Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Suvivirren jälkeen

7 kommenttia

Rauha palautuu Suomeen. Suvivirsikirja suljetaan. Puolen vuoden päästä kisaillaan Enkeli Taivaasta. Kotimaan uskonnollinen keskustelu käy vilkkaana puolen vuoden välein. Että silleen…

Hei, ei se näin mene. Ei saa mennä. Jeesuksen perässä aikoinaan juostiin ja väkeä riitti tungokseen asti. Helluntaikielistä kohahti koko Jerusalem. Ateenan filosofit ja Rooman johtajat kuulivat sanan Jeesuksesta. Etiopiaankin viesti kantautui.

Kristitty on vaikuttaja. Jumalan kuninkuus ja läsnäolo on niin suuria juttuja, että kyllä niiden pitää näkyä ja kuulua yhteiskunnassa kaiken aikaa. Jos ei näy, jokin mättää…tai joku mättää, kristityt ovat paenneet kammioihinsa. Ehkä ne rukoilee siellä. Tai sitten pitävät keskenään kimppakivaa. 

Ulos uskovat! Vaikuttamaan. Muuttamaan. Olemaan läsnä, valona, suolana, tuoksuna, muutosvoimana. Suvivirret ja enkelitaivaat ovat pieni osa sitä suurta vaikutusvaltaa, mikä pikku- Kristuksilla eli krisityillä tulee olla maailmassa, jotta Jumalan kunnia täyttäisi maan, niin kuin vedet täyttävät meren. Maailmassa on ihan liikaa tuskaa ja kipua, pelkoa ja pimeyttä. Toivottomuutta ilman Jumalan rakkautta ja tulevaisuutta. Kristuksen kirkolla on jaettavana tulevaisuus ja toivo. On väärin piilottaa se kaapujen alle ja rakennusten varjoihin. Sanoma kuuluu kaduille ja toreille, ihmisen arkeen ja juhlaan.

Jeesus näytti meille mallin ja antaa meille voiman todistajan tehtävään. Hän kutsuu seuraamaan itseään. Ja siinä sitä mennään Hänen perässään välillä tungokseen, ihmisten ilmoille, välillä rauhaisaan paikkaan lepäämään. Ihmiset tarvitsevat enemmän kuin vain suvivirren, he tarvitsevat Jumalan jokapäiväisen läsnäolon. 

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

7 thoughts on “Suvivirren jälkeen

  1. Rohkea lause tuo kimppakivaa! Mutta uskallammeko julistaa evankeliumia, sanoin, teoin? Vai vietämmekö yhdessä hauskaa ja toivomme, että joku muukin sinne eksyisi?

    Tykkää

  2. Oli kerran musta mies jolla oli unelma. M.L.K
    Minullakin on.
    Jospa joku keräisi laulavan ja soittavan joukon ja lähtisi pihoille houkuttelemaan ihmisiä ulos kammioistaan harpuin, huiluin kantelein 🙂 ! Muistan entisen asuinalueeni, ei sen kummemman kuin tämäkään, muuten, mutta talot olivat isompia ja ihmisiä paljon. Siellä kävi ruotsinkielinen pieni ryhmä säännöllisesti soittamassa ja laulamassa, ja julistamassa kauniisti Jumalan sanaa. Samojen vanhempien lapsi vaimoineen ja aikuisine tyttärineen oli laulamassa meidän kappelillamme helatorstaina. Jo ainakin 50 lähestyvä poika kertoi isänsä jo kuolleen, mutta jatkaa hänen jälkiään.
    Tilaisuus oli siunaava koskettava.
    En tiedä millaisia lupia tarvitaan että voi tulla pihoille laulamaan ja soittamaan, mutta sellaisen haluaisin tänne.

    Kun olin nuori, n. 17v. halusin tulla pelastusarmeijalaiseksi, mutta en kelvannut kun en ollut terve. Ei se mitään, ymmärrän armeijalaisena pitää jaksaa, mutta Jumalalle kelpasin ja olen kelvannut ja tulen kelpaamaan. Mutta kuka tulisi meidän pihan onnettomille laulamaan ja soittamaan? Minusta ihmisiä herkemmin puhutellaan hyvällä ja koskettavalla musiikilla kuin saarnoilla, ennen kuin he ovat päässeet asioihin sisälle.

    Tämä on niin minua ”polttanut” että sainpa nyt ainakin purskauttaa sen ulos kun Heikki annoit aiheen 🙂 ! Hyvä!
    Ps. Vaikka kyllä rukoilijoitakin tarvitaan. Eikö, Heikki?

    Liked by 1 henkilö

    • Kyllä rukoilijoita tarvitaan! Kiitos taas lämmittävästä kommentistasi. Iloa!
      Heikki

      Liked by 1 henkilö

    • Tuulikin viestistä muistui lapsuuden muisto Pelastusarmeijasta. Joka pyhä kokoontui armeijan soittokunta puolilta päivin Helsingissä Kuuskulmassa soittamaan ja laulamaan lähinnä pilsneriä kittaaville katujille. Kyllä siinä Suvivirttäkin laulettiin kesäisin vähän joka pyhä ja virteen yhdyttiinkin, kun osattiin.

      Kun Pelastusarmeija oli saanut puistossa soittonsa päätökseen, se marssi paikalta rumpujen päristessä Inkoonkadulle kokoukseensa. Jonon jatkoksi liittyi aina ihmisiä kuulijoistakin. Ei heitä paljon ollut, mutta joukossa oli mm. vaarini, josta tuli tämän puistolähetyksen jatkeeksi Pelastusarmeijan sotilas. Ei niin aktiivinen, mutta kumminkin.

      Liked by 1 henkilö

      • Niilo. Mielenkiintoista.
        Minun mielestäni pelastusarmeijalaiset ovat tehneet juuri sellaista työtä jonka miellän kristilliseksi. Minuun teki vaikutuksen aikoinaan ne heidän laulunsa. Ne olivat niin toisenlaisia kuin virret, vaikka tykkäänhän minä virsistäkin, niissä on sanomaa, mutta niin oli armeijalaistenkin lauluissa vaikka ne olivat rytmiltään toisenlaisia ja instrumentitkin mukana kannettavia 🙂
        Ja tuo että he menivät sinne kaduille ja juuri syrjäytyneiden luo. Uudenmaankadullahan oli joku heidän temppeleistään myös.
        Sopiihan tämä pieni ajatustenvaihto Heikinkin tekstiin!
        Vai, mitä?

        Liked by 1 henkilö

  3. ”Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!” alkoi soida sisikunnassa tänä armon aamuna, jolloin Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille.

    Kiitos aamunavauksesta, Heikki. Tällä mennään. 🙂

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s