Tyhmä kysymys, joka hiertää kivenä kengässäni. Kysymys kuluttaa mieltäni eikä anna rauhaa.
Se on kysymys minulle ja se on kysymys sinulle. Kun kuolen kaikki on siinä, ei ole kuin tämä hetki ja se riittää.
Olisi niin paljon helpompi unohtaa Jumala ja iankaikkisuus. Kuunnella järkeä, elää ja kuolla pois. Mutta ei, se ei ole mahdollista. Katsoinpa sitten omaa elämääni tai tätä ihmeellistä maailmankaikkeutta niin näen kaikkialla viisutta ja neroutta. Kaikki toimii kuin rasvattu koneisto. Kun katson elämääni taaksepäin näen selvästi ne pisteet joissa Jumala on tarttunut omalla väliintulollaan elämääni. Ihmeellisiä ”sattumia” jotka ovat pelastaneet nahkani kerta toisensa jälkeen turvaten tulevaisuuteni jota en uskonut koskaan tulevan. Jumala ei suostu päästämään irti vaan hänellä on suunnitelma minua varten ja olen kuin Joona joka joutuu myöntämään tappionsa Jumalalle.
Vaikka elämämme on maailmankaikkeuden rinnalla kuin kesän perhosen lento, on se silti arvokkaampi kuin mikään muu luotu asia maailmassa. Arvomme on mitattu Golgatalla, jossa Jumalan poika antoi henkensä ottaen kaiken pahuuden päälleen ja kannettavakseen, jotta me voisimme elää. Jeesus voitti kuoleman Pyhä Hengen voimalla ja tuo sama Jumalan henki on nyt vuodatettu kaikkien niiden ylle jotka vain sen tahtovat ottaa vastaan.
Kun pari vuotta sitten kirjoitin blogin kuudennesta herätysliikkeestä en oikein itsekään ymmärtänyt mitä maassamme on tapahtumassa. En tajunnut miten pimeys ja pahuus on päässyt valtaamaan alaa maassamme. En puhu nyt eksytyksistä ja harhaopeista enkä edes Kirkon harharetkistä vaan siitä pimeydestä, joka on hiipinyt tavallisten ihmiset arkeen. Näköalattomuudesta ja masennuksesta joka tuhoaa nuorisoa. Työuupumuksesta ja yksinäisyydestä, joka imee työssäkäyvien voimat. Sairauksista ja tyhjyydestä, joka iskee maahan vanhukset. Välinpitämättömyydestä ja narsisimista, joka tuhoaa kaiken kauniin ja herkän ihmisten sydämistä. Pahuudesta, joka valtaa kaiken mistä usko on kadonnut pois.
Kun intohimo siihen mihin uskoo katoaa, on loppu lähellä. Käännän tässä otsikon ajatuksen hieman toiseen muotoon. Jos uskot viettäväsi iankaikkista elämää, miten aiot viettää sen ensimmäiset hetket? Jos uskot Jeesukseen, aiotko seurata häntä vai pelkästään uskoa häneen? Etkö haluaisi intohimoisesti jakaa sitä rakkautta jota Jeesus on osoittanut sinulle pelastaessasi sinut?
Voisi myös kysyä oletko kiinnostunut läheistesi sielun pelastuksesta? Intohimoisesti?
Kuudesherätysliike on jo täällä. Se on tosin huonotapainen ja vähät välittää seurakuntien rakenteista tai herätysliikkeistä. Pyhä Henki liikkuu vanhojen rajojen yli sujuvasti ja intohimoisesti koskettaa jokaista, joka haluaa seurata Jeesusta ja noudattaa Jumalan tahtoa. Kuudesherätysliike koostuu ihmisitä joilla on Sanan nälkä ja halu kohdata elävä Jumala. Se kokoaa ihmisiä yhteen kysymättä jäsenkirjoja.
Pyhä Henki on rohkeuden ja uskalluksen henki, joka sytyttää ihmiseen liekin, joka valaisee sitä pimeyttä jossa ihmiset elävät. Pyhä Henki rakentaa ja uudistaa seurakuntaa ja voittaa Jeesukselle uusia ihmisiä. Pyhä Henki on lohdutuksen Henki joka parantaa haavat ja antaa väsyneelle levon. Pyhä henki on kohtaamisen henki ja se tuo ihmiset yhteen ylistämään Jumalaa ja iloitsemaan yhdessä.Pyhä Henki ei ole kaaoksen henki vaan se tuo pelastuksen ja rakkauden ihmisten arkeen. Se antaa varmuuden siitä, että Jeesus on! Ilon siitä, että elämä on!
