suhde Jumalaan, kaavoilla tai ilman.
    Heikki

    Tykkää

    • Hyvä Heikki!
      Kiitokset osanotosta, joskin Healing Roomin hallituksen jäsenenä ja antamalla tukesi esimerkiksi kesän Stadionin tapahtumalla itse osaltasi varmistat, että tällaiseen pahoittelemaasi karismaattisuuteen tulee jatkossakin varmasti törmäämään.

      Tykkää

      • Voisitko hieman valaista minua, miten tuo Healing Room liittyy tähän ja oletko ollut kyseisen Herzogin tilaisuuksissa. Minä en ole ollut enkä osaa verrata siksi häntä ja niitä suomalaisia jotka olivat sielä afrikkalaisiin animisteihin. Itse harrastan polvirukousta nöyrtyessäni alttarille ja joskus kun olen yksin. Mutta en vieroksu myöskään ylistämistä vaikkapa lipun kanssa jos sellainen olo tulee. Tosin Luterilaisessa messussa ei juuri lippuja näy. Vain edessä istuvan niska. Ehkä kaikessa on kyse siitä että Jeesus tulisi tunneuksi muuallakin kuin Savon ja Etelä-Pohjanmaan körttiseuduilla ja Evankelisten mailla. Nykypolvi kysyy uskovalta että toimiiko usko. Vaikuttaako Jumala sinun elämässäsi ja onko sanoissa yhä voimaa. Usko ei ole hengellisiä tunteita ja kokemuksia mutta usko ja Pyhän Hengen kokeminen voi saada ihmisessä hyvinkin voimakkaita muotoja. Ainakin Daavid muinoin tanssi ja rummutti. Liekö ollut sittenkin animisti?

        Tykkää

        • Tapio hyvä!

          Siitä, miten Healing Room liittyy tähän, voinet kysyä parhaiten Hilvolta itseltään.

          Perinteisille seurakunnille on eittämättä mielenkiintoinen uutinen, että Healing Roomin hallituksen jäsen, joka on vapautunut uskonnollisuuden kahleista, liputtaa satasella kohuevankelista David Herzogin kampanjan puolesta. Mutta jospa seurakunnat avautuvat nekin pois perinteidensa kahleista, kun kuulevat ihmeellisen ilosanoman värähtelyiden ja ääniaaltojen parantavasta voimasta!
          Missä määrin Herzogin vallankumouksellinen opetus saa alaa Healing Roomin rukoustoiminnassa, jota yritetään lobata seurakuntiin tavalla ja toisella? Mitä Healing Roomin hallitus asiasta sanoo? No, vastaukseksi riittänee sen toteaminen, että sellaisen kysyjä osoittaa olevansa itse vielä uskonnollisuuden kahleissa, eikä ansaitse vastausta.

          Olen itse kokenut ja saanut rukousvastauksia. Rukoilen sairaiden ihmisten puolesta päivittäin. Uskon armolahjoihin ja Pyhän Hengen toimintaan ja uskon tietäväni jotakin pieneltä osaltani Hengellä täyttymisestä.

          Se, mitä ihmettelen nykyisessä äärikarismaattisuudessa, on
          – siellä vastaan tuleva täydellinen kritiikittömyys
          – valtakunta nyt -teologia, jota mm. David Herzog edustaa
          – todellisten tai luuloteltujen ihmeiden asettaminen korkeimmaksi arviointiperustaksi. kun puhutaan hengellisestä elämästä

          Olen itse seilannut läpi torontolaisuutena tunnetun karismaattisen hulluuden. Olen lionnut ja vaieten odottanut ”kirkkauden voitelua”, joten tiedän noistakin asioista jotakin.

          Jossakin vaiheessa tipahdin tuosta yhä uusilla aalloilla surfailusta pois – onneksi – ja löysin avukseni Raamatun evankeliumin. Otin oikeudeksen kuunnella myös itseäni ja sitä,mitä nuo yhä uudet aallot olivat minulle antaneet.

          Huomasin vieraantuneeni Raamatun Jumalasta, sillä noissa piireissä Kokemuksesta oli tehty jumala. Jos koet, Jumala on, jos et koe, jokin mättää! Kuin sopulilauma me olimme ajalehtineet kokemuksia lupaavien julistajien perässä uskaltamatta kuunnella edes itseämme.

