”Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle. Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus jonka olin Kebarjoen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin”…(Hes.3:22-24)

Ihmeellinen Jumala! Kuinka paljon tuohon voinkaan sijoittaa omia elämänvaiheitani, kokemuksiani ja Jumalan, Herrani ihmeitä. En koskaan pysty niistä täällä maanpäällä ollessani niin kiittämään ja ylistämään kuin sitten Taivaan Valtakunnassa nähdessäni Hänet kasvoista kasvoihin. Kun luen Raamattua, sen vanhaa ja uutta testamenttia, saan huomata kuinka muuttumaton ihminen on. Tässä maailmassa on totta ettei ole mitään uutta auringon alla. Alusta asti ihminen on tehnyt itselleen Jumalan kuvia ja alkanut palvoa milloin mitäkin. Totuus ei ole ihmisiä pitkäjaksoisesti jaksanut kiinnostaa, ihminen on kärsimätön luonnostaan. On toki myönnettävä että elämä kaikkina aikoina on vaikeaa ja vaikeuksissaan ihminen usein ja helpoimmin etsii mitä tahansa apua kipuunsa. Mikä tahansa kelpaa joka edes hetkeksi turruttaa senhetkisen ahdistuksen jossa juuri on. Vanhan maailman aikaan keinot olivat toiset, mutta mikä on tätä aikaa, niitä en viitsi ruveta edes luettelemaan, niitä luetellaan jo tarpeeksi ja ihmisen vihollinen nauttii kun saa huomion osakseen. Ilman tietoa ja uskoa Jumalasta ihminen on hukassa omalta itseltäänkin. Se on oikeastaan aika kauheaa. Jumalattoman ihmisen elämä on epätoivoista tyhjään hosumista ja korvikkeisiin tyytymistä.

Ei Herran omienkaan elämä voitosta voittoon ihmisten silmillä katsellen, eikä Pyhien elämänkertoja lukien näytä yhtään paremmalta, mutta se onkin näköharha. Me emme elä näkyväisissä vaan totuus on näkymättömissä, ja kuitenkin näkymättömät ovat todellisimpia kuin näkyväiset. Jos näkymättömät olisivat vieläkin todellisimpia kuin ne esim. itselleni ajoittain ovat, en taitaisi jaksaa millään odottaa sitä hetkeä jolloin usko vaihtuu näkemiseksi ja ikuiseksi elämäksi. Onneksi saan vain maistiaisia ylimaallisista.

Ihmisen osana tässä maailmassa on ettei rukouksiin ja toiveisiin tule aina vastauksia. Joihinkin asioihin voi joskus tulla aivan yllättäen, joihinkin viiveellä ja joihinkin ei ehkä koskaan tässä ajassa. Kaikki tämä ihmisen elämässä vaatii kärsivällisyyttä, uskoa, toivoa ja syvää luottamusta siihen että Jumala ON!
Uskoa Hänen Sanaansa. Minkä Hän on luvannut, sen hän pitää. Omien kaaoksieni ja koettelemusteni aikana olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään sen että vaikka en ymmärrä, enkä näe joissain asioissani mitään ratkaisua edessäpäin, niin voin luottaa siihen että kaikki on hallinnassa. Jumalan, Kaikkivaltiaan Isäni, hallinnassa. Minun on opittava odottamaan. Teen vain sen osan mikä minulle ihmisenä kuuluu ja on mahdollista ja sitten annan Herran hoitaa.

Helppoa se ei vieläkään ole, mutta onneksi en ole enää nuori, onneksi ja Jumalalle kiitokseksi Hänen kouluaan olen saanut käydä ja kokea suurta ihmettä. Tyytyä myös osaani. En tiedä pahempaa kuin olla pakotettu yleiseen kaavaan jos Luojani ei ole minua sellaiseen asettanut. Niin kuin ei olekaan. Syvästi uskon että kaikella on tarkoituksensa mitä Jumalalle rakkaana koen, ja missä osassa olen. Kaiken sen jälkeen kun kaikki inhimillinen on tehty ja yritetty, jopa kipeällä ja satuttavallakin tavalla. Onhan kaikki yhdessä vaikuttanut parhaakseni, olen oppinut antamaan anteeksi ja olemaan sinut itseni ja Herrani kanssa, ihmisistä ei tarvitse välittää, se on suurta armoa.
Mitä kaiken jälkeen merkitseekään Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Minä rakastan ja minua rakastetaan, kiitos Jumalalle!

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle.
Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin. Hän On tehnyt sinne majan auringolle. Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan, kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon. Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran käskyt ovat oikeat ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe. Varjele minut myös eksyttäjiltä, etten joutuisi heidän valtaansa. Silloin olen viaton ja puhdas, monesta synnistä vapaa.
Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani.

Aamen.