Olen ollut loppukevään ja alkukesän pyörien päällä ja kirjoittamista on ilmennyt kovin vähän. Kun ei ole mitään sanottavaa, niin mitäpä sitä turhaan naputtelemaan.
No tämä on puoliksi totta, mutta totuuden toinen puoli on se, että monella tavalla ja myös monella ihmisellä, myös itselläni on enemmän tai vähemmän hukassa se, miksi olen olemassa ja mihin tämä kaikki vie. Itselläni se on kelvottomuuden ja epäonnistumisen tunnetta, sekä epävarmuutta siitä mikä ja mitä olen ihmisenä.
Olen nähnyt miten ihmisten unelmat murskaantuvat ja tarkoitukselta putoaa pohja. Jäljellä on vain kasa kysymyksiä, jotka eivät koskaan saa vastausta.
Miksi juuri minä? Mikä on arvoni? Miksi alun pitäen olen olemassa ja mitä tarkoitusta varten?Osaanko elää oikein, jotta olisin arvollinen? Arvollinen saamaan sen, mikä minulle kuuluu tai mitä olen toivonut elämältäni. Määrittääkö saavutukseni sen, mitä olen vai romuttavatko pettymykset ja kärsimykset arvoni ja merkityksen ihmisenä? Katkeaako suhteeni Jumalaan kun ihmisenä epäonnistun kerta toisensa jälkeen. Merkitseekö se tyhjyys, jota ihminen tuntee sisimmässään, arvottomuutta Jumalan edessä? Enkö ole arvollinen saamaan itselleni arvon?
Tänään Hilvon Heikki heitti minulle ajatuksen että kirjoita juttu Tien päällä olemisesta, sillä sitähän tämä alkukesä on ollut. Ajatus jäi kytemään kun lähdin lenkille. Mietin mihin olen matkalla. Nappasin mukaan mp3-soittimen, jossa oli muutama seminaariluento tallennettuna. Eräästä luennosta jäi mieleen ajatus siitä, että kenenkään arvo ei ole olla vain nöyrä Jumalan palvelija, koska jokaisen arvo Jumalan edessä on olla identiteetiltään Jumalan lapsi, vasta sen jälkeen tulee se, mitä merkitystä tai tehtävää elämällämme on. Nuo tehtävät ja merkitykset muuttuvat ja häilyvät, koska olemme vain ihmisiä ja tämän maailman tuulien kuritettavina.
On vaikea hiljentyä kuuntelemaan Jumalaa, varsinkin jos etsimme arvoamme siitä mitä olemme tehneet tai suorittaneet ja miten olemme epäonnistuneet tai kärsineet. Kärsimys ja tuska vievät voimamme ja tuntuu siltä, että on lähes mahdotonta kurottaa kohti Jumalaa. Jotta käsittää mikä arvo on olla Jumalan lapsi on katsottava pidemmälle kuin se, mitä tämä maailma tarjoaa tai ottaa pois. On katsottava sinne missä Jeesuskin on tällä hetkellä eli Isän sylissä.
Meidän arvomme on olla Jumalan, Taivaan Isän lapsia ja paikkamme on Isän lohduttavassa sylissä. Se syli on avoinna meille olimmepa ihmisinä omasta mielestämme arvollisia tai arvottomia.
Jumalan lapseuteen kuuluu ajatus, että meidän ei tarvitse kurottaa tai suorittaa mitään, vaan voimme huutaa Abba, Isä en jaksa enää. En osaa olla arvokas tai hyödyllinen, ota ota minusta kiinni ja hoida.
Blogitaivas 
03/07/2014 19:21
Tekstisi edessä piti olla hiljaa ja lukea se hitaasti kahteen kertaan ja todeta; tätä on olla ihminen. Todeta myös kuinka avuton voi olla ja silti Jumala On. Jeesus, veljemme, On ja Isä On. Pyhä Henkikin On. Kaikki on, mutta minä olen vain ihminen. Vaikka en ymmärrä, enkä osaa. Voin vain olla hiljaa suuremman edessä, saan armon olla, sanoittakin. Itkienkin saan olla, kärsimyksissäni saan olla, huolissanikin ja murheissani.
