Joillakin ihmisillä on ihmeellinen armolahja selittää Raamatun tekstejä ja kokonaisia kirjoja. Olen juuri saanut luettua Mailis Janatuisen teoksen profeetta Jeremiasta ”Itkevä pronssimuuri”. Kuinka se avaakaan taas suuria näkymiä. Onhan se tiedossa kaikilla jotka Raamattua lukevat että Vanha ja Uusi nivoutuvat saumattomasti yhteen. Vanhassa testamentissa puhutaan koko ajan ikään kuin valmistaen tietä Uudelle. Jeremiaa verrataan UT:n Jeesukseksi ja päinvastoin. Ja toden totta ei voisi olla kahta niin samanlaista elämän kaarta kuin näillä kahdella, vain sillä erotuksella että toinen oli Jumalan Poika ja Jumala.

Raamatussa on mielenkiintoista ja sykähdyttävää kuinka kaikki toistuu. Alusta asti loppuun. Jeremiankin sanomiset, ennustukset, varoitukset jne. toistuvat valitusvirsissä, psalmeissa, uuden testamentin kirjoissa jne. Eniten minua ihastuttaa ja järkyttää se kuinka suuresti Jumala luottaakaan ihmiseen. Jeremian elämä oli kauhea. Sellaisen joka helposti masentuu ei kannata ihan noin vaan lähteä siitä lukemaan. Kärsimystä ja pahoinpitelyä, pilkkaa ja hylkimistä riittää. Itkeväksi profeetaksihan häntä kutsutaankin. Miksi siis otan hänet juuri esille?

Juuri siksi. Tässä ajassa me tarvitsemme myös toisenlaista tietoa ja puhetta kuin mitä me haluamme kuulla. Jeremian tehtävänä oli varoittaa ihmistä synnistä, ei suosittua, mutta eikö Jeesuksenkin tehtävä ollut myös se. Samoin kuin Jeesus kertoi ihmisen syntisyydestä ja että ihmisten oli ”kaikkien kaikkialla tehtävä parannus” samaa julisti Jeremiakin. Kuitenkin molemmilla oli myös lupaus syntien anteeksi antamisesta jos, ja kun ihmiset nöyrtyvät kuuntelemaan ja toteuttamaan Jumalan tahtoa elämässään = kääntymään pahoilta teoiltaan ja valheessa elämisestään. Minä uskallan tästä nyt kirjoittaa koska on tämä aika. Tämä maailman aika jossa ihmiset ovat kuuroja ja sokeita, mutta on myös se vuoden aika jolloin on mahdollisuus pysähtyä ristin juurelle.

Profeetta Jeremia ei saanut kokea elämänsä aikana onnea. Hän katui syntymäänsäkin, kuten Job kovissa kärsimyksissään. Hän itki tehtävänsä raskautta ja tahtoi päästä tehtävästään jonka Jumala oli hänelle antanut, eikä kuitenkaan voinut. Niin kuin ei voinut Jeesuskaan vaikka hän kuoleman tuskassa rukoili että häneltä otettaisiin pois se malja jonka hänen tulisi juoda ihmisten vuoksi. Häneltä ei otettu, ja tämä minua liikuttaa sydänjuuriani myöten. ”Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon” sanoo Vapahtajamme. Jeremia 20:7-8 ”Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja ottanut minut valtaasi. Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua. Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä.”…….(20:11-12) Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä. Sinun haltuusi olen uskonut asiani….

Itselläni on ollut erittäin vaikea vuosi ja kun luin tämän ylläolevan kohdan itkin. Vieläkään ei elintärkeä asiani ole ratkaisua saanut, mutta en minäkään voi muuta kuin jättää elämäni, kaiken sen jälkeen mitä olen ihmisenä asiassani voinut tehdä tehnyt, Jumalani varaan.
Jeremiakin päätti muutamaankin kertaan olla tottelematta Herran valintaa omalla kohdallaan, hän jopa muistutti Herraa siitä ettei ollut koskaan omasta puolestaan pyrkinyt profeetan virkaan, mutta päätökset eivät pitäneet. Jumalan kutsu ja annettu tehtävä oli niin väkevä että se paloi kuin tuli hänen sisällään ja hänen oli huudettava julki mitä Jumala tahtoi, seurauksista huolimatta.

Minun asiani ei ole mitään tuollaista tietenkään, mutta polttava kuitenkin. Jeremian elämä oli todellakin etukäteistoisinto Jeesuksen elämästä. Profeetan elämäkin päättyi näyttäen tappiolliselta, tarkkaa tietoa ei ole kuinka hän kuoli, mutta arvellaan hänet sahatun kahtia. Hän oli usein vankina, ja upotettuna kaivoon kuolemaan jne. Hänen omansa häntä vainosivat ja hän joutui turvautumaan vihollisen apuun ja niin kävi että näissäkin hän on esikuvana Mestaristamme Jeesuksesta. Hänkin tuli omiensa luokse, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, pakanoille hän kelpasi.

” Jeesus keskellämme kulkee, niin kuin usein ennenkin. Moni sydämensä sulkee, niinkö teet nyt sinäkin? Päivä etsikon on tänään, kenties päivä viimeinen. Siksi kuule hänen ääntään, sullekin on armoinen. Hetki koittaa, Herra saapuu, juhla portit aukeaa. Kaikkein polvet maahan taipuu, kaikki laulaa kunniaa. Kulkee Kuningas nyt tiellä, tervehditkö riemulla? Sydäntäsi älä kiellä. Kruunaa Hänet palmuilla!

Herra siunatkoon ja varjelkoon pääsiäisaikamme, sinut, minut, maamme, kansamme ja koko maailmaa.