          Nyt huomaan, että tuo kokemus – ihmeiden metsästys – onkin ainoa todistus uskon todellisuudesta ja Jumalasta. Ennen sanottiin: ”Usko ilman tekoja on kuollut.” Se johti ihmiset arjen palveluun ja elämään uskonsa arvoja todeksi arjen keskellä. Nyt sanotaan: ”Usko ilman ihmeitä on turhaa!” Se johtaa siihen. että jokainen pyrkii tekemään vain ja ainoastaan ihmeitä.

          Uskon, että tämän uususkonnolliset ja ihmeitä yli kaiken arvostavat joukot tulevat synnyttämään sen kaltaisen synkretismin, jossa todella koetaan suuria ihmeitä. Jossakin takaraivossa kolkuttaa – tällaisella uskonnollisella ihmisellä – kuitenkin Nasaretilaisen oudot sanat: ”Monet sanovat sinä päivänä, emmekö me sinun nimessäsi parantaneet sairaita …”
          Suurten ihmeiden jälkeen suurimmaksi ihmeeksi jää se, ettei Kristus ole koskaan heitä tuntenutkaan.

          Liked by 2 people

          • Sinulla on painavaa asiaa mutta myös sanat ovat painavia. Raskaimmilta tuntuvat kommentin viimeiset kohdat joissa kumisee aika tummat kellot. Monesta kohdasta olen kuitenkin samaa mieltä. Kuitenkin olisin halunnut kuulla juuri sinulta ajatuksia Healing roomista.
            Vaikuttaa siltä että ns. uuskarismaattisuuden piikkiin koplataan nyt kaikki mikä liittyy Pyhän Hengen lahjoihin ja pesuvesien mukana huuhtoutuu myös hyvät asia sillä Suomen siionissa olisi muutakin huolta.
            Mutta on itse vetäydyn tästä koska kiivailu ei oikein tunnu hyvältä. Jätän sen Herralle. Tämä blogi ei kuitenkaan mielestäni käsitellyt asioita joista alunperin lähdit kommentoimaan. Uskonnollisuus ei ole sitä mitä itse edustat, kaikkea muuta. Kerrompa pienen esimerkin siitä mitä se voi hankalimmillaan olla nyky luterilaisessa kirkossa. Kun ystäväni muutaman muun kanssa halusi (Etelä-Suomessa) ryhtyä omassa seurakunnassaan toimimaan vapaaehtoisina maallikkoina järjestämällä seurakunnassa iltoja joissa olisi musiikkia ja raamattutunteja. Seurakunta torjui ajatuksen koska se sitoisi työntekijöiden aikaa ja maalikoista oli huonoja kokemuksia. Ystävän tarkoituksena oli tavoittaa seurakunnan lapsiperheitä mukaan seurakunnan toimintaan.
            Seurakunnalla oli kaikki asiat omasta mielestä kohdillaan kun häät,hautajaiset kerhot ja rippikoulut sekä diakoniatyö oli hanskassa. Heille tarjottiin paikaksi kello 10 messua jonne lapsiperheillä on oikeasti haasteellista osallistua.
            Pitkän suunnittelun ja kokoustelun sekä sinnikyyden ansiosta iltoja järjestetään nyt mutat se otti aikaa ja sen että seurakunnasta löytyi yksi työntekijä perhetyön puolelta että asia meni läpi papistossa.

            Liked by 1 henkilö

  13. Parahin Tapio!

    Painavat sanani johtuvat siitä, että uuskarismaattisuus pyrkii leimaamaan kaiken itseensä kohdistuvan arvioinnin uskonnolllisuudeksi. Alkuperäinen blogi provosoi liikkeelle nämä ajatukset.

    Olen pahoillani mainitsemasi seurakunnan jäykkyydestä uudistaa toimintaansa. Ratkaisuksi ongelmaan en kuitenkaan missään tapauksessa suosittelisi niitä malleja, joita äärikarismaattisuus tarjoaa. Parempia ja rakentavampia malleja ja esimerkkejä niiden toimivuudesta on olemassa runsaasti eri puolillla.

