Kaksi helteistä päivää Hengen uudistuksen kesäjuhlassa Kalajoella. Kaksi päivää on saanut olla luvallisesti karismaatikko, hihhuli ja ties mitä. Kuitenkin oloni ei ole vuoden mittaan ollut kovin ylevä. Työuupumus kolkuttelee ovella ja punainen lanka on ollut ollut enemmän ja vähemmän hukassa.
Heinäkuussa kävin New Wine kesäkonfassa ja myös sielä sain vapaasti olla sitä mitä olen. Molemmissa tapahtumissa silmäni ovat hikoilleet tavanomaista enemmän ja vaikka on ollut helteistä, se ei ole johtunut lämmöstä vaan jostain aivan muusta. Kun olo ihmisellä on kuin tuossa teemakuvassa olevalla aasilla, jonka tapasin Kalajoen kirkon ovella, niin itku voi olla herkässä. Rupattelin tuon aasin kanssa, joka oli unohdettu porstuaan, kun muuten kirkko oli tupaten täynnä väkeä. Jopa niin täynnä, että pastori Marko pyysi tiivistämään yli tuhatpaikkaisen kirkon penkkeillä istuvan kansan rivejä.
Mutta mitä tuo aasi kertoili. Kaveri vaikutti yhtä nuhjaantuneelta kuin minä. Kaksi kertaa vuodessa aasiparka raahattiin eteisestä töihin. Muu aika oli odottamista ja seisoskelua. Mutta kun aasi kertoi noista kahdesta työtehtävästään alkoivat sen silmät loistaa. Huomasit varmaan, että kuvassa aasiparan silmät loistavat lähinnä poissaolollaan.
Aasi kertoi Jeesuksesta, Jumalan pojasta, jonka syntymää hän sai todistaa joka Joulu. Aasi kertoi Adventista, jolloin hän sai olla kuljettamassa Herraansa kohti kirkkautta. Noita hetkiä varten aasi puhdistettiin ja korjattiin. Nuo hetket Jeesuksen läsnäolossa aasi sai olla sellainen millaiseksi hänet oli tehty ja ensimmäisen kerran tuotu tuohon kirkkoon. Jeesuksen seurassa aasiparalla oli kaikki mitä hän tarvitsi. Aasi sai olla Jeesuksen kanssa.
Mutta olenko minä kuin tuo aasi, joka kaksi kertaa vuodessa pääsee Jeesuksen luo ja riutuu lopput ajasta Kirkon eteisessä. En halua sitä, haluan elävään yhteyteen elävän Jumalan kanssa. Haluan yhteyttä seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis. Seurakuntaan joka on Jeesus ja joka hoitaa minua.
Karsimaattisuus, se on vain sana, toisille kirous toisille siunaus. Kuitenkin karismat, Elävän Jumalan Hengen lahjat ja Armon fyysiset ja konkreettiset ilmentymät, ovat meille ihmisille kuin neula ja lanka, harja ja pölyrätti tuolle eteisessä nököttävälle aasille. Pyhä Henki uudistaa meidät meidät kirkon eteiseen väsähtäneet aasit. Jeesus on muurin murtaja, kuten Ilkka Puhakka Kalajoella opetti. Jeesus rikkoo synnin muurin, joka eristää meidät Jumalasta ja Seurakunnasta.
Itkin kun Jeesus mursi eilen muurini ja aasin harmaus vaihtui väreihin ja hämärän eteisen kalseus valoon ja lämpöön. Kiitokseen ja ylitykseen kohotetuin käsin ja silmät hikoillen lauloin virren 600 ennenkuin katosin elokuiseen arkeeni Jeesuksen kanssa.
Blogitaivas 
03/08/2014 15:37
Kaksi päivää olen miettinyt uskallanko kirjoittaa tänne jossa, nyt tiedetystä syystä, on ollut vähän hiljaista. Suurin osa blogitaivaan aktiiviväestä on ollut J u h l i m a s s a.!
Aihe minulla olisi mielestäni ollut, mutta olen jäänyt odottamaan takaisin palaavilta Hyvää Uutista ja virvoitusta niiden kera tähän läkähdyttävään helteeseen.