Blogitaivas 
21/08/2014 19:33
Tapio
Koska tuo kirjoituksesi liippaa mielestäni taannoin otsikolla ”Ajatuksia ajattomuudesta” tuonne blogimetsään kirjoittamaani ja koska se ei ole kovin pitkä, laitan sen tähän.
Se on mitä on, mutta ainakin se on minun ajatustyyliäni.
Kristityt, ainakin eräät heistä, odottavat Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä heille hankkiman pelastuksen takia pääsevänsä kerran oloihin, jota Raamatussa kuvataan mm. näin:
”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” (Jaak. 1:17)
”Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.” (Ilm. 22:5)
Mitä minuun tulee, niin kyllä minäkin sinne tahtoisin päästä, koska, vaikka en ole mitään henkilökohtaista pelastusvarmuutta saanutkaan, kuitenkin uskon Jeesuksen Kristuksen, josta Raamattu sanoo hyvin selkeästi näin:
” Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. ” (Joh. 3:16)
Minkähänlaista siellä sitten olisi?
Raamattu sanoo hyvin lakonisesti vain:
” vaan, niinkuin kirjoitettu on: ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1. Kor. 2:9)
Sen täytyy olla todella jotain erikoista, sillä näin maanpäällisesti ajatellen noissa olosuhteissa eläminen tuntuu tylsältä ja yksitoikkoiselta.
Ja perustelua:
Ajatellaanpa meidän nykyisten elämänolojamme vaihtelevuutta enkä nyt tarkoita taloudellisia eriarvoisuuksia, vaan yksinkertaisesti a i k a a.
Ja siitä nimenomaan sen kulumista ja kulumisen aiheuttamaa vaihtelua elämässä. Meillä on:
Vuosi, joka jakaantuu kuukausiin,
joka jakaantuu vuorokausiin,
joka jakaantuu tunteihin ,
joka jakaantuu minuutteihin ja tämä edelleen sekunteihin ja se puolestaan desi-, sentti-, milli- ….ja aina attosekunteihin asti.
Mutta entäpä jos näin ei olisikaan.
Koska aivan hyvin voisi olla näin:
Maapallon akseli olisi pystysuoraan eli 90 asteen kulmassa maapallon ratatasoon.
Tällöin meillä ei olisi vuodenaikojen vaihtelua. Ei ainakaan samassa kohtaa maapalloa. Aurinkohan olisi maapallon jokaisessa pisteessä aina samalla korkeudella taivaankantta.
Vuorokaudenvaihteita tosin olisi, paitsi,
jos lisäksi maan pyörähdysaika akselinsa ympäri olisi sama kuin maan kiertoaika Auringon ympäri.
Tällöin maan toisella puolella olisi aina päivä ja toisella aina yö. Näinhän on muuten maan kuussa laita.
Aurinko toisin sanoen paistaisi samalla maanpinnan kohdalla aina samalla korkeudella ja samalla kohtaa taivaalla.
Eli kyllä taitaisi aika tuntua todella sananmukaisesti pitkältä. Ajatelkaapa vaikkapa vain TV-ohjelmia.
Mitenkä ilmaista milloin jokin ohjelma alkaa?
TykkääLiked by 1 henkilö
21/08/2014 20:58
Aika huima ajatus vaan lieneekö se valo ja kirkkaus Jumalasta mutta hienointa kaikessa on että meillä on lupa pohtia ja tutkia. Raamatun kohtasi olivat taas lohdullisia ja osuvia kiitos niistä. Vien kuitenkin tätä pohdintaani hieman eri suuntaan ja haluaisin kyseenalaistaa yhtä asiaa.
Onko kirkolla yhteisönä halua ja intohimoa kantaa huolta ihmisten sieluntilasta. Ikuisuus on tarjolla kaikille mutta kaikki eivät vietä sitä Jeesuksen kanssa vaan jossain muualla. Lisäksi kun Jeesus opetti että Jumalan todellisuus on hänen kauttaan läsnä jo nyt niin se asettaa minusta jonkinlaisia esioletuksia millainen pitäisi Kristillinen yhteisö olla. Jos yksinäinen vanhus (lainaus Timo Pöyhöseltä) tulee messuun yksin ja yksinäisenä ja poistuu sieltä myös yksinäisenä on silloin jotain pielessä ja pahasti. ja voin sanoa että tämä on ennemmin sääntö kuin poikkeus suomalaisissa seurakunnissa nykyään.