    Viittaukseni Healing Roomiin on johdonmukainen tässä yhteydessä, koskapa palstan pitäjä Healing Roomin hallituksen jäsenenä edustaa tuota järjestöä. Toisaalla hänen kirjoituksensa ovat antaneet selkeän kuvan myös siitä, millaiseen karismaattisuuteen hän lukijaansa rohkaisee.

    Healing Roomin juuret johtavat perustajansa Piercen kautta Johnsonin johtamaan Bethel seurakuntaan. Johnsonin arvot ja opin määrittelee puolestaan ns. torontolaisuus, josta hän ideansa ja voimansa ammentaa.
    Liikemies Pierce kertoo uudistuneensa uskossaan juuri Johnsonin vaikutuksesta. Hän kertoo saaneensa myös idean parantamisliikkeestä tuon ”uudistumisen” yhteydessä.

    Johnson on yksi niistä kolmesta ”uusapostolista”, joiden valtuuttamana tatuoitu saarnamies, aviorikoksen vuoksi sivuraiteelle ajautunut Todd Bentley siunattiin ja valtuutettiin uudelleen julistamaan mm. outoja enkelikokemuksiaan. Harva Healing Roomissa palveleva tulee ajatelleeksi, että hänen järjestöllään ja Todd Bentleyn agressiivisella julistuksella on tiivis yhteys: molemmat ovat saaneet valtuutuksensa samojen siunaavien käsien alla!

    Taustat ymmärtäen on selvää, miksi Healing Room -lehdessä annetaan runsaasti paltatilaa liikkeen hengellisen isän Bill Johnsonin opetukselle. Järjestö imee teologiansa suoraan hänen edustamastaan ihmekeskeisestä uuskarismaattisuudesta. Aikaisemmin lehti mainosti Johnsonin kirjoja jopa siinä määrin, että lukija ei aina tiennyt, mikä on varsinainen artikkeli ja mikä taas selkeä kirjamainos. Viime lehdessä linja on näköjään siistiytynyt.

    Paikallisseurakunnille Healing Room kertoo olevansa joukko rukouksesta ja esirukouksesta innostuneita tavallisia uskovia. Tuskin monikaan kirkkoherra, kirkkovaltuusto tai seurakunnan johtokunta on viitsinyt pureutua liikkeen juuriin.

    Maassamme jälleen kiivaana käyvä Herzog-fanitus näyttää saaneen taas yhden innokkaan edustajansa Healing Roomin hallitukseen. Herzogin viimevierailulla liikkeen toiminnanjohtajapariskunta olikin tilaisuuksissa näyttävästi mukana.
    Esimerkillään nämä Healing Roomin edustajat osoittavat, millaista karismaattisuutta ja minkä kaltaista esirukouspalvelua he lopulta ovat seurakuntiin lanseeraamassa.

    Seurakunta, joka suhtautuu varauksellisesti tämän kaltaiseen ”karismaattisuuteen” ei välttämättä ole ”uskonnollinen”. Joukossa voi olla niitäkin, joilla on aito huoli siitä, millaista opetusta ja oppia seurakunnille lopulta markkinoidaan ihmeiden , merkkien ja tunnustekojen voimalla.

    Tykkää

  14. Jos saisin sanoa jotain näistä kolmesta peräkkäin olevasta, erittäin hyvästä kommentista, sanoisin että kaikissa on todella painavaa asiaa.!

    Molempia näkemyksiä kannattaa miettiä tarkkaan ja olla avoin näille teksteille ja kuitenkin lopulta mennä nöyränä rukoillen ja Sanaa tutkien Jumalan Kaikkivaltiaan eteen. Vilpitön puhdas mieli ja tahto totuuteen vie varmasti oikeaan. Jeesus Kristus kirkastakoon kasvonsa ja tahtonsa, totuutensa valossa, meille kaikille jotka vilpittömästi tahdomme Elämän Tiellä vaeltaa ja päästä perille iankaikkisuuteen.

    Hyvät veljet, Herra siunatkoon ja varjelkoon teitä – ja meitä kaikkia eksytyksen kavalilta juonilta. Katse Kristukseen ja jalat kalliopohjalle Jumalan Sanaan.
    Kiitos.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s