Minua koskettaa tämä teksti.
Aihe jota ajattelin olisi ollut Jeesus. Yksin Jeesus. Kaikessa tässä viimeaikaisessa ”hengellisessä” sekamelskassa ja kakofoniassa kaipaan yksinkertaiseen ytimeen. Mietin rakastammeko lahjoja enemmän kuin lahjojen lähdettä/antajaa? Kumpi on iankaikkisuuden näkökulmasta tärkeämpää, kumpi siunaa ja varustaa elämän matkalle varmemmin/voimakkaammin?
Yksinkertainen ihminen, pieni ja mitätön kaukana kaikesta, nimetön, olematon, voimaton, mitä tarvitsen?
Kirkastetun Kristuksen! Hänen väkevän läsnäolonsa – lahjojen kera tai ilman, aivan sama. Tiedän vain että niin kuin tuo aasi, tarvitsen Jeesuksen.
Sen Sanan Jeesuksen josta luen Raamatusta. Hänet joka on kuin hiljainen mutta varma, voimakas ja ehtymätön elävän veden virta sisimmässäni olevana. Jokaisena elämäni päivänä.
Tapio, säilyköön siunattu olosi lähtiessäsi ja palatessasi, arjessasi ja pyhässäsi. Siunausta alkavaan koulutyöhösi ja koko elämääsi.
TykkääLiked by 1 henkilö
03/08/2014 15:56
Kiitos, Tuulikki. ”Yksin Jeesus. Kaikessa tässä viimeaikaisessa ”hengellisessä” sekamelskassa ja kakofoniassa kaipaan yksinkertaiseen ytimeen.” Juuri tällaisia sanoja, tätä asetelmaa, itsekin tavoitellut viime päivinä, taas jälleen.
Tapio, rohkaisevaa, kun kirjoitat miten ihminen vain yksinkertaisesti tarvitsee Jumalaa. On tärkeää, että joku muistaa sanoa sen ääneen… Että muutkin uskaltaa muistaa. Olevansa pieni ja eikä oikein pärjää ilman Jumalan voimaa. ”Siunaus tekee ihmisen riippuvaiseksi Jumalasta”, sanoi Jukka Norvanto kerran Hesekiel 37 opetuksessaan. Onko turvallisempaa riippuvuuden kohdetta kuin itse elämän lähde…
Kiitoksin ja siunauksin kaikkien arkeen ja juhlaan!
TykkääLiked by 2 people
03/08/2014 16:28
Kiitos Marianne, samassa Hengessä 🙂 !
On jotenkin niin vapauttavaa kun saa olla aivan oma itsensä kaikesta huudosta ja hälystä huolimatta. Oma itsensä Jumalan rakastamana ja kutsumana.
Itse löydän Hänet luonnon hiljaisuudessa, ja silloin kun en sinne pääse, kotini hiljaisuudessa. Joskin myös Juhlissa, jos mahdollista päästä. Voi Hänet kohdata kirkon penkissäkin siunatessaan muita ja ollessaan kiitollinen siitä että Jeesus On! Ja On jokaisen kohdalla juuri yhtä suuri, Pyhä, ymmärtävä ja rakastava.
TykkääTykkää
03/08/2014 18:50
Tuulikki palautan mieliin sen taulun sielä sakastissa. Tiedät mistä puhun. Annan sinulle ja miksei muillekin muutamia nimiä esirukoiltavaksi mutta Tuulikki tietää mistä puhun 😉 Aihe on: Anna Herra lisää heidän kauttaan! Pekka Simojoki, Ilkka Puhakka, Marko Huhtala, Kaisa Yrjölä. Nämä ovat sydämelläni nyt. Me menemme kohti jotain uutta mutta esirukoilijoita tarvitaan lisää.
Ja sit kommenteihin. Tuulikki uskallus on Jeesuksessa ei meissä höyrypäissä jotka kiskomme kukin suuntaamme. Katse on jokaisella Jeesuksessa. Kuulin hurjasti hyvää Kalajoella sivustostamme ja me kaikki muodostamme sen! Eli jokaisella on paikkansa vaikka näennäisesti on välillä tuulista. On hyvä että asiota heiman käännellään syvemmältä.
