Aikamoinen otsikko? Tätä aloittaessani luotan siis siihen että kaikki jotka täällä kirjoittavat tuntevat Raamatun hyvin, sillä niin laaja olisi aihe Raamatun alusta sen loppuun saakka etten poimi tähän luultavasti montaakaan sanan paikkaa.

Itse koen että tänä aikana yksinkertainen, puhdas ja raitis, Sanan mukainen usko on harvinaista ja vaikeaa. Ihmisten tieto ja tekniikan ylenpalttinen kehitys ja käyttö tavallisessa arjessakin on sitä luokkaa että jos uskaltaisin, sanoisin että tätä käyttää hyväkseen myös tämän maailman ruhtinas. Autuaita ovat, siis ne harvat puhdassydämiset joita ehkä vielä jossain on. Toisaalta tosiasia on myös se että ihmisten evankelioiminen on nyt aivan toisella tavalla mahdollista kuin aikaisemmin. Ei ole enää kovinkaan mahdotonta toteuttaa Jeesuksen käskyä mennä kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumin ilosanomaa ihmisten iankaikkiseksi pelastukseksi.

Lopun ajat. Nehän alkoivat kun Jeesus tuli maailmaan. Kun Hän nousi taivaaseen alkoi myös Pyhän Hengen aika. Tästä ajasta ennustivat jo vanhan testamentin profeetat ja Pyhät. Jokainen, jonka silmät on Herramme lähettämä Pyhä Henki avannut, tunnistavat että elämme näiden aikojen ristitulessa. Paha tekee työtään eksyttääkseen jos mahdollista valitutkin, mutta Pyhä tekee myös työtään ja seulonta on alkanut.

Rakastan Apostolien tekojen kirjaa. On uskomatonta millaisesta aineksesta Jeesus opetuslapsensa valitsi – ja valitsee myös tänään. Eli sellaisista joiden Hän tietää ottavansa Hänet Herranaan ja Messiaanaan vastaan. Mikä se luettelo siis olikaan missä sanotaan ettei ollut montaa viisasta, ei vaikutusvaltaista, eikä jalosukuista (1 kor.1).Yksinkertainen usko, jos sinä tunnustat suullasi että jeesus Kristus on Herra. Sydämen usko ja suun tunnustus riittää Raamatun mukaan, mutta riittääkö se minulle tai sinulle. Onko meillä taipumusta lisätä jotain, tuntea tarvetta tehdä jotain, uskoa enemmän, olla enemmän, hakea etummaisia paikkoja, etsiä mainetta ja kunniaa, miellyttää yleistä mielipidettä. Missä kohtaa menee raja!?

Entäs Pyhä Henki? Saako Hänestä ilolla puhua? Saako Häntä spontaanisti ylistää riemulla niin ettei lähimmäinen tee tulkintoja? Joku kokee että kun hänellä ei ole tunnetta Pyhän Hengen läsnäolosta sisäisessä maailmassaan eikä kokemusta sellaisista armolahjoista joita sisarella tai veljellä, hänen täytyy puolustella omaa uskoaan.
Miksi? Etkö voi uskoa että olet Jumalan lapsi vaikka et koe samalla tavalla kuin tuo toinen, joka on herkkä Pyhän Hengen vaikutuksille. Salli minun sanoa, ettei sinun tarvitse puolustella, mutta et sinä saa myöskään asettaa kyseenalaiseksi tai arvostella ylhäältäpäin sitä joka toisin kokee. Niin kuin perheessä, maanpäällä, on erilaisia lapsia samoista vanhemmista, niin on Jumalan lastenkin perheessä. Yksinkertainen asia, jonka me kaikki tiedämme, sietäkäämme siis toisiamme, vaikka emme ihan rakkauteen kykenisikään.
Itse olen kokenut että kun oikein hyvin tutustun toisenlaiseen Herran omaa kuin itse olen, opin häntä rakastamaan jos koen että hänellä on kuitenkin elävä usko Jeesukseen. Ihan totta, se on itsellenikin ihme mutta sellaista Jumalan rakkaus saa aikaan.

Ilkalla oli tuolla pieni testi meille 🙂 . Johannestahan se näytti aika tavalla pukkaavan (siis näytti 🙂 ), mutta rakastan minä Pietariakin, oikein paljon rakastankin. Millainen muutos hänessä tapahtuukaan helluntain jälkeen.( Apt. 2 )erityisesti tuo valtava todistus ja puhe jonka Pietari nousee pitämään 14 jakeesta lähtien. Siinä hän poikkeaa jo vanhan testamentin ennustustenkin puolelle profeetta Joelin myötä, todistukseksi kaikille ettei se mitä tapahtui ollut mitään maallista, vaan ennustettua ja taivaallista joka nyt toteutui.
Näin siis todistetaan että lopunaikoja eletään ja myös Pyhän Hengen aikaa jossa ilmenevät armolahjat niin kuin niistä on opetettu 1Kor.13-14 luvuissa.

 Lopuksi vielä minulle rakkaan profeetan Jeremia kirjasta 9:22-23. Näin sanoo Herra: – Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää mitä minä tahdon. Sillä Minä Olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden, ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.”

”Luoksesi Herra saan tulla, nyt aivan tällaisena. Eihän kätkössä voi mitään olla, Sun eteesi saan vaipua. Ja vaikka sä näät kaiken heikkouden tään, olen pienoinen lammas paimenen. Sillä näin tullessaan oppii sen tuntemaan, että aina Sä mua rakastat!
Herra, voin Sinulle antaa kuormani tuskani maan. Olet luvannut taakkani kantaa. Ja auttaa ain vaeltamaan. Nyt pyydän mä vaan, että kulkea saan Sinun kanssasi kautta tämän maan. Kaiken puolestain teit, synnit ristille veit. Sinussa elän nyt ainiaan.
Luoksesi Herra saan tulla, päivä jo pian iltaan käy. Luonas rauha on armoitetulla, ei vaivoja maan enää näy. Niin turvaisaa on, Sinä viet lepohon, silloin luonasi aina olla saan. Nyt Sä voimasi suot, uutta uskoa luot, että saapuisin luoksesi Sun!

Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan, Sä suuri ja voimakas Isäni taivaan, Isäni Taivaan. Oi johdata jalkani totuuden teitä, et Isäni armahin lastasi heitä. Lastasi heitä.

Kiitos Sinulle Vapahtajani Herra Jeesus Kristus! Jää siunaamaan ja varjelemaan yksinkertaista uskoa ja vuodata Pyhän Henkesi voima koko maailman ylle, ennen paluutasi. Aamen.