Viime aikoina olen lukenut parikin hyvää kirjaa. Viimeisin on Pekka Eskelisen ”Minä olen teidän kanssanne” Ahaa elämyksiä Matteuksen evankeliumista. Nautin kirjasta täysin siemauksin, taas yksi kirja jonka haluaisin omistaa.
Loppu on yllättävä. Hän, rovasti, kirjoittaa: ”Matteuksen evankeliumin äärellä voi joutua toteamaan oman kristillisyytensä surkean tason suorastaan masentavasti. Itselleni paljastui.”
Ja sitten hän luettelee pitkän listan synneistään evankeliumin lukuihin ja jakeisiin verraten. Luettelo käy kohti. Rehellisyydessään/totuudessaan ihmisestä, se koskettaa. Kaksi viimeistä laitan tähän. Ensimmäisenä hiukan hymyilyttävänäkin kokemani tunnustus:” En ole myynyt kaikkea enkä antanut rahoja köyhille (19:21), tuskin niin teenkään.” – Tekisinkö minä, tekisitkö sinä?
Toisena:
”En ole jättänyt kaikkea enkä seurannut Jeesusta.
Sitten hän toteaa ilman Jeesusta joutuvansa varmasti helvettiin, mutta. ”Jeesuksessa ja hänen armossaan ja anteeksiantamuksessaan on ainoa toivoni. Siksi kiitän Jeesusta, että hän on Isän tavoin täydellinen, että hän täytti Isän tahdon, luopui kaikesta, ei tehnyt pahalle vastarintaa, vaikka sai iskuja molemmille poskilleen, että hän ristillään maksoi kaiken velkani.
Voi, miten paljon minulla vielä olisi opittavaa! Herra, armahda minua syntistä!”
Minut tämä johdatti mm. psalmin 51 äärelle jossa Daavid toteaa mm. tietävänsä Jumalan tahtovan totuutta salatuimpaan saakka. Ja näinhän se on Jumalalta ei voi kukaan salata mitään, oikeastaan se on autuas tunne, puhdistava ja lohdullinen, mieltä ylentävä tunne. Onhan Jumalan lapsella kuitenkin Hengessä kaipuu Jumalan mielen mukaiseen kasvuun. Samassa psalmissa Daavid vielä rukoillen pyytää ettei Jumala ottaisi häneltä pois Pyhää Henkeään. Ihminen voi oikeasti kokea olevansa siinä vaarassa kun on oikein kuiva ja kaipaa virvoitusta Jumalalta. Psalmi 51 on syvällinen ja ytimeen keskittyvä. Siinä rukoillaan että saisi tulla pestyksi lunta valkeammaksi että murtunut mieli elpyisi ja pyydetään että Jumala loisi puhtaan sydämen uudistaisi ja antaisi vahvan hengen. Sydämeen käyviä rukouksia synnin painaessa.
Psalmi johdattaa edelleen Apostolien tekoihin aivan toisessa merkityksessä. Siinä ei ole kyse synnin tekemisestä vaan Jumalan tahdon toteuttamisesta. Apt.5: 27-29: Apostolit tuotiin neuvoston eteen, ja ylipappi alkoi kuulustella heitä. Hän sanoi:” Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme.” Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat:”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”! Vanhemmassa käännöksessä taitaa olla ”ihmistä”.
Tästä johduin ajattelemaan Pietaria, jälleen kerran. (Markus 14:66-72) Me kaikki tunnemme tuon syvästi sydämeen käyvän kertomuksen siitä kuinka Pietari kieltää Jeesuksen ja me muistamme Pietarin puhkeamisen itkuun. Minuakin itkettää. Niin inhimillistä kaikki on täällä ihmisten maailmassa. Kuka meistä ei lankeaisi? Saan sanoa kuten rovasti Eskelinen kirjansa loppusanoiksi: Herra, armahda minua syntistä. Ja uskoa että hän armahtaa ja on jo armahtanut. Lopuksi mielestäni maailman kaunein synnintunnustus.