Marianne löysit tekstini molemmat ytimet, sekä motiivin että aiheen. Kiitos! tarvitsen siunausta ja myös rukousta edelleen. Minusta on tullut kyselijä ja odottaja 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
03/08/2014 19:45
On siinä jotain herkkää, kun iso mies itkee ja vielä herkempää, kun iso mies sen julkisesti kirjoituksessaan ilmoittaa!
Minua hämmentää.
Olen kohdallani ajatellut, että kun tulee minun vuoroni olla perimmäisten kysymysten äärellä, niin minä viittaan kylmän rauhallisesti , en ”kintaalla edelliseen puhujaan” vaan yksinkertaisesti tähän –
” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
– siitä huolimatta että e n t u n n e m i t ä ä n, sillä ei kai uskon tarvitse olla tunneasia, ja jos se ei sitä kerran ole, niin eikö silloin ole epätotuudellista muuta väittää?
Ei kai pelastus ole sidottu siihen, mitä ihminen tuntee, vaan mitä Jeesus kerran kertakaikkisesti Golgatan ristillä hänen puolestaan teki?
Ja onko mitään tekemistä keskenään ihmisen pelastuksella ja sillä sekopäiseltä näyttävällä konttaamisella, mitä hieman alempana olevassa Heikki Hilvon Naurua kirkkoihin-kirjoituksen loppupuolen kommentissa näytetään.
Yritän linkitystä, jos se onnistuu, tai yritän, vaikk’ei onnistuisikaan.
https://blogitaivas.fi/2014/07/30/naurua-kirkkoihin/comment-page-1/#comment-6454
TykkääTykkää
03/08/2014 20:08
Luin Hessun jutun, Toivo, meidän tunnerekisterimme ovat erilaisia, Olen nähnyt miten täysin rationaalinen järkevä ihminen alkaa esirukouksessa täristä ja itkeä tai täristä ja nauraa. Tuossa lievimpiä reaktioita. Ne eivät ole Pyhän Hengen muotoja vaan yksilöllisiä reaktioita kun Jumala koskettaa. Mä itken, olen näköjään sellainen. Itku puhdistaa. Kyyneleet vaan valuu, niille ei voi mitään. Eli ne eivät ole pelastuksen mittareita nähdäkseni. Mutta me olemme erilaisia, joku halaa, joku kättelee ja joku sanoo terve ystävälleen, kaikki yhtä aitoja tervehdyksiä mutta tuntuma ja tunne lataus on erilainen.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/08/2014 19:15
Toivo, en minäkään tunne paljon mitään, vaikka muutoin olen kovin herkkä ja tunteikas ihminen. Oikeastaan näen, että yksi vastaus tähän meidän tilanteeseemme voisi piillä etunimessäsi. Vaikka emme tuntisi suuria tunteita kuten monet ”oikeat” uskovaiset, mekin saamme toivoa, olla toivovaisia. Sinun viestissäsi on myös lohtu minulle: …ettei yksikään, joka häneen USKOO. Ei siis lue, että ei yksikään, joka tuntee suuria tunteita. Aikaisemmista viesteistäsi muistan, että sinulla on taipumus tutkia maailmaa jopa ankaran loogisesti. Minulla on osin sama taipumus. Ehkä me vain olemme vähän erilaisia. Kristus on kuitenkin kuollut kaikenlaisten takia. Voimme siis jatkaa toivomista ilman järisyttäviä tunneryöppyjä, koska toivomiseen sisältyy väistämättä uskominen. Rauhaa!
TykkääTykkää
04/08/2014 19:40
– Kiitos Tero
Tuntui tosiaan hyvältä. Melko, jopa useimmiten, minulle on jäänyt tunne, että ajatusmaailmani ei saa ymmärrystä. Mitä tähän sinun ” sinulla on taipumus tutkia maailmaa jopa ankaran loogisesti.” – kävitkö tuolla ihan alhaalla toiseksi viimeisenä ainakin nyt olevassa kommentissa. En olisi pahoillani eli positiivisesti ilmaistuna olisin hyvilläni, jos vaikka parilla sanalla…
TykkääTykkää
03/08/2014 20:14
Toivo.
