Muutaman viikon olen nähnyt täysin turhaa vaivaa siksi että eräs pieni, ajankulukseni kirjoittamani, teksti erääseen lehteen palkittiin 200 eurolla. En ollut sellaista edes ajatellut, kunhan kirjoitin kun mieleni teki j aihe oli kiinnostava. Lahjakorttina tämän ”palkinnon” piti tulla, mutta se ei tullut minulle suoraan vaan meni ”johonkin” josta tuli ilmoitus että heidän kauttaan saan valita itselleni jonkin kodinkoneen, joko tuohon hintaan, tai maksamalla lisää jos tuote on kalliimpi lahjoitettua summaa. Kaikki oli tarkoin rajattua, merkki tuote jne. Olisin tarvinnut pesukoneen ja olisin ostanut sen lähiliikkeestä, jossa kone olisi ollut 100 euroa halvempi kuin siellä mihin lahjakortti oli toimitettu. Sen enempiä tästä nyt jatkamatta lopputulema on se että ajattelin lahjoittaa koko summan ja päästää itseni stressistä, mutta sekään ei onnistunut niin kuin oletin. Nyt rauhoitan tilanteen täysin, aikaa on vajaa kuukausi.

Minä pidän rutiineista, ne ovat turvallisia. Päiväni ovat aika organisoituja enkä kaipaa niihin mitään yllätyksiä. Tämän päivän olin suunnitellut toisenlaiseksi jo viikko sitten kuin tästä nyt tuli/tuleekaan. – Aamu alkoi silti hyvin ja uskon että jatkuukin samalla tavalla, sillä tarvitsen hiljaisuutta, pysähtymistä ja itseni tyhjentämistä kaikesta millä ei oikeasti ja totisesti ole väliä. Maailmassa ei ole rauhaa.

Aamuisin haluan edetä hitaasti ja kahvitellessani laitan radio Dein päälle, viikonloppuisin, koska tiedän mitä sieltä tulee 🙂 . Tänään äärettömän kaunis, pehmeä ja hiljaista, rauhallista tunnetta täynnä oleva naisen ääni lauloi englanniksi iki-ihanaa:”On armo suuri ihmeinen, se muutti sydämen, mä kuuro sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla, nähdä voin”! Se pysäytti kirjaimellisesti. Kyyneliltäni en voinut, pala kurkussa, jatkaa syömistäkään. Ajattelin kuinka turhautunut olin jostain täysin mitättömästä asiasta, ja kuinka se oli vienyt rauhan ja kaikki ajatuksenikin pois olennaisesta. Eikä yksin se, vaan vähäinen ajankäyttöni Herrani kanssa. Tunsin suurta tarvetta hiljaiselle puheelle sisimmässäni.

Ajattelin tämän tekstin otsikoksi ensin ” Kahdenlainen hiljaisuus, vai onko sitä?” Aloin lukea Raamattua aiheesta hiljaisuus. Löytyi psalmeista ja muualtakin, mutta erityisesti psalmeissa se aina liittyi jotenkin murheeseen, Herran odottamiseen tms. Itse koin nyt hiljaisuuden hyvän ja erittäin tarpeellisena rakentuakseni siihen mikä on totta ja ikuista. Laulun saattelemana ja verrattuna tuohon tapaukseen josta alussa kerron, huomasin vertaavani Jumalan rauhaa, rakkautta, ihmeellisyyttä ja totuutta siihen mitä maailma antaa. Tunsin hiljaisuuden suuren rakkauden kutsun sisimmässäni. Riemastuin ja aloin ihmetellä sitä suurta ihmettä joka Kaikkivaltiaassa on. Kuinka Hänessä on totuus joka pitää sisällään mitä lupaa. Kuinka uskollinen Hän on uskotonta kohtaan. Kuinka Hän hakee kotiin aina tuhlaajalapsensa. Hän ei hylkää ei jätä, eikä anna lupauksia jotka ensin ilahduttavat, mutta sitten ovatkin ehdollisia, ja jotka eivät ehtojen mahdottomuuksien takia toteudukaan. Herran Sana pitää, Hän itse takaa sen kalleimmalla uhrillaan tekemällä kaiken mahdolliseksi, vaatimatta lahjan saajalta mitään ansiota.

Pieni tapaus, suuret vaikutukset. Psalmissa 62:2 ” Jumalan edessä mieleni hiljenee, hän antaa minulle avun” ja 6 jae ”Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon” jae 9:” Luottakaa aina Jumalaan tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme (ja 10 🙂 ) Ihmisiin ei ole luottamista, he ovat kuin tuulen henkäys. Vaakakupissa he eivät paljon paina, kaikki he ovat tyhjää ilmaa.”
No, parempi psalmi on heti seuraava eli 63 ” Sinun armosi on suurempi kuin elämä”! Ihana, kaunis lohdullinen psalmi ja niin tosi.

Kahdenlainen hiljaisuus? Vaikka sielussa on joskus hiljaisuutta, se voi olla sekä pahan vaikutuksesta että hyvästä. Kun käännän katseeni Jumalani puoleen saan kuulla tuulen hyminän, nähdä todellisen elämän värit ja kuulla sanat uskollisuudesta. Minun sisäisen huoneeni, joka on pyhitetty Jumalan Hengelle täyttää Herran kirkkaus, sieluni täyttyy Hänen läsnäolostaan, rakkaudestaan ja ihmeestään. Hänen Sanoistaan, uskollisuudestaan ja rauhastaan joka häivyttää maailman hälinän ja se mikä ei mitään ole joutuu pakenemaan olennaisen, todellisen kirkkauden edestä.

Minun sieluni suuresti ylistää Herraa.
”On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain. Kun vuosituhannen soi laulu pyhien, se alkusoitto vain”!