Oi Sinä kaikkein armollisin ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin Sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla. Anna minulle armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni, niin kuin syntinen nainen Sinua sydämestäni rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella Pyhiä Kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.
Joh.3:16: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän 17. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen
Blogitaivas 
18/08/2014 06:40
”Jeesuksessa ja hänen armossaan ja anteeksiantamuksessaan on ainoa toivoni”
Erilaisia reittejä pitkin tuon ymmärtämiseen päädytään.Toivottavsti päädytään.
Yksi on sellaisessa vaiheessa, että tuon lauseen luettuaan toteaa, että näin on, Herralle siitä kiitos ja ylistys ja sydän herkkänä muistaen Jeesuksen kärsimyksen hänenkin puolestaan.
Toinen ajattelee, että noin se Sanan mukaan on, en ole ihan täysin sisäistänyt, siksi pyrin armon saavuttaakseni tekemään hyvää, enkä mielestäni ole kovin syntinen.
Kolmas tuumaa, että tuo on nöyristelevää ajattelua, ei siitä pitäisi niin puhua, että ei menisi synkistelyksi, vaikka noinhan se on,
Neljäs on, että so what?, tämä elämähän oli sitten tässä.
Missä kohtaa ikinä onkin, on tuo armon ja anteeksiantamuksen teko tehty koko maailman syntien vuoksi, kaikkien puolesta. Se tulee ottaa vastaan sellaisenaan, selittelemättä. Uskaltautuen katsomaan kerrankin itseään ihan ”riisuttuna” mallina.
Kiitos Tuulikki tästä testistä. Harvoin kukaan käsittelee synnin ja armon peruskysymyksiä näin suoraan ja tasapainoisena faktana. Jos tästä ei asiaa hiffaa, niin jo kumma, kun vielä Daavidin, Jumalan mielenmukaisen miehenkin synnin surun rukoukset saa tästä samasta tekstistä löytää.
TykkääLiked by 1 henkilö
18/08/2014 14:37
Kiitos Virpi. Näinhän se menee kuin kirjoitat.
Tuli mieleeni että toivottavasti ei kukaan saanut väärää käsitystä kirjan erinomaisesta sisällöstä blogini vuoksi. Teos todellakin käsitteli Matteuksen evankeliumin luku luvulta, vain joissain kohdin verrattiin mm. Markuksen ja Luukkaan evankeliumeihin. Teos avarsi omaa ymmärrystäni! Vahinko vain ettei enää jää muistiin kaikki, siksi silloin tällöin hankin omaksenikin joitain hyviksi kokemiani kirjoja.
Kun kirjoitan blogia en koe ryhtyväni ”tekemään” sitä, vaan kirjoitan sisimpäni kehotuksesta ja vastaanotan tekstin sellaisena kuin se tulee. Minun omaani oli tuo teksti muilta osin kuin siinä oli suoraa lainausta tekijältä. Olen aina pitänyt erityisesti tuosta(kin) psalmista 51 se on aito ja syvä sydämen huuto Jumalan puoleen.
Ei tarvitse ”tehdä” syntiä tekemällä, kuten teki Daavid, mutta ellei ihminen tunnusta omaa syntisyyttään, ei tarvita armoakaan, eli Jeesusta. Näin yksinkertaista se on vieläkin, tänäkin päivänä vaikka ei aiheena tuntuisikaan ajankohtaiselta.
Kuten kirjoitat Virpi, kukin lukee tämän omalla tavallaan. Tässäkin asiassa olkoon ilman muuta täysi vapaus. Kirja on lukemisen arvoinen joka tapauksessa.