Juuri tänään keskustelin usean tunnin ajan, erään uuden tuttavuuden kanssa, näistä samoista ihmisenä olemisen monista vaiheista ja vaikutuksista mieleen, sieluun, sydämeen ja ihmissuhteisiin. Oli raskasta, mutta myös puhdistavaa ja levollista. Levollista huomata kuinka sisin ikään kuin hyväksyy olleet ja olevat seestyneesti ja lempeästi.
Ikään kuin, todellakin, olisi suuressa sylissä tai ainakin lämpöisessä hyväksynnän ja rauhan ilmapiirissä. Suru, murhe ja elämän pettymysten tuomat kivut, niitä saattoi katsella hienoisen suruverhon läpi, armollisesti ja ikään kuin joku olisi silittänyt päätä hyväksyen ja ymmärtäen.
Minusta Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus on lempeää ja kaiken hyväksyvää syvää ymmärrystä ihmistä, rakastettua kohtaan.
Kiitos Tapio, samalla Tiellä ollaan, ja uskoisin loppuun saakka. Sillä HÄN ON!
TykkääLiked by 2 people
03/07/2014 20:22
Tapio
Minä en osaa ns. hymistellä ja siksipä en sellaista yritäkään, koska se ei olisi minua, mutta jos todellisia realiteetteja kestät, niin tässä (Sinun tekstisi lainausmerkeissä):
” monella ihmisellä, myös itselläni on enemmän tai vähemmän hukassa se, miksi olen olemassa” .
Sinä olet olemassa siksi, että voimakkain ja nopealiikkeisin siittiösolu hedelmöitti äitisi munasolun ja näin kehittymään lähtenyt alkio ei abortoitunut vaan kehittyi sinuksi.
” Itselläni se on kelvottomuuden ja epäonnistumisen tunnetta,”
Täysin tarpeettomasti. Miksi meidän pitäisi OLLA JOTAKIN muuta kuin mitä olemme?
” Mikä on arvoni?”
Se on sama kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Koska en osaa sitä itse määritellä, niin lainaan Jeesusta:
Sinä, kuten me muutkin ” Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.” (Matt. 10:31)
” Osaanko elää oikein, jotta olisin arvollinen? ”
Et, eikä sinun tarvitsekaan! Kaiken mitä sinä tarvitset oli Jeesus Kristus puolestasi tehnyt jo ennen kuin olit syntynytkään!
” Enkö ole arvollinen saamaan itselleni arvon?”
Olet, ja minun ymmärtääkseni sen arvon olet jo saanut tssä: ” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
TykkääLiked by 1 henkilö
03/07/2014 20:57
kaikki annettu
ei huolta huomisesta
valitse oikein
aarteesi on sydämesi
ei sitä oteta pois
TykkääLiked by 1 henkilö
04/07/2014 08:41
Kiitos Tapio hyvästä pohdinnasta. Luin eilen pariin kertaan,kuten Tuulikkikin tuolla kertoi tehneensä. Kirjoituksesi kulki niin läheltä lähipäivieni tunnekokemuksiani ,että jäin hiljaisena vain miettimään. Juuri hyvin heikon äitini sairasvuoteen viereellä armollisen Jumalan rakkautta suorastaan parkuneena. Häntä saa muistaa rukouksin kaikki tämänkin ”taivaan” rukousväki.
