Aamuopetus oli lopuillaan ja ihmisiä kutsuttiin rukouspalveluun. Minä koin suurempaa perunoiden keittämisen kuin esirukouksen tarvetta. Myötämäki vei mökille, ja kohta lohenpalaset ja uudet perunat kypsyivät liedellä.

Puhelin soi. Vaimo näytti soittavan. Kyselee varmaan, miten ruuanlaitto edistyy.

– Ne pyysi kaikki sanasepot ja muut taiteilijat esirukoiltaviksi. Musta tuntuu, että sun täytyy tulla. Nyt ei ole enää jonoakaan.

Jostain syystä minulle tuli mieleen lähteä, vaikka ruuanlaitto oli kesken. Katkaisin virran lohenpalojen alta ja perunat saivat jäädä porisemaan kuopuksen valvovan silmän alle.

Teltalla jono oli tosiaan haihtunut. Vaimon edellä pääpuhujan rukoiltavaksi jonotti vain yksi ihminen.

– Yhdessä vai erikseen? kysäisin vaimolta.

– Erikseen, vastasi vaimo, ja minulla oli samanlainen fiilis.

Tallustelin vähän eteenpäin ja katselin, näkyykö vapaana olevaa rukouspalvelijaa. Katsos vaan, tuolla yksi juuri vapautuu.

Mutta en päässyt pitkälle, kun huomasin, että ystäväni, meikäläisen ikäinen mies, kävelee vastaan. Hän oli vähän liikuttuneen näköinen. Ei kestänyt kuin sekunnin murto-osan, kun hän jo nojasi minua vasten ja itki.

Vau! Saan olla tässä ja pitää ystävästäni kiinni, kun hänellä on meneillään jotain suurta.

Siinä me sitten oltiin.

– Saat kohta raportin, ystäväni sai sanotuksi ja jatkoi sitten teepaitani kostuttamista.

Rukoustilanne oli ollut ystävälleni valtava. Mutta täytyy myöntää, että vaikka sain New Winesta paljon, hetki siinä käytävällä oli myös minulle aikamoinen. Tällaista voi kristityn elämä olla. Jumala koskettaa. Miestäkin kyyneleihin asti. Ja minä saan olla osana sitä.

Äijähalit ovat suositeltavia. Niissä on voimaa.

Ystäväni lähti hiljalleen menemään. Ajattelin, että syy, miksi vaimo oli minut telttaan kutsunut, oli jo täytetty. Mutta pitihän minun vielä mennä rukoiltavaksikin.

– Sanasepot ja taiteilijat kuulemma pyydettiin esirukoiltaviksi, sanoin kaverille, jolla oli Rukouspalvelija-lappu paidanrintamuksessa.

– Sä näytätkin ihan taiteilijalta, sanoi mies.

– Sori! naurahdin.

Esirukoilijalla oli minulle Raamatun-kohta: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”

No niinpä. Jokainen voi olla uusi ja luomus. Jopa suomalainen mies voi olla uusi ja uudella tavalla tunteva luomus, kuten ystäväni, tai minä, tai kuka tahansa.

* * *

Ystäväni raportti on laajennettuna luettavissa täällä.