TykkääTykkää
18/08/2014 09:51
Virpi
Seuraava kappaleesi tuossa kommentissasi…
” Missä kohtaa ikinä onkin, on tuo armon ja anteeksiantamuksen teko tehty koko m a a i l m a n syntien vuoksi, kaikkien puolesta. Se tulee ottaa vastaan sellaisenaan, selittelemättä. Uskaltautuen katsomaan kerrankin itseään ihan ”riisuttuna” mallina.”…
Minä, tapani mukaan, pyrin ajattelemaan asioita niin laajasti kuin ”koneellani” kykenen, eli koko olevaisuutta, koska se kaikki on Jumalasta ja Jumala on sitä suurempi! . ” Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja t a i v a s t e n t a i v a i s i i n sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi,” (1. Kun. 8:27-28)
Niinpä väitän, mutta koska tietämys puuttuu, se jää vain väittämisen asteelle. Mutta koska faktaa on, että tämä ”meidän” maapallomme, jossa elämme olemme ja vaikutamme, kukin hänelle suotujen mahdollisuuksien mukaan, on pienempi koko olevaisuuteen verrattuna kuin mitä yksi hiekanjyvä on Saharan autiomaan hiekkamäärästä –
niin on epärealistista olettaa, että ”meitä”, siis ajattelemaan luotuja ja pystyviä elämänmuotoja olisi vain täällä.
Sanotaanhan jo Raamatussakin:
” Kun ihmiset alkoivat lisääntyä m a a n päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. Silloin Herra sanoi: ”Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa s a t a k a k s i k y m m e n t ä vuotta.” Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun J u m a l a n p o j a t yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri m a a n päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset m a a n päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. (Moos. 6: 1-6)
Mitä Raamatun luotettavuuteen tulee, niin yksi osoitus siitä on sata kaksikymmentä vuotta. Se on edelleen ns. ”voimassaolevaa oikeutta” ja sellaiseksi jääneekin niin kauaksi aikaa kuin ihmisiä yleensä on m a a n päällä!
Ja koska Jumalan vastustajan perkeleen vaikutus ei rajoitu vain tänne, ” Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan t a i v a a n a v a r u u k s i s s a.” (Ef. 6:12)
Niin nyt se iso retorinen KYSYMYS, johon en minä eikä kait kukaan muukaan ihminen tietäne vastausta:
Sovittiko Jeesus täällä m a a n päällä tapahtuneella ristinkuolemallaan ja ylösnousemillaan paitsi meidän, myös mahdollisesti koko Universumissa asuvien ”ihmisten” tai millä nimellä ”Jumalan pojat” heitä siinä tapauksessa pitäisi kutsua – synnit, vai pitääkö/pitikö Hänen tehdä se joka mahdollisessa paikassa uudestaan?
TykkääTykkää
18/08/2014 15:07
Kuten tiedät Toivo, minä en osaa sinun äärettömyyksiisi mitään vastata kun minulle riittää se minkä Raamatusta ymmärrän. Tämä oikeastaan liittyy tuossa tekstissäni sanomaani siitä kuinka autuas tunne on kun tietää Jumalan tahtovan totuutta salatuimpaan saakka. Silloin tietää myös että sisin pysyy puhtaana Jumalan tahdosta ja avulla. Siitä seuraa sekin ettei tarvitse koskaan, kenellekään, myöskään, esittää mitään muuta kuin mitä on. Voi olla vapaasti oma itsensä, ja mitä näihin kirjoituksiin täällä tulee, myös näissä vapaa.
Kun itse on vapaa, voi täysin siemauksin antaa toiselle ihmiselle saman oikeuden. Aivan samoin kuin armon kanssa. Kun itse on armahdettu, voi suoda täyden armon toisellekin. Eikö tämä ole avaraa vapautta, hoitavaa ja todella vapaaksi tekevää.
Sanan mukaisesti ”Vapauteen Kristus vapautti meidät”!