Vinkkiisi.
Ääripäitä on aina ollut ja tulee enenevästi olemaankin, mutta Herra tuntee omansa!
Sen tähden kukin voi jättää Hänen haltuunsa kaiken muun ja pitää huolta vain omasta elävästä suhteestaan Jumalan Sanaan, Jeesukseen Kristukseen joka on pelastajamme ja Vapahtajamme, ja joka ainoastaan on iankaikkisen taivasosuutemme takuu.
Nyt on ollut jo liikaa tätä tunkion penkomista ja arvostelua näistä ääri ilmiöistä, enkä usko sen olevan Jumalan mieleen. Hän tutkii mitä tekoa kukin on ja antaa arvionsa ja tuomionsa ajallaan.
Iloitaan yhdessä iloitsevien kanssa ja rukoillaan entistä todellisempaa Pyhän Hengen läsnäoloa meissä kaikissa, puhtaampaa, raittiimpaa ja syvällisempää. Sellaista kuin Hän On.
TykkääTykkää
03/08/2014 20:38
Tapio, kommenttiasi Toivolle ei vielä ollut kun kirjoitin omaani 🙂 . Mukava uutinen on kuulla tuo että sivustoamme luetaan ja hyvää palautetta on tullut 🙂 . Taitaa tulla rimakauhu, mutta kukin tavallaan, niin kuin näissä ”yksilöllisissä reaktioissakin”. Jos me olemme itkuiikkoja niin lohduttakoon vaikka se että profeetta Jeremiankin sanotaan olleen. Mutta kova oli kohtalonsakin.
Syvemmin kuin kukaan voi käsittääkään ymmärrän blogissasi mainitsemasi halun ja kaipuun seurakunnan, joka on kristuksen ruumis, yhteyteen.
Kun elää lähes 30v. ateistimiehen kanssa ja katsoo kuinka toiset vapaina menemään lähtevät seurakuntiinsa, se on tuskaa. Jos joskus pääsi karkaamaan mukaan mikä autuus se olkaani. Ikävä sitä suurempi kun taas joutui takaisin vankilaansa. Joskus on parempi että vain tyytyy osaansa ja etsii Herraa sieltä mistä Hänet löytää voidaan, yksinkin.
Hän ei ole koskaan kaukana meistä yhdestäkään. Hän on meissä rakkautena, armona, lohduttajana, opettajana jne.
Jumalan Sanassa on lohtu, lepo ja lohdutus. Olkoon Herran nimi kiitetty ja ylistetty.
Tulee aika jolloin kaikki surun kyyneleet on poissa eikä Juhla Jumalan lapsilta koskaan lopu. Ilon kyyneleitä siellä varmaan on yhtä paljon kuin maapallollamme meriä 🙂 !
TykkääTykkää
03/08/2014 21:22
Tapio….
Minun lapsuudenkodissani ei juuri tunteita näytetty, ei helliä jos ei toisin kylmiäkään. Se oli jotenkin steriloidun neutraalia. Sieltä ollee peräisin ”iso mies ei itke”.
Myöskin tuo jo lapsuudessani ilmennyt spastinen parapareesi, koulukaveriani erittäin osuvasti suomentama krämppäkonttisuus on melko tehokkaasti edesauttanut tai tuota auttamisteemaa parempi ilmaus on varmaan eriyttänyt joukosta. Auttamisteema sopii mielestäni paremmin siihen, että se on yksilöittänyt(uudissana?) minua.
…ja Tuulikki
Tämän ” Hän tutkii mitä tekoa kukin on ja antaa arvionsa ja tuomionsa ajallaan.” allekirjoitan kuvaannollisesti sanoen täysin.
