Tyttäreni kirjoitti ”Samassa Veneessä” sivulle blogin otsikolla: ”Vähän toisenlainen Halloween”. Käväisin lukemassa. Kun olin lähes koko illan miettinyt pitkähköä tekstiä tänne, niin kosketettuna tyttäreni tekstistä, jätin ensin ajattelemani pois ja päädyin Eino Leinoon. Leinon tekstiä tytärkin seurakuntavaaleja esittelevällä sivulla blogiinsa laittoi, olisinko häntä huonompi. Aikoinani kun kävin runoja lausumassa, muistojeni kätköistä nousi, tämä ihana, aivan itsestään. Eikö juuri tänään voisi olla vuoro menneilläkin.?
Olkaa Hyvä !
Legenda
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi.
Niin kerrotaan, he kesäillan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun.
Ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar´alkoi tälleen.
”Oi Herra, mille maall jouduttiin,
mik´kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
”Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin.
Mut kansa, sen on sydän kaunis lämmin.”
Näin lausui Herra hymyi hiljakseen,
ja katso! Kumma hohde peitti veen.
Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin,
mut kerrotaan, kun illoin kesäisin.
Sa istut koivun alla, on kuin täällä,
viel liikkuis Herran hymy vetten päällä.
Varma en ole kirjoitusasusta, mutta näin sen muistan.
Tämä ei ole sama Leinon runo joka on tyttären ”jäähyväisblogikseen” kirjoittama seurakuntavaalien ennakkoäänestyksen loputtua. Vai joko ne loppuivat ?
Kynttilän liekki tälle päivälle, menneille Pyhille ja muinaisille ajoille.
02/11/2014 17:38
Kiitos Olli ja Virpi 🙂 tykkäämisistä !
Jotenkin on ollut sellainen tunne että ns. ”maailma” on niin äänekäs ja tunkee kaikkialta ”luihin ja ytimiin” että yksi tällainen Pyhäin päiväkin vuodessa on tarpeen.
Voi siirtyä ajatuksissaan menneeseen verkkaisempaan aikaan, hiljentää itsensäkin ja sytyttää kynttilän pöydällä ja lyhdyssä ja vain olla. Miettiä mitä miettii ja antaa illan hämärtyä. Toivottaa kaikille Jumalan Rauhaa!
Vielä tänäänkin.
TykkääLiked by 1 henkilö
02/11/2014 17:59
Kiitos, Tuulikki! Ihana lukea tätä runoa ja ajatuksiasi. Rukous tämä on. Näin olkoon, näin tapahtukoon!
TykkääLiked by 2 people
02/11/2014 20:18
Kiitos Sirkku, pitkästä aikaa 🙂 !
Eino Leino on varmaan kaikkien suomalaisten mielestä paras kaikista runoilijoista. Tämä oli vain pieni runo häneltä. Se minkä tytär kirjoitti tuonne toisaalle oli pitempi ja syvällisempi. Herkkä ja suloinen tämä tässä on ja helppo muistaa. Johdattaa ajatukset johonkin puhtaaseen ja autuaaseen jopa armollisuuteen asti.
Jeesus kanssasi ❤
TykkääTykkää
03/11/2014 08:39
Kaunis runo ja olisi se tyttäresi kirjoitus ollut kiva lukea,
näillä eväintähän aamuun ja virren 510 sanoilla,
sinä Jeesus tiedät parhaiten.
AAMUN AJATUS
Vähintä mitä voit tehdä elämällesi
on miettiä mitä toivot siltä.
Ja enintä mitä voit tehdä,
on asua sen toivon sisällä.
-Barbara Kingsolver
TykkääTykkää
03/11/2014 14:09
Hei Katri. Kirjoitin sen piiitkän ja vaikeaa suomenkieltä olevan runon tähän kyllä, mutta se ei lähtenyt vaan hävisi taivaan tuuliin. Siinä on niin iso työ etten jaksa uudestaan, mutta voin yrittää laittaa sen sinulle s-postin vinkin kautta, jos osaan.
Sen runon nimi on ”Herramme Vapahtajamme” ja se on Eino Leinon runo, jos jostain saisit sen käsiisi. Se sopii niin hyvin kaikkiin aikoihin ja etenkin Armon ja iankaikkisen ytimen sanomaltaan näihin seurakuntavaaleihinkin. Saattaisi ihmiset ajattelemaan (vaikka/ehkä) millä agendalla matkassa ovat???
TykkääLiked by 1 henkilö
03/11/2014 15:30
Ei lähtenyt runo s-postinkaan kautta? Etsipä vaikka googlesta jos löytyisi 😉 harmi.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/11/2014 20:35
http://samassaveneessa2014.wordpress.com
Tässä se taitaa olla, jos Tuulikki sallit linkin tähän laittaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/11/2014 20:29
Näin lausui Herra hymyi hiljakseen,
ja katso! Kumma hohde peitti veen.
Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Kiitos Tuulikki runosta. Tuo säkeistö kosketti kovin ja tuli mieleen Hesekielin ”kuivat luut”.
Hänestä on Elämä.
TykkääLiked by 2 people
04/11/2014 21:20
Virpi, voi sinua kun olet kiltti, miksipä en sallisi, runo on sen arvoinen, vähän vaikea lukea vain.
Sitten tämä toinen runo!
Minusta tämä viimeisin säkeistö onkin se kaikkein koskettavin. Siinä on jotain Pyhää ja levollista. Kun tuon lukee tulee tunne että kaikki on hyvin, ei ole mitään hätää ja alkaa vain toivoa että Herran Hymy ja läsnäolo Pyhässä Hengessä todellakin lepäisi tämän karun maan yllä ja me kaikki täällä asuvat saisimme jumalallisen kosketuksen Pyhästä!
”Kuivat luut” Voi ystäväni, minua itkettää. Niinpä niin!
Hänessä On Elämä – vieläkin tässäkin vaikeassa ajassa ja ikuisesti, kiitetty olkoon Herramme nimi!
Kiitos Virpi, hyvä nähdä sinua täällä jälleen!
TykkääLiked by 1 henkilö
04/11/2014 22:17
Niin, siis tässähän Virpi onkin siis toiseksi viimeisin säkeistö, mutta jatko siihen on saumaton viimeisimmässäkin.
TykkääTykkää