Niinpä olkoon kukin itse mielessään varma siitä mitä on ja kuinka asiansa esittää, kunhan ei loukkaa toista. Siihen minäkin pyrin. Olemaan loukkaamatta ketään ja olemaan loukkaantumatta koska jokainen meistä on samassa asemassa ihmisenä Jumalamme edessä. Ollaan Vapaat ja iloitaan Jumalan suurista teoista, joista suurin on rakkautena vaikuttava armo Jeesuksessa meidän Herrassamme.
Hyvää alkanutta viikkoa sinulle Toivo!
TykkääTykkää
18/08/2014 14:14
Tämä on tarkkaa tämä vaeltaminen Herran seurassa puhtaalla omala tunnolla ja jos rikkoo jotain Jumalaa vastaan niin jo alkaa hälytys kellot soimaan ja oma tunto syyttäää ja ,niin on nopeasti käytävä Jeesuksen luo ja sanoa ,!Herra anna anteksi!” Ja veri pyhkii pois syntimme ja on taas iloa jatkaa Isän suosiossa ja kiittää ,että on tämä kaikki niin varmaa ja totta ja kiitettävää kulkea Herran kanssa kohti taiavaan kotia jossa ei ole enää vaihteen varjoa eikäö sura eikä syntiä ,vaan kaikki on kirksa ja puhdasta ja loistavaa kultaisien katujen ja kristalli virralla on elämän puut ,kiitos ja siunausta,keijo
TykkääLiked by 2 people
18/08/2014 14:47
Kiitos Keijo. Kommentistasi tuli mieleeni ihana laulu.
”Uskollisuutesi suuri on, Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä pelastus varma, on Sinun armosi, Herrani mun. Suuri on Herrani, uskollisuutesi, aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon.
Anteeksi synnit suot, rauhan sä annat, ja näytät missä on oikea tie. Voimasta voimahan päivittäin kannat, tiellä mi valkenee taivaaseen vie. Suuri on Herrani, uskollisuutesi, aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon.”
Hyvä ja uskollinen on Herra!
Ole siunattu 🙂 !
TykkääLiked by 1 henkilö
18/08/2014 15:29
Aivan Tuulikki, tähän ” kunhan ei loukkaa toista.” minäkin pyrin. Tietoinen toisen loukkaaminen on minustakin ehdottoman väärin.
Kuitenkin voi olla niin, että joku l o u k k a a n t u u tekstistä sen itsensä vuoksi. Mitenhän sen selvemmin vielä sanoisi, ottaa itseensä sen, mitä ei ole hänelle tai oikeastaan kenelläkään osoitteellisesti osoitettu, vaan on kirjoitettu siihen sisältyvän sen a s i a n vuoksi, mitä pitää itselleen tärkeänä tai mihin toivoisi mahdollisen lukijan sanovan oman kantansa.
Uskoisin että ymmärrät, mitä tarkoitan.
TykkääTykkää
18/08/2014 15:34
Ymmärrän Toivo, ihmisiähän me olemme ja aina ei voi tietää, eikä osata. Siksi on oltava tuota vapauden, armon ja anteeksiannon avaruutta. Jos tietäisin että joskus tapaisimme, sanoisin erään, jo poismenneen ystäväni sanoin, hymyillään kun tavataan. 🙂
TykkääTykkää
18/08/2014 16:13
Käsitän niin,että Jeesus sovitti ihmisen…ihmisten…ihmiskunnan synnit. Jokainen ihmisyksilö on Jeesuksen sovitustyön kautta lunastettu. Hinta on maksettu Golgatalla. Lunastus on. Mutta pelastus seuraa uskosta Jeesukseen ja se on yksilötasoinen prosessi, perhekunnistakin Raamattu puhuu. Tuossa yksilötason prosessissa jossakin kohtaa hiffaa sen,että minä olen syntinen ja tarvitsen Jeesusta.