TykkääTykkää
04/08/2014 08:03
Siksi sanonkin, vuoden 313 jälkeen kun kirkko muuttui valtion instituutioksi ja seurakunta muutti kirkkosaleihin lyötiin lähtölaskenta yksinäisyydelle. Kodeista siirryttiin juhlasaleihin ja Jumala muutti salin päähän kauas pappien selän taakse. Olipa karu kuva. Seurakunnaksi riittää pienempikin porukka ja Jumala toimiii yksinäisyydessäkin ja ehkä juuri sielä missä halu on suurin!
TykkääLiked by 1 henkilö
04/08/2014 14:27
Halu ja tarve/täysi riippuvuus Jumalasta, ne ovat kaikki sisaruksia 🙂 .
Silti, onhan se juhlaa kun saa kohdata, vaikka hetkeksikin, ystäviä/ystävän samasta Hengestä ja kiittää ylistäen ja kyynelin Pyhää Jumalaa vapaasti ja täydellä antaumuksella.
Onhan se korvaamatonta täällä kipujen ja taistelujen maailmassa. Siksihän meille sanotaankin, rakkaudella itsemme parhaaksi, ettei tule jättää seurakunnan kokoustaan. Seurakunta on muutakin, ja ennen kaikkea, kuin kirkko.
Se on Pyhien yhteys. Ei ole sille vertaa.
Voisiko joku kirjoittaa tänne, voisitko vaikka sinä Tapio, mitä te koitte ja opitte, mikä oli sinusta parasta siellä Kalajoella?
Tuo Kaisa Yrjölä, onko hän niitä Ebeneser laivan Yrjölöitä jotain kautta?
TykkääTykkää
01/09/2014 19:59
Your’s is the ineltligent approach to this issue.
TykkääTykkää
04/08/2014 10:43
Tapio
Erittäin hyvä tiivistys sinulta, ymmärrät ”yskän”.
Tuli mieleeni, että tämän kohdan kirjoittamastasi ” vuoden 313 jälkeen kun kirkko muuttui valtion instituutioksi” voisi kai pientä hirtehishuumoria käyttäen muotoilla nykyään paljon käytetyn termin mukaisesti: vuoden 313 jälkeen kun kirkko ulkoistettiin, hi, hi!
TykkääTykkää
04/08/2014 10:57
Lisäys edelliseen
Heti lähetä kommentti-näppäimen painamisen jälkeen putkahti tuosta Tapion valtion instituutti-maininnasta, että palautuiko kirkko takaisin instituutioksi.? En ole mikään uskontotieteilijä millään muotoa, mutta eikö vanhatestamentillinen jumalanpalvelusmetodi, kirkko-sanaahan ei silloin kai oltu vielä ”keksittykään” , seurakunta kylläkin, ollut täysin maallisessa mielessä ”ylhäältä” johdettua?
TykkääTykkää
04/08/2014 13:23
Niin, siis jos luet miten tiukat normit ja säännöt oli jo erämaavaelluksen aikana ilmestymajan ja Jumalanpalveuksen suhteen. Kaikki oli pappien välityksellä tapahtuvaa toimintaa kohti Jumalaa. Temppelin esiripun revettyä yleneinen pappeus vei tarpeen välimiesten käytöltä. Pyhimysten ja muiden korottaminen Ihmisen ja Jumalan väliin on erikoinen välimuoto. Tätä muotomenoa puolustellaan jopa sillä että Jeesus kävi temppelissä. Totta kai Jeesus kävi temppelissä koska esirippu oli vielä olemassa… Kai me ihmiset tarvitsemme menomme ja tapamme…
TykkääLiked by 1 henkilö
04/08/2014 17:22
Samoillessani tuolla metsässä huomasin siellä yhden tässä ketjussa nyt meneillään olevaan teemaan sisältönsä puolesta mahtuvan kommenttini, joten esitän sen tässäkin:
——————
” Markku
” Käyn välillä ehtoollisella ja sillä on merkillinen vahvistava vaikutus hengellisyyteeni.Jotain mystiikkaa siinä on .”
