Aurinkoinen lauantain aamupäivä Kalajoella on ehtinyt hellelukemiin. Mitä tekevät ihmiset? Noudattavat hiekkasärkkien takaa kuohuvaa meren kutsua? Ei vaan kirkkoon, kirkkoon!

Kalajoen kirkko pullisteli ihmisistä perjantaista sunnuntaihin. Kaikki eivät mahtuneet edes sisälle. Ulos jääneetkin osallistuivat tapahtumaan kirkon edustalla kuuntelemalla puheita kaiuttimista ja yhtymällä sisällä laulettuihin lauluihin.

Ja lauluun oli komeata yhtyä. Kun tuhat ihmistä veisaa täyttä kurkkua, sekaan mahtuu kaikenlaisia ääniä. Jotkut laulavat nuotilleen, toiset ovat huomanneet, että nuotin vieressäkin on tilaa. Itse huomasin jälleen, että vieressä paremmin laulavan ääneen oli hyvä tukeutua.

Viime aikojen suuria hittejä hengellisen musiikin piirissä lienee Kadosh. Pyhä. Laulu on suomennettukin vähän eri tavoin. Pyhää laulettiin Kalajoellakin. Ja laulettiin perinteiseen suomalaiseen tapaan: Kanttori soittaa ja laulaa. Kirkkoväki tulee perässä väkevästi. Eikä tulekaan kun puolisen tahtia perässä. Kanttorin ja seurakunnan välistä klappia olen kuunnellut sekä huvittuneena että ärtyneenä vuosikausia. Mutta niin se vain menee, suomalainen kirkkolaulu.

Kun Pyhää laulettiin Kalajoella, törmäsin aivan uuteen ilmiöön. Ihmiset lauloivat myös kaksilla eri sanoilla. Osa seurakunnasta lauloi kiltisti sen suomennoksen mukaan, joka oli heijastettu seinälle. Toinen puoli taas lauloi niillä sanoilla, jotka ehkä ovat yleisemmät ja tutummat. Ainakin minun mielestäni.

Tätäkö on moniääninen kirkko?

Jäin miettimään Suomen hengellisen elämän tilaa. Urut soivat, kanttori paimentaa laumaansa kohti laulun loppua. Ihmiset veisaavat eri sanoilla. Seurakunta laulaa sävelmän eri kohtaa kuin johtaja?

Hengen uudistuksen kesäjuhlien tilaa tämä yksi laulu ei tosiaankaan kuvannut. Juhlilla laulettiin kovaa ja korkealle. Laulu kuului varmasti Taivaan ylimmälle huipulle asti. Uskon, että Taivaan ylin huippu ei puistellut päätään myöskään kesäjuhlien puheille. Suoraa ja viisasta puhetta. Minun mielestäni rauhan puhetta.

Ai millaiseen kaaokseen Pyhän laulaminen päättyi? Ei se kaaokseen päättynyt. Suuri seurakunta totesi yhdessä, samaan aikaan ja täysin palkein:
”Hän tuleva on.”