Tuulikin kirjoitus on tässä arvokas, kun hän osaa niin viisaasti avata sitä, mitä synti on. Se ei ole tietoa, siitä että tuo, tuo ja tuo on väärin, kuten ei uskokaan ole sitä,että osaa sovitusopin. Se on itsetutkiskelua ja totuutta, jota saattaa taitavasti väistellä, pakoilla, selitellä, kunnes tulee johdatetuksi siihen, että on valmis antamaan reppunsa jupista riiminsä rupiset.Tuo totuus on se, että Herran kirkkautta vailla olen ja ilman sitä, en ole Jumalalle riittävä.
Syntisyyttä,sitä mistä Tuulikki tässä puhuu, on se että tukahduttaa omilla puolustuksillaan, hyökkäyksillään, kieltämisillään, torjunnoillaan sen totuuden, minkä tunnossaan tuntee oikeaksi. Juuri se, mitä Daavid murehti. Hän tiesi, mutta lankesi ja suri syntiään Jumalalle.
Sammakolla on sammakkoperspektiivi ja ihmisellä ihmisperspektiivi. ihmisperspektiivissä tietäminen ja osaaminen on arvossaan, mutta Jumalan perspektiivistä katsottuna on tuskin niin,että tietämällä pelastumme Hänen yhteyteensä vaan Jumala ottaa ihmisen…ihmiset…ihmiskunnan vastaan vain Jeesuksen ristintyön, lunastuksen vuoksi ja tämä on meille evankeliumissa julistettu ja vastaanotettavaksi tarkoitettu.
TykkääLiked by 1 henkilö
18/08/2014 18:34
Virpi! 🙂 🙂 🙂 !!! Eikös se Paavalikin sanonut ettei hänen julistamansa ole ihmismielen mukaista! Hyvässä seurassa siis ollaan, joskaan ei koskaan niin ”täydellisesti” kuin Jeesuksen oikein rajulla kohtaamisella kohdannut Paavali.
Tässä kommentissasi on niin paljon hauskaa että ihan naurattaa, vaikka itse asia vakava onkin, niin kuin taas upeasti sen sanoitat. Mitä tekisinkään ilman sinua! 🙂 Kiitos!
TykkääTykkää
18/08/2014 19:20
Vielä – ei ”siunatuksi lopuksi tältä paikalta” – vaan eräänlaiseksi loppukaneetiksi.
Kyllä minun ehdoton mielipiteeni on, että RAAMATTU ja SEN ilmoittama pelastus on annettu VAIN tällä planeetalla asuville ihmisille.
Mutta se, etteikö muillakin satojen miljardien galaksien, joissa kussakin on satoja miljardeja tähtiä ja myös täysin määrittämätön luku niitä kiertäviä planeettoja, niin etteikö joillakin niistä tai kenties jopa valtavilla määrillä niitä planeettoja olisi älyllistä täkäläisten ihmisolioiden tapaista elämää.
Ja joilleJumala myös olisi ilmoittanut itsensä.
Jumala kun on kerran sekä meidän asuinpaikkamme ja meidät että ne muut(ainakin planeetat) luonut!
TykkääTykkää
19/08/2014 07:45
Viime blogissa Virpi kirjoitti, että teemme sitä ja tätä ja olemme vaikka mitä.
Ajattelin, että tässä kohdin voisin omatkin syntini tunnustaa Agricolan sanojen mukaan:
Jumala, ole minulle vaivaiselle syntiselle armollinen. Minulla on hyvin heikko usko.
Ei minulla ole sellaista vahvaa uskoa Herraan, Jumalaani, kuin tulisi olla. En myöskään uskalla jättäytyä täysin hänen varaansa sielun tai ruumiin hädässä enkä rakastaa häntä kaikesta sydämestäni. Minun tulisi pelätä
vain Jumalaa ja pitää aina hänet silmieni edessä, mutta pelkään enemmän ihmisiä. Varon, etten menettäisi omaisuuttani, puhumattakaan hengestäni ja elämästäni. Minulla on epäkristillinen murhe, huoli ja
suru toimeentulostani. En etsi Jumalan
tahtoa vaan etsin aina omaa parastani.