Tuossa olet täysin oikeassa. Sen voin sanoa siksi, koska samanlaisia tuntemuksia on ollut minullakin. Aika harvoin siellä tosin tulee käytyä. En tiedä arkipäiväistyisikö se, jos kävisi joka sunnuntai. Jotenkin omituiselta tuntuva vertaus!
Niin monta kuin Jumalan tosissaan ottavaa ihmistä on, niin monta suhtautumistapaa Häneen myös käsittääkseni on.
Sen tapaista Jumalan läsnäolon kokemista kuin mitä esim. tuolla Blogitaivaan kirjoituksissa tapaa, en minä ole kokenut.
Minä uskon hehkumatta. Toivottavasti se ei ole samaa kuin vanha mainosteksti ”sammuu hehkumatta kuin Puijon tulitikku”!
Minä en toisaalta haluakaan ikään kuin leijua jossain uskonpilvessä.
Siksi minä yritän ankkuroida uskoni Jumalaan Hänen tekojensa kautta, joiksi minä ymmärrän mm. tämän koko olevaisuusasian suurimmista galakseista ja kvasaareista pienimpien mönkiäisten kautta alkeishiukkasiin.”
———-
Minä olen olemassa, en Jumalan suoraan luomana, vaan Hänen kokonaisvaltaiseen luomistyöhönsä sisältyvän elävien organismien, jollainen ihminenkin on, lisääntymismekanismiin kuuluneen noin 200 miljoonasta siittiöstä vahvimman siittiön suorittaman äitini munasolun hedelmöittämisen tuloksena.
Ja koska Jumala ei ole mokkelo eikä yksinkertainen, Hän ei suinkaan siittiökohtaisesti ohjaa tätä prosessia, kuten ei esim. yhden lumisateessa leijailevan lumihiutaleenkaan ”lentorataa”.
Ja on mahdollista, että näitä vastaavia blogikirjoituksia, eri tekniikoilla kenties, väsätään tälläkin hetkellä sanotaan nyt vaikka 68 miljardilla 112 miljoonalla 72 tuhannella kahdeksallatoista planeetalla.
TykkääTykkää
04/08/2014 20:12
Me, jotka emme ole pappeja, saamme tulkita Raamattua kuten haluamme. Minä uskon, että Jumala on niin suuri ja kaikkivoipa, että pystyy ohjaamaan vaikka siittiön tarkkuudella uusia ihmispolvia. Minulla ei kuitenkaan ole mitään hinkua ryhtyä väittelemään. Jos haluan mielikuvituksessani luoda sellaisen maailmankaikkeuden, johon näillä minun hoksottimillani pystyy, on pakko turvautua emergenssiin, tapahtumien kehkeytymiseen niiden loogisten mahdollisuuksien mukaan.
Olen kuitenkin koulutettu tutkija ja pidän tieteellisen työn tuloksia varteenotettavina. En ole ikinä nähnyt vaikeaksi sovittaa niitä yhteen kristillisen uskon kanssa. Pääsääntöisesti tulkintani kuuluu, että se, mitä tutkimuksessa löytyy, kertoo siitä, kuinka Jumala on asiat järjestänyt.
Näitä pohtiessa Kristuksen sovitustyö on suuri mysteeri, vaikka olen kirjoittanut asiasta omaan blogiini jonkinmoisen tulkinnan. Olen uskaltautunut… Totuus on, etten minä tiedä. Minä olen yrittänyt olla uskomatta, mutta olen huomannut silti rukoilevani. Minä olen yrittänyt ajatella, että Jeesus Nasaretilainen oli vain tavallinen ihminen, erämaassa seonnut hihhuli. Ja kuitenkin toivon, että juuri hän sekä pelastaisi lopulliselta kuolemalta että varjelisi kohtuuttomilta tuskilta täällä maan päällä.
Toivolle haluan vielä erikseen painottaa, että olen pohtinut samoin kuin hän. Minä vain en uskalla esittää väitteitä tästä asiasta.
TykkääTykkää
04/08/2014 18:57
Tapsa, hienoimpia lukemiani blogeja, kiitos!