Tänä aamuna ajattelin, tekstisi pohjalta että onni ja siunaus on, jos saisi/osaisi kokea olevansa kotimatkalla. Tällä matkalla saa kokea kaikenlaisia, elää väkevästi ja elää arkisesti, mutta siunaus olisi tietoisuus siitä, että kotimatkalla ollaan, Jeesus kulkee kanssamme, Pyhä Henki kuulee ja Isä on vastassa. Ja suuri armo on se, jos tällä elämänmatkallaan osaisi ja saisi armosta olla siunaukseksi ja ymmaärtää tuleensa siunatuksi. Lapseni sanoi isovanhempiensa luota palveluksesta tultuaan, että nyt koin olevani juuri sillä, missä minun pitikin juuri tuolla hetkellä olla. Sellaiset kokemukst, vaikka joskus raskaatkin, ovat siunaukseksi joka suuntaan.
Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.
TykkääLiked by 2 people
04/07/2014 11:01
Minusta Jeesus antoi tästä oivallisen esimerkin. Hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen, hiljentyi Isän eteen. Meidänkin tulisi tehdä säännöllisesti niin. Hiljentää hetki arjesta, pohtia Raamatun kohtia sydämessä ja kertoa Isälle ajatuksiamme. Näin jalkamme pysyvät Jeesus-kalliolla ja ajatukset kirkkaina.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/07/2014 11:26
Niinhän se on kuten Toivo faktoittaa asioita, siihen ei ole lisäämistä omalta kohdaltani. Kuitenkin pohdintani ei kuitenkaan lähde yksin omista murheistani. Isä tapaa sanoa että anna hevosten murehtia, niillä on isompi pää.
Mutta kun väsymys vaihtuu masennukseen ja arkuus pelkoon, faktat eivät enää silloin auta ja kysymykset nousevat saatuja vastauksia suuremmiksi.
Minun ominaisuuteni on rakastaa, se on samalla siunaus että kirous. En lähde sitä sen tarkemmin avaamaan, mutta on repivää katsoa kun rakas ihminen kärsii. Sitä haluaisi antaa neuvoja ja vastauksia mutta kun sellaisia ei enää ole.
Oma syntisyyteni ja epätäydellisyyteni kulkee käsikädessä uupumuksen kanssa. Myös silloin vastausten kuuleminen vaikeutuu ja katse kääntyy helposti pois ristintieltä. Nyt kuitenkin huomaan että kaikesta heikkoudestani huolimatta Jumala tahtoo käyttää minua tai ehkä juuri sen takia. Tyhjää astiaa on helpompi täyttää kuin omaa täydellisyyttään täynnä olevaa.
Niilo oikeastaan kiteyttää taas kaiken olennaisen elämisestä muutamaan sanaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/07/2014 13:45
Tapio
Tekstistäsi huomaa, vaikka en mikään tekstianalyytikko olekaan, että tätä kommenttiasi et ole kirjoittanut lämpimiksesi, ainakin minä koen niin.
Tämä ” Mutta kun väsymys vaihtuu masennukseen ja arkuus pelkoon, faktat eivät enää silloin auta ja kysymykset nousevat saatuja vastauksia suuremmiksi.”, on mielestäni niin todenmukaisesti sanottu, että ainakaan minä en keksisi siihen mitään lisätä, en tosin mitään poistaakaan.
Tähän ” T y h j ä ä a s t i a a on helpompi täyttää kuin omaa täydellisyyttään täynnä olevaa.” totean suulla suuremmalla:
” Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan t y h j e n s i itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.”
Tuot Niilon kyky luo kyllä positiivista kademieltä, siis ei niin, että tahtoisin sen häneltä pois, vaan, että olisipa minullakin!
TykkääLiked by 2 people
04/07/2014 15:12
On olemassa laulu jossa sanotaan: ”Hiljaa ystävät hiljaa, siellä nyt vaeltakaa, missä suru ja murhe ovelle kolkuttaa”. Totta, kun ei tiedä mikä toisen murhe on, pitäisi olla varovainen. Vaara, johon Jobin lohduttajat sortuivat vain lisätessään Jobin ahdistusta sanoillaan ja neuvoillaan, on aina olemassa. Läheisen kärsimys ja ettei ole siltaa sen yhteiseen kantamiseen on raskas taakka. Eikä aina pysty lepäämäänkään vaikka sen tarve olisikin suuri, vaan ikään kuin ajaa itseään takaa.