On aivan turhaan hihkua ja ylpeillä messuyhteisöistä ja niiden kasvusta jos ne vain keräävät jo pelastuneita sieluja maakunnista ja muista seurakunnista piruntorjunta bunkkereihin suojaan. Seurkunnan tulee kurottautua ulos neljän seinän sisältä ja pyrkiä tavoittamaan uusia ihmisiä ja osoittaa millainen on todellinen Kristuksen seurakunta.
TykkääTykkää
22/08/2014 09:44
Hieman uskon ohitse herää kysymys, kuinka paljon ihmisen omat aikomukset painavat ikuisuuden viettopaikan valinnassa ja toiseksi, mitä ikuisuuden tarvetta ihmiselämällä tässä arjen nykyisyydessä yleensäkään on. Viittaan vain Gazaan, Syyriaan, Irakin, Ukrainaan jne.
TykkääTykkää
22/08/2014 15:48
Olin Lapuan herättäjäjuhlilla. Tapasin Turkulaisen nunnan, jonka iltahartauksissa olen käynyt melkein vuoden. Kysyin, etkö sinä olekin Turkulainen ? Hän luuli minun pyytävän automatkaa kotiin ja vastasi, että auto on täynnä. Totesin, että olen omalla autolla, mutta eikö hän muista minua vaikka vuoden olemme olleet alle kymmenen hengen ryhmässä. Ei muistanut yhtään ????
Hän on sielä kuitenkin joka torstai vetovuorossa nunnapukuineen, mutta ei tunne ihmisiä edes näöltä jotka sielä käy ???? Meneekö jokin vikaan. Odotan sitä kuudetta herätysliikettä, missä tämä omavanhurskaus ja vain itsensä rakentaminen taivaskelpoiseksi on taka-alalla ja alamme elää rakkaudellisessa vuorovaikutuksessa toisiin kristittyihin. Pitääkö pietarin taivaan portilla alkaa esittelemään seurakuntamme jäsenet toisillemme ? Tällaistako se rakkaus keskuudessamme saa aikaan ?
TykkääTykkää
22/08/2014 20:12
Ehkä juuri sitä Ikuisuudesta kurottuvaa kosketusta tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Tarvitaan yhteisöä ja yhteisöjä jotka hehkuvat rakkautta ja osallisuutta Jumalan valtakunnana salaisuuksiin. Meille järkisuomalaisille nuo salaisuudet ovat usein hullutuksia mutta Jeesuksen maailmankuvan omaaville ja lapsenmielisille todellisuutta. Mutta tänään koulussa, nelosten kanssa tutkailtiin Itämaan tietäjiä, tiedemiehiä ja kuninkaita jotka viisaudellaan löysivät Messiaan. Jo silloin viisaus ja Jumaluus löivät kättä.
Katri, olen samoilla linjoilla, seurakunta ja yhteisö on oletava sellainen että kaikki tuntevat toisensa tai ainakin paimen tuntee omansa, muuten seurakunnan idea on kadonnut. Seurakunta voi olla osa suurempaa yhteisöä. Vaikka vain raamattupiiri jossa ihmiset voivat palvella toisiaan ja ylistää Jumalaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
22/08/2014 20:45
Kiitän Armollinen Isä, tästä aiheellisesta kirjoituksesta tämän rukouksen sanoin:
Näemme rikkaiden yhä rikastuvan
ja köyhien köyhtyvän,
eivätkä nälkäisten katseet
jätä meitä rauhaan.
Herra, me huudamme sinua:
Armahda maailman kaikkia ihmisiä.
Anna meistä jokaiselle armahtava sydän,
niin ettemme kieltäisi
sisariamme ja veljiämme,
vaan tunnustaisimme heidät
ja tekisimme kaiken voitavamme
heidän hyväkseen.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
(Kirkkokäsikirja II)
TykkääTykkää
26/08/2014 14:13
Tuolla kirjoituksesi alkupuolella kirjoitat:
”Ihmeellisiä ”sattumia” jotka ovat pelastaneet nahkani kerta toisensa jälkeen turvaten tulevaisuuteni jota en uskonut koskaan tulevan.”