En pidä autuuteni perustana Jeesusta Kristusta, joka on syntiemme vuoksi uhrattu. Rakkauteni on myös hyvin vajavaista,
sillä en rakasta lähimmäistäni
niin kuin itseäni vaan vastustan häntä ja aiheutan hänelle vahinkoa sanoillani ja teoillani. En osaa olla häntä kohtaan
niin kärsivällinen, kuin minun tulisi olla. Laupias Isä, tällaiset ovat vikani,
niin kuin sinä itse hyvin tiedät.
Rukoilen sen tähden, että sinä hyvyydessäsi antaisit minulle kaikki syntini anteeksi.
Valaise sydämeni totuudellasi, että saisin nauttia laupeuttasi edessäsi ja Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, minun Herrani, Vapahtajani ja Lunastajani edessä ja lähimmäisteni ja veljieni edessä aiheuttamatta mitään pahennusta. Auta minua elämään pyhän sanasi ja käskyjesi mukaan.
Aamen.
Loppuun ottaisin virren 261, mutta liian pitkä lainattavksi.
TykkääLiked by 2 people
19/08/2014 08:45
Kiitos Katri. Eipä taida olla yhtäkään ihmistä, joka ei löytäisi tästä itseänsä, kaunista on tekstisi. Olen juuri lähdössä asioilleni, enkä tämän enempää nyt, mutta tämän verran oli ehdittävä. Virren luen myöhemmin.
Muista aina että Herra on hyvä! Taivaasta sinua katsellaan suurella rakkaudella, niin kuin meitä kaikkia armosta osallisia. Siunausta päivääsi!
TykkääLiked by 1 henkilö
19/08/2014 21:29
Blogisti Tuulikille kiitokset ihanasta tekstistä. Puhutteli minua kokonaisuudessaan kovasti ja erityisesti tämä kohta: ”Psalmi 51 on syvällinen ja ytimeen keskittyvä. Siinä rukoillaan että saisi tulla pestyksi lunta valkeammaksi että murtunut mieli elpyisi ja pyydetään että Jumala loisi puhtaan sydämen uudistaisi ja antaisi vahvan hengen. Sydämeen käyviä rukouksia synnin painaessa”.
Yhä uudelleen joudun toteamaan, että vaellukseni on vajavaista ja synti painaa monella tavalla. On arkisia syntejä, välinpitämättömyyttä, kovuutta, makean himoa yms., saati sitten, että olisin myynyt kaiken ja antanut rahan köyhille tai jättänyt kaiken ja lähtenyt seuraamaan Jeesusta.
Aikanaan olen kyllä lähtenyt Jeesusta seuraamaan koko nuoren ihmisen vakavuudella ja ehdottomuudella. Mutta yli neljänkymmen vuoden opetuslapseuden jälkeenkin koen olevani syntisempi kuin konsanaan silloin, kun Tielle lähdin. Kaikesta huolimatta Jeesus on pitänyt kiinni minusta. Saan tänäänkin luottaa Hänen ristintyöhönsä ja armoon. Vain armon turvissa uskallan jatkaa matkaani ja pyytää: Herra armahda minua ja vie eteen päin; ethän jätä kesken alkamaasi työtä. Olen täysi torso. Mutta Sinä olet kantanut tähän saakka ja siitä olen varma, että Sinä kannat edelleenkin. Niinpä tällasenani heittäydyn armosi varaan. Herra uudista uskoni ja anna voimaa mennä eteen päin.
Kiitos myös kaikille kommentoijille. Tekstinne puhuttelevat ja lohduttavat minua.