”Nuo hetket Jeesuksen läsnäolossa aasi sai olla sellainen millaiseksi hänet oli tehty ja ensimmäisen kerran tuotu tuohon kirkkoon. Jeesuksen seurassa aasiparalla oli kaikki mitä hän tarvitsi. Aasi sai olla Jeesuksen kanssa.”
TykkääLiked by 1 henkilö
04/08/2014 21:38
Tero
En käytä ylisanoja, kun sanon kirjoituksesi kolahtaneen minuun hyvällä tavalla. Sanonpa suoraan, se erikoisesti tuntuu hyvältä huomata, että vastasit kirjoitukseeni kantaa ottavalla tavalla.
Tuosta siittiöasiasta. Olen sitä mieltä, että jos Jumala jostain vain Hänen tietämästään syystä tahtoo juuri määrätyn siittiön hedelmöittävän munasolun, Hän voi ohjata sen tekemään niin, mutta pääsääntöisesti sen tekee sen Jumalan luoman ohjelman ohjaamana.
Koulutettuna tutkijana olet varmaan laatinut ohjelmia tapaan: Jos A >= B; toteuta C, muuten D; jos A<=0 ;Exit Sub.
Ja vielä varmemmaksi vakuudeksi. ”Hullu saa olla muttei tyhmä”. Niin tyhmä en ole, että väittäisin jonkin asian olevan exaktisti jotain. Ainoastaan sen voivan olla sitäkin!
TykkääTykkää
04/08/2014 21:55
Koska tuo hätäilykin on yksi minun ei-hyveitäni, niin tietenkin unohtui äskeisestä seuraava:
Sinä kirjoitit ” Pääsääntöisesti tulkintani kuuluu, että se, mitä tutkimuksessa löytyy, kertoo siitä, kuinka Jumala on asiat järjestänyt.”
Minä olen ilmaissut monestikin asian näin: Mitä suurempia tai pienempiä tai monimutkaisempia kokonaisuuksia tai prosesseja tiede luomakunnasta löytää, sitä suuremmaksi Jumala silmissäni kasvaa. Jumalahan itsessään on ääretön, kaiken havainnoitavuuden ulkopuolella ja ainoa tapa saada Hänestä jotain tietoa on tutkia Hänen töitään.
” sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä h ä n e n t e o i s s a n s a tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. K e h u e s s a a n v i i s a i t a olevansa he ovat t y h m i k s i t u l l e e t”
TykkääTykkää
04/08/2014 22:20
Jumala näkee kaiken, kokee kaiken ja luo ohjaten kaiken ennen alkua, nyt ja iankaikkisesti. Hän on elävä iankaikkinen Herra. Kohtaa hänet, kysy ja kuuntele. Muuta en voi sanoa. Sinä ja Jeesus . Muulla ei ole väliä. Siunattua yötä rakkaat!
TykkääLiked by 1 henkilö
07/08/2014 15:12
Tämä on sitä mistä Huhtala puhui painokkaasti, taivaskaipuuta.
En ole kuullut tuota sanaa käytettävän enää vuosiin.
Silti se on juuri se, mikä tekee Jumalan sanan kuulemisen janon ja nälän.
Itsekkään en enää koe maallista työtäni niin tärkeäksi. Tekisi mieli jättää kokonaan ja lähteä rohkeasti vain Jeesuksen seuraan kokonaan. Olen tullut siihen tulokseen, että toteutan tuon haaveeni.
En huomannut tuota aasia, mutta Hassilan kommentti oli hyvä. Aasi sai elää juhlahetkiä
Jeesuksen seurassa ja on nyt yksin kirkon porstuassa. Luulen, että tämä tunne ei lähde muulla kuin lähtemällä liikkeelle.
Rukoilen tämän hankkeen puolesta, että herra kaikessa rakkaudessaan ja viisaudessaan, ottaisi valtansa takaisin ja antaisi nämä käsin tehdyt tuulensuojat hengelliseen käyttöön takaisin ja sielä saavat huivit heilua palmuoksia kun suomessa ei ole saatavilla. Huivi käy yhtä hyvin, jos sen käyttötarkoitus on kerran sama.
TykkääTykkää