Ja kuitenkin Jumala luo uutta. Ihmiset ovat aina Jumalan koulussa joutuneet erämaihin ja sieltä palattuaan oivaltaneet jotain tärkeää.
”Tyhjää astiaa on helpompi täyttää kuin omaa täydellisyyttään täynnä olevaa!”
Joskus joutuu kysymään, mikä on Jumalan tahto missäkin asiassa, ja miksi Hän Kaikkivaltiaana ei auta. Itsekin sain tänään Jobin postia ja koen kielteisiä tunteita ja toivoisin elämästäni päättäneen henkilön joutuvan edestään löytämään väärinvannomansa jo tässä ajassa. Vuosi on tehty turhaa työtä. Näin ohut on ihmisen nahka. Jumala minuakin armahtakoon. Ehkä jonain päivänä.?
Joka tapauksessa:” Herra kenen tykö me menisimme Sinulla on ikuisen elämän sanat”! Kiitos Jumalalle.
TykkääLiked by 2 people
05/07/2014 11:46
”Eräästä luennosta jäi mieleen ajatus siitä, että kenenkään arvo ei ole olla vain nöyrä Jumalan palvelija, koska jokaisen arvo Jumalan edessä on olla identiteetiltään Jumalan lapsi, vasta sen jälkeen tulee se, mitä merkitystä tai tehtävää elämällämme on”
Entäpä jos se oikea arvo löytyykin vain sitä kautta, että ymmärtää asemansa Jumalan edessä: vain nöyrä vastaanottaja. Kutsuttu palvelemaan lähimmäisiään. Arvo on 100%:sesti Kristuksessa ja Hänen työssään. Ainoastaan Hänessä on pelastus ja todellinen arvo, jos olen Paavalin opetuksia oikein käsittänyt…
TykkääLiked by 1 henkilö
05/07/2014 18:28
Onko lapsi suhteessa isäänsä vain nöyrä vastaanottaja? Paavalin ja sen ajan isäsuhde oli erilainen kuin meidän ja siksi ehkä selkeämpi. Nykyihmiselle nöyryys on alistumista mutta paavalin ajan ihmiselle suhteet olivat selkeämpiä jopa niin että Tuhlaajapojan, Jeesuksen itsensä antaman vertauksen isä poikkesi kaikilla tavoilla sen isäkuvasta. Oman syntisyyden tajuaminen ja mureneminen on nöyryyttävä kokemus muta isän eteenmeneminen ja Jeesuksen armon kokeminen ei. Armo ja ilo, Riemu siitä että olen pelastettu saa palvelemaan. Arvo on lapseudessa, oikeudessa perintöön. Mutta toisaalta kyse on myös sanoista ja niiden merkityksestä. En usko että sinun tai minun käsitys asiasta perimmiltään poikkeaa toisistaan sillä kuitenkin se että tajuamme sen että Jumala on luojamme vaatii nöyryyttä nykyihmiseltä.
TykkääTykkää
05/07/2014 20:45
Jumala linna
turva hädän hetkellä
uskon perusta
elämän vahva muuri
aamussa nöyrän apu
TykkääTykkää
05/07/2014 23:44
Arvo on maksetussa hinnassa, Jeesus uhrautui ja kärsi puolestamme Isän hylkäämisen
TykkääTykkää
06/07/2014 13:47
Siunasta ystävät elämän tien päällä ja saada voittoja hengen alueella on ilo ja kiitos mieli ja tuo ajatuksia ja elämyksiä kun Herran armo lohduttaa ja rauha on ihanan valloittava ja matka menee armon avulla hyvin ja saamme olla siunaukseksi missä tiemme kulkee ja Herra johdattaa ,kiitos siunausta,keijo södertälje
TykkääTykkää