TykkääLiked by 3 people
20/08/2014 08:56
Tuulikki. Kirjoitin jo sinulle pitkän vastauksen, mutta jostain syystä se ei tullut perille täällä. Yritän nyt uudestaan. Osaisinpa sanoa kuinka suuresti sinua arvostan. Emme tunne toisiamme kuin kirjoitustemme perusteella, mutta olen saanut sanomattoman paljon rohkaisua ja riemua sinun teksteistäsi. Sitä suurempi on ilo että tulit ”kantamaan kortesi kekoon”.
Meillä on yhtä pitkä tie takanamme tätä Tietä kulkeneena ja voin yhtyä sanomaasi että oma raadollisuus tuntuu tänään raskaampana kuin silloin kun elävän Herrani Jeesuksen kohtasin. Sinusta kuitenkin tulee kaikissa teksteissäsi julki sellainen nöyryys, viisaus ja antautuneisuus että aivan mykistyy ja tunnen itseni vasta-alkajaksi sen kirkkauden edessä joka teksteistäsi luen.
Tänä aamuna herätessäni mielessäni soi virsi 525. Se johdatti minut 1.Joh.3 lukuun, sen 1 ja 20 jakeeseen, vaikka kaikki tuossa kirjeessä on ehdottomasti lukemisen arvoista.
20 jakeessa kuitenkin sanotaan että jos sydämemme syyttää meitä Jumala on sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. Minun mielestäni tuo on lohdullista ja sopii myös virren syvällisiin sanoihin.
Tuulikki. Minusta Herramme kirkkaus on saanut sinussa sijaa syvästi. Kiitos että tulit. Herramme siunatkoon ja varjelkoon sinua kaikilla teilläsi, niin kuin Hän tekeekin. Olet yksi kirkkaimmista tähdistä elämäni taivaalla. Hyvää matkaa, mihin sitten oletkin menossa!
TykkääLiked by 1 henkilö
20/08/2014 08:07
Sanotaan, että herätys lähtee uskovista ja herätys alkaa synnintunnustuksesta. Tämä herätys kulkee sydämeltä sydämelle pieninä tulina, kun Jumalan Henki yhtyy anteeksiantoon taivaallisella ilolla ja rauhalla.
TykkääLiked by 2 people
20/08/2014 09:00
Lena. Tähän minä sanon AAMEN. Voisinpa kertoa sinulle jotain vuosia sitten näkemästäni näystä! Sanomasi vahvistaa sitä! Ole siunattu! Kiitos Jumalalle sinusta!
TykkääTykkää
20/08/2014 16:20
Tuosta Mäkelän Tuulikin kommentista minulle tuli vielä mieleeni eräs hengellinen laulu. Koska me turvaamme syntisinä Jeesuksen suurenmoiseen, ja meidät vapauteen vapauttaneeseen ristin työhön, ylösnousemukseen ja anteeksiantoon laitan tämän laulun sanat tähän. Aikoinaan se on merkinnyt minulle paljon. Ja merkitsee kyllä vieläkin.
Sun armos varaan, oi Herra, jään, kun ansiota en yhtäkään voi tuoda Herra, Sun etehesi. Siis tuon mä syntisen sydämeni.
Sun veres yksin vain kokonaan, mun sydämeni voi puhdistaa. Mä kaipaan luoksesi Golgatalle. Sun ristis siunatun virran alle.
On Sulla autuus, mä tiedän sen, Sä olet ystävä syntisten, Sä kuormat kirvoitat kuormatulta, ja rauhan, Kristus, saa sielut Sulta.
Mä Sua varron, ja suurempaa Henkeni voimaasi odottaa, mua kasta kasteella taivahasi, ja työsi syvennä sielussani.
Sun armos varaan mä jään, mä jään, toivoen, että kun matkan tään, mä päätän, luoksesi armo mulla, ois päärlyporttien kautta tulla.
Aamen.
TykkääTykkää
20/08/2014 20:56
Kiitos Lena ja Tuulikki kannustavista ja armollisista kommenteistanne. Ja vielä Tuulikille; antamasi laulun sanat koskettavat sydäntä. Kiitos.
TykkääTykkää