Tyttäreni kirjoitti ”Samassa Veneessä” sivulle blogin otsikolla: ”Vähän toisenlainen Halloween”. Käväisin lukemassa. Kun olin lähes koko illan miettinyt pitkähköä tekstiä tänne, niin kosketettuna tyttäreni tekstistä, jätin ensin ajattelemani pois ja päädyin Eino Leinoon. Leinon tekstiä tytärkin seurakuntavaaleja esittelevällä sivulla  blogiinsa laittoi, olisinko häntä huonompi. Aikoinani kun kävin runoja lausumassa, muistojeni kätköistä nousi, tämä ihana, aivan itsestään. Eikö juuri tänään voisi olla vuoro menneilläkin.?

Olkaa Hyvä !

Legenda

Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi.
Niin kerrotaan, he kesäillan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.

He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun.
Ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar´alkoi tälleen.

”Oi Herra, mille maall jouduttiin,
mik´kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”

Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
”Voi olla, maa on karu, kylmäki,
ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin.
Mut kansa, sen on sydän kaunis lämmin.”

Näin lausui Herra hymyi hiljakseen,
ja katso! Kumma hohde peitti veen.
Suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.

Pois Herra kulki kanssa Pietarin,
mut kerrotaan, kun illoin kesäisin.
Sa istut koivun alla, on kuin täällä,
viel liikkuis Herran hymy vetten päällä.

Varma en ole kirjoitusasusta, mutta näin sen muistan.
Tämä ei ole sama Leinon runo joka on tyttären ”jäähyväisblogikseen” kirjoittama seurakuntavaalien ennakkoäänestyksen loputtua. Vai joko ne loppuivat ?
Kynttilän liekki tälle päivälle, menneille Pyhille ja muinaisille ajoille.