Tarkoittanet ilmeisesti tuolla Jumalan puuttumista hengellisellä tiellä vaeltamiseesi.
Mutta koska Jumala toimii kaikkialla, sanotaan nyt vaikka maata kiertävässä kuussa, jossa ei ole tiettävästi mitään elämää hengellisestä puhumattakaan, niin kyllä Hän minun uskoni mukaan voi puuttua ja puuttuukin tavallisen taviksenkin elämään.
Ja koska olen muutamankin kerran miettinyt, voisiko tätä kertoa sen osoittamiseksi, että elämässä on muutakin kuin sattumaa ja nyt siihen tuli tälläkin foorumilla tilaisuus, kun tässä kirjoituksessasi teemaa jos et nyt käsittele, niin ainakin sivuat.
Tämä menee aikalailla henkilökohtaisuuksiin, mutta koska se, kehen ne kohdistuvat olen (pääasiassa) minä itse, niin se lienee sallittua.
Tapahtui yli 35 vuotta sitten:
Olin ollut avioliitossa yli 17 vuotta ja olin edelleen. Avioliittoni rakoili syistä, joita en yksilöi, mutta jotka johtuivat sekä sepästä että sydestä. Sepästä eli minusta kuitenkin enemmän.
Tulin eräältä tarkastusmatkalta kotiin viikonloppua edeltävänä iltana. Silloinen vaimoni kertoi tyttäremme lastenpyörän kumin särkyneen. Koska liikkeet olivat vielä auki, ajoin läheiseen polkupyöräliikkeeseen ja ostin renkaan.
Liikkeen tuttu omistaja (tässä nyt vaikkapa Heiska)oli ollut edellisen illan ”viihteellä” ja käytti tilaisuutta eli minua hyväkseen päästäkseen hieman jäähdyttelemään ja kertoi vaimolleen, että ”enhän minä muuten mutta kun olisi tarpeen vaihtaa ajatuksia tuon Topin kanssa näistä veroasioista.”
Niinpä ajoimme minä ja hän erään hänen tuttunsa ollessa kuskina meille, jossa minä puolestani kerroin silloiselle vaimolleni, että ”enhän minä muuten mutta kun Heiska pyysi seurakseen.”
No niinpä me lähdimme. Valkealan motellin kohdalla Heiska kysyi ”mennäänkö tuonne vai Mikkeliin”. ”No Mikkeliin”, vastasin ja niinpä jatkettiin matkaa.
Mikkelissä menimme erääseen paikalliseen paremman luokan ravintolaan iltaa istumaan. Jossain vaiheessa iltaa Heiska johdatti pöytäämme kaksi myös ravintolailtaa viettämässä ollutta naisihmistä. No ilta loppui ja me poistuimme kukin tahoillemme, me siis tietenkin Kouvolaan.
Meni parisen kuukautta. Oli perjantai-ilta ja minä olin virastossa kotiinlähtöaikeissa kun puhelin soi. ”Olisiko sinulla paikkaa, johon voisit mennä, etkä tulla kotiin”, kysyi vaimoni.
Minä miettimään. Soitin Heiskalle ja kysyin, ”muistatko sen naisen nimeä, joka istui silloin siellä Mikkelissä minua vastapäätä, jonka kanssa minä juttelin siis enemmän?” ”En” vastasi hän, mutta se toinen sanoi olevansa erään toisen ravintolan keittäjä ja sukua eräälle kenkäkauppiaalle, ja saman suku-niminen kuin tuo kauppias.
Minäpä siltä istumalta etsin ravintolan numeron, pyysin yhdistämään keittiöön – ja kappas vaan tämä henkilö sattuikin olemaan työvuorossa.
Minä esittelin itseni ja kysyin muistaako hän kyseistä iltaa. Hän sanoi muistavansa.
Mutta nytpä tulikin tenkkapoo. Olisi mielestäni ollut epäkohteliasta kysyä, ”mikähän sen seurassasi olleen naisen nimi on”.
Niinpä minä yritin ja onnistuinkin tekemään treffit hänen eli puhelimeen vastanneen naisen kanssa.
Ja tuolla keittiössä Hän ainakin vielä on!
Voisikohan tästä minun tapauksestani sellaista, siis johdatusta, löytää? Itse näen, että voi.
——————
Minä olen vasta jälkeenpäin mieltänyt tapausketjun sisältävän johdatusta. Tapahtuman ajankohtana en rukoillut silloisen avioliittoni eheytymistä enkä uuden kumppanin löytymistä. Johdatusta voi olla ilman, että asianomainen edes älyää pyytää sitä.
Kuten mahdollinen lukija huomaa, tämä ei ole mikään hymistyskirjoitus, silti johdatuksen uskomiskirjoitus .
TykkääTykkää
29/08/2014 20:13
Pitkään mietin mitä vastaan. Ei en puhu hengellisestä selviämisestä vaan henkirievustani ja koko maallisesta elämästäni. Pykälistä joissa taival on ollut katkolla. Koulukiusaamiset ja epätoivot, pelot ja masennukset. Ujous ja lukihäiriö ja lopulta opettajuus ja opetuslapseus. Matka jatkuu yhä ja epäuskon koittaessa katson menneisyyteen ja joudun aina ylistämään Jumalaa…
TykkääLiked by 1 henkilö
29/08/2014 21:10
”Matka jatkuu yhä ja epäuskon koittaessa katson menneisyyteen ja joudun aina ylistämään Jumalaa”…!!! Aamen
Katsoipa millä mielellä tahansa mennyttä elämäänsä se on sellaista selviytymisen ihmettä että todellakin joutuu a i n a ylistämään ja kiittämään Jumalaa!
Toteamme sen kerta toisensa jälkeen myös tyttären kanssa. Ihmeellinen on Taivaan ja maan Luoja, suuri ja Pyhä Jumala. Jumala joka katsoo rakastaen ja kaivaten omaansa. Omaansa jonka on pessyt puhtaaksi ja jota yli kaiken tahtoo suojella ja varjella. Iankaikkisella rakkaudella Hän on meitä rakastanut ja vetänyt puoleensa armosta.
Kun on saanut kokea 1 Joh.3:1 mukaan ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme…” ajattelen; olemme Hänelle sen velkaa että teemme kaikkemme kertoaksemme tästä suunnattomasta aarteesta. Teoin, sanoin, lauluin ja kaikin keinoin että mahdollisimman moni perisi iankaikkisen elämän Jumalan Valtakunnassa. Koska ”me olemme Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaiken tiedon”, joilla voimme toimia lähimmäisemme auttamiseksi.
Rakkaus on voimavaramme yhdessä kiitoksen ja ylistyksen kanssa.
Herra siunatkoon sinua Tapio, niin kuin Hän tekeekin.
TykkääTykkää
19/03/2015 12:40
Tapio
Tuolla naamakirjassa käväistessäni pisti silmääni siellä vielä näkyvä viittaus tähän kirjoitukseesi, joka siis on jo männävuoden kesältä. Kirjoituksesi otsikko herätti mielenkiintoni ja menin sinne , kun vasta äsken kirjoitin Blogimetsään otsikolla ” Uskovaisten ja uskovaittomien lähtötilanne näkemystä”, joka näköjään koskettelee samaa aihepiiriä kuin sinun blogisi otsikko ”.
Laitan tähän vain kirjoitukseni loppukappaleen:
”Loppupäätelmäni:
Helvetissä olosta on ties kuinka monen kirjoittajan toinen toistaan kauheampia kuvauksia siitä, minkälaisissa oloissa siellä elävät sielut joutuvat elämään.
Mutta. Jumala joka on luonut kaiken, myös matematiikan säännöt ja mm. niihin kuuluvan logiikan.
Kuka siis kiusaisi helvetissä olijoita, sillä ” Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.”?
Eli siis niiden osa, jotka eivät pääse iankaikkiseen elämään, on, ei iankaikkinen päättymätön kidutus kenenkään ohjaamattomana, vaan se on
IANKAIKKINEN JA LOPULLINEN(TOINEN) KUOLEMA! ”
————-
En ole niin itsekäs, että laittaisin tähän suoralinkkiviitteen, koska se näyttäisi mielestäni liikaa ”oman hännän nostolta”, vaan kirjoitan sen vain tekstinä – joskin se tietenkin hyväilisi egoani, jos vaikka joku j.n.e.
”www,Blogimetsa.fi Uskovaisten ja uskovaittomien lähtötilanne näkemystä”